Ekonomi, KTM, veroesittelijä Liisa Mariapori kirjoitti vuonna 1998 kirjan Verottaja tappolinjalla. Kirjassaan hän toi esille miten verottaja kaataa yrityksiä. ”Verotarkastus on saanut viime aikoina sekä myönteistä että kielteistä julkisuutta. Veroviranomaisten tehoiskut yhdessä poliisin kanssa ovat tuoneet päivänvaloon epärehellisiä yrittäjiä, jotka ovat parantaneet kilpailuasemaansa pimeällä palkanmaksulla ja muulla verovilpillä. Hyvä näin – mitalilla on myös toinen puoli.
Ainakin lehtitietojen mukaan tehoiskuta on tehty myös yrityksiin, joissa asiat ovat olleet kunnossa. Jos iskut ovat tapahtuneet asiakkaiden läsnäollessa, ei ylimitoitettuja tarkastuksia voida hyväksyä. Veroviranomaisten pitäisi olla jotakuinkin varmoja vilpistä etukäteen hankitun taustatiedon perustella, jota pitäisi löyty riittävästi nykyisistä atk-tieodostoista.
Veroviranomaiset väittävät usein, että verotarkastus on valtiolle varsin tuottavaa. Yksi verotarkastaja tuottaa valtiolle vuosittain jopa 3-4 miljoonaa markkaa. Siksi verotarkastajien lukumäärää on ehdotettu lisättäväksi usealla kymmenellä henkilöllä. Jos esimerkiksi 50 uutta verotarakastajaa tuottaa valtiolle 150 miljoonaa markkaa, miksi ei samalla palkata lisää 500 tai 5000 uutta tarkastajaa? 5000 tarkastajan työ tuottaisi valtiolle jo 1,5 miljardia markkaa. Edellä oleva laskutapa on tietysti karrikoitua, mutta se osoittaa, ettei verotarakastuksen tuottoa voida laskea yksioikoisesti.
Edellä mainituista tuottoarvioista voidaan esittää myös kysymyksiä. Perustuvatko ne maksuunpantuihin vai perittyihin veromääriin? Missä määriin maksunpanot pohjautuvat virheellisiin verotarkastuskertomuksiin? Verohallinto voi luonnollisesti esittää tilastoja siitä, miten vähän jälkiverotusten maksuunpanot muuttuvat valitusasteissa. Se ei ole kuitenkaan koko totuus. Joidenkin yrittäjien mielestä valittaminen on hyödytöntä, vaikka he pitäisivätkin veropäätöksiä aiheettomina. Yrittäjän on usein helpompi panna lappu luukulle, kuin ryhtyä kalliiseen ja kuluttavaan valitusprosessiin.Valittamaankin tyhtyneet yrittäjät eivät aina löydä parhaimpia asiantuntijoita hoitamaan asiaa. Myös valitusasteet erehtyvät silloin tällöin päätöksissään.
Kun puhutaan verotarkastuksen tuottavuudesta, laskelmiin pitäisi ottaa mukaan myös kustannukset. Valitusasteissa käsiteltävät veroasiat maksavat myös huomattavia summia sekä yhteiskunnalle että verovelvollisille. Jos lääninoikeus tai KHO joskus tuomitsevat oikeudenkäyntikuluja viranomaisten maksettavaksi, ne ovat aivan nimellisiä. Todellisuudessa valituskulut nousevat usein kymmeniin tuhansiin, eräissä tapauksissa, jopa satoihin tuhansiin markkoihin. Siksi tulisi pikaisesti päästä samaan täyden korvauksen periaatteeseen, jota sovelletaan yleisissä tuomioistuimissa. Edellä olevan perusteella voidaan mukaellen lainata merenkulusta tunnettua lausetta: Verotarkastus on välttämätöntä, mutta verotarakstajien lukumäärän lisääminen ei.
Lopuksi voidaan ottaa esimerkki siitä, mihin verotarkastus ei saisi päätyä. Verotarkastajatrio piti itsepintaisesti kiinni käsityksestään, miten yrityksen myymän omaisuuden myyntivoitto tulisi laskea. Heidän tulkinnalleen ei löytynyt minkäänlaista tukea oikeuskäytännöstä tai muustakaan lähteestä. KHO poisti aiheettomasti yritykselle määrätyt monen miljoonan markan jälkiverot. Sinänsä asiassa ei ole mitään tavatonta, asianomainen yritys vain sattui olemaan velkasaneerauksessa. Verorahat olisivat olleet todella tarpeen yrityksen maksuvalmiuskriisissä.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten tällaiset päätökset otetaan vastaan verohallinnossa; saako verotarakstaja niistä palautteen, käydäänkö ne läpi opetustarkoituksessa sekä miten ne vaikuttavat verotarkastajan pisteytykseen, joka ilmeisesti kuuluu osana verohallinnossa toteutettavaan tulosajateluun. VEROKANSLERI”
Yllä oleva artikkeli oli Finanssi-lehden nro 1/1996:ssa. Kun olin virassani vuosikymmeniä taistellut vääriä veropäätöksiä vastaan, sain kirjoituksesta kimmokkeen vastata siihen. Kerroin omista kokemuksistani Lapin lääninverovirastossa.
Kirjoitukseni johdosta minut irtisanottiin virastani