Koiviston konklaavin vaikutukset alkoivat näkyä selkeästi vuonna 1997, kun Korkein oikeus joutui kansalaisten hampaisiin. Ns. Koiviston konklaavissa 6.5.1992 puhetta johti Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen. Professori Jukka Kekkosen mukaan presidentti Koivisto halusi selvästi vaikuttaa siihen, ettei oikeuslaitos tee pankkien kannalta hankalia ratkaisuja. Professori Heikki Ylikankaan mukaan Linnan tilaisuuden tarkoituksena oli koolle kutsuttujen arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja korkevassa asiassa. Vuoden 1992 palaverin ohjeistus alkoi näyä oikeudenpäätöksissä seuraavina vuosina ja se oli kansalaisten oikeustajun vastaista. Pankkien suosiminen lisäksi ylemmissä oikeusasteissa kiinnitettiin huomiota myös muihin asioihin.
Kritiikkiä nimitystavasta
Entinen korkeimman oikeuden jäsen Jukka Kemppinen kirjoittaa kirjassaan ”Taistelu oikeudesta”, että ”Korkein oikeus on tällä hetkeää todellisessa ahdingossa ja luottamus tuomioistuimiin on rapautunut niin pahasti, että menetetyn maineen korjaamiseen voi mennä kolmekymmentä vuotta. Monet kansalaiset eivät käytä enää sanoja ”korkein oikeus” naureskelematta, ja varmaan moni oikeusneuvos on ammattia kysyttäessä häpeissään valehdellut soittavansa pianoa pornobaarissa, koska se kuulostaa hienommalta kuin jäsenyys Korkeimmassa oikeudessa.”
Kirjaassan ”Oikeus voittaa” entinen oikeusminsiteri Anneli Jäätteenmäki käyn terrierimäisesti KO.n ukkoseuran kimppuun. Korkeimman oikeuden on astuttava alas norsunluutornistaan ja osattava ottaa huomioon muutakin kuin lakipykälien kiemurat, hän arvostelee Korkeimman oikeuden viime vuosien toimintaa. Jäätteenmäen mielestä Eeva Vuoren tapaus todistaa, että KO ei elä nykyajassa ja arkipäivässä. KO.n remontti tulisi aloitaa jäsenten nimitystavasta, mikä ruokkii salamyhkäisyyttä. Korkein oikeus päättää itse ehdokkaistaan ja Tasavallan Presidentti nimittää. Virab täyttömenettely on tehtävä avoimemmaksi, vaatii Jääteenmäki. Hänen mielestään virkaesitys ja esillepano tulisi myös perustella. Kansanedutaja ja varatuomari Jäättenmäki piti ongelmana myös sitä, että KO ei millään tavalla perustele kielteisiä ratkaisujaan. Oikeudenkäymiskaaren ja perustuslain sekä EU:n tuomioistuimen päätöksen mukaan jokaisella on oikeus saada perusteltu päätös asiassa. Yli 120 kansanedustajaa jätti 20.3.1997 lakialoitteen korkeimman oikeuden jäsenten nimitystavan muuttamisesta avoimempaan suuntaan.
Campoy asia herätti keskustelua
Helsingin Sanomien yleisönosastossa Antti-Veikko Perheentupa kirjoittaa, että Haagin sopimuksesta ei voi lukea sen ainoaa oikeaa tulkitaan, jonka antamisessa KO olisi riippumaton kaikista yhteiskunnallisista tekijöistä. Tulkinnan täytyy olla kohtuullisessa sopusoinnussa yleisen oikeustajun kanssa. KO on päätöksellään tehnyt ihmisoikeuspolitiikkaa. Tämä ratkaisu on naamioitu juridisesti, kun lasten mielipiteen huomioonottamisesta on tehty ikärjakysymys. Tapauksen nosteessa keskustelussa on kuitenkin käynyt selväksi, ettei Suomen lainsäädäntö eikä Haagin sopimus määrittele selkeää ikärajaa, vaan että lasten nuoruuteen vetoaminen on osa KO:n jäsenten yhdessä omaksumaa subjektiivista kantaa. On pelättävissä, että päätöksen vahvin taustatekijä on asiassa aikaisemmin tehty päätös ja siitä johtuva KO:n jäsenten huono harkittu yritys säilyttää uskottavuutensa. Lapsen ilmaisemia luonnollisia ja aiheellisia pelkoja, jotka liittyvät kaikkien läheisten ihmissuhteiden katkaisemiseen, siirtymiseen vieraaseen kieleen ja joutuminen riippuvaiseksi oudoista ihmisistä ja näiden pelkojen vaiktusta lapsen kehitykseen ei ole kohtuulista jättää huomioimatta mihinkään ikärajaan vetoamalla. Ratkaisu on jälleen yksi lisä viime aikojen kertyneisiin esimerkkeihin KO:n näkemysten ja vallitsevan oikeustajun välisestä jännityksestä. Tällainen ei voi olla sattuumaa, kirjoittaa Antti-Veikko Perheentupa.
Tapaus Eeva Vuori
Korkeimman oikeuden jäsenen luotettavuudesta oli kyse, kun Turun entinen kaupunginjohtaja Juhani Leppä vaati ns. Matintalon jutussa purkamaan annetun kielteisen päätöksen, koksa Eeva Vuori oli Lepän mukaan esteellinen Lepän ja Vuoren välisten huvilakauppojen takia. Leppä väitti maksaneensa yhdessä vaimonsa kanssa Eeva Vuorelle ja tämän miehelle Ilkka Vuorelle 800 000 markan kauppahinnan lisäksi 200 000 markkaa pimeästi. Jättämällä pimeän summan ilmoittamatta verotuksessaan Ilkka Vuori vältti myyntivoiton verotuksen. Asian tultua ilmi Vuoret maksoivat veronsa jälkikäteen. Kuulusteluissa Ilkka Vuori myönsi pimeän rahanvaihdon. Juhani Leppä ja tämän vaimo väittivät Eeva Vuoren tienneen pimeästä kauppasummasta. Hämeen lääninsyyttäjä Kari Hemminki totesi 24.1.1997 Ilkka Vuoren syyllistyneen veropetokseen ja Juhani Lepän avunantoon. Vaimojen osalta ei ollut näyttöä rikoksesta tuomitsemisen perusteella. Eeva Vuoren mielestä hnen eronsa oli häpeäksi oikeusvaltiolle. Eeva Vuorelle kävi kuten vitsin mustalaispojalle, että hai kyllä näki vaan ei huomannut. Eeva Vuori nousi uudestaan otsikoihin antamalla Suomen Kuvalehteen haastattelun, jossa hän totesi, että ”Jos varakas henkilö kavaltaa 1000 markkaa, sillä on hänelle pienempi henkilökohtainen merkitys kuin pienituloiselle ihmiselle, joka kavaltaa saman summaan. Siten hänen syyllistyysens on oikeudellisesti ajatelleen pienempi”. Poliitikkojen keskustelussa vaadittiin yhä selvemmin Eeva Vuoren eroa. Presidentti Ahtisaari katsoi, ettei hänellä ole juridisia mahdollisuuksia puuttua asiaan, mutta katsoi, että Eeva Vuoren tulisi itse tehdä omat johtopääökset. Eeva Vuori ei eeonnut.
Välimiesoikeudet
KOP ei muodollisesti hakenut EKA:a yrityssaneeraukseen. Valtion vakuusrahaston mielestä se kuitenkin toimi takausehtojen vastaisesti eikä se siitä syystä maksanut takaustaan. KOP vei asian välimiesoikeuteen. Ns. välimiesoikeus joutui itse asiassa juuri tämän tapauksen perusteella julkisen suurennuslasin alle, sillä asiat ratkaisseen ”oikeuden” jäseneninä oli kaksi Korkeimman oikeuden tuomaria: entinen presidentti Curt Ohlsson, joka ei aikoinaan huomannut, kun hänelle maksettiin KO:sta palkka kaksi kertaa kuukaudessa sekä Göran Portiin. Samoihin aikoikoin julkisuudessa havaittiin – ilman että KO.n presidentti Olavi Heinonen olisi sitä havainnut – KO:n jäsenen Antero Palajan toimineen yhdessä mm. Ben Zyskowitzin kanss konkurssiyhtiö Apollon hallituksen jäsnenä. Se lavensi keskustelua KO:n tuomareiden paikasta vallankäytönkoneistossa. EKA-yhtiöiden kohtalon ratkaisemiseksi KOP:n nimeämänä välimiehenä oli siis Portin ja VVR:n edustajana Eero Routamo. Mainitut herrat yhdessä Curt Ohlssonin kanssa ratkaisivat asian KOP:n eduksi. Niin VVR joutui vastaamaan KOP:lle niistä yli 300 miljoonan markan lainoista, joita EKA:lla oli ollut STS:stä. KOP ei päätöksen mukaan ollut mukana ajamassa konkurssikypsäksi tietäämäänsä EKA:a saneeraukseen. KOP:in ohella päätöksestä hyötyivät myös välimiehet. Ohlsson laskutti seitsemästä kokouksesta palkkionaan 475 000 markkaa sekä Routamo ja Portin kumpikin 350 000 markkaa. Tällaiset palkkiot olivat kansalaiset oikeustajun vastaisia.
Vaasan hovioikeuden eläkkeelle jäänyt presidentti Erkki Rintala totesi haastattelussaan Ilkka-lehdessä 12.6.1998, että ”kuilu kansan ja oikeuslaitoksen välillä kasvaa”. Rintalan mukaan Suomi on oikeuvaltioiden takarivissä yhdessä Puolan ja Italian kanssa.
Kysymys oikeusministerille
http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Vastauksetkirjallisiinkysymyksiin/Kysymysarkisto/Vuoden2010kysymykset/1279614311185
Erkki Rintalan haastattelu
http://aluetv.fi/Viikon-kasvo--Erkki-Rintala-id-299.html
Lähdeaineisto: Erkki Ahon arkistot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti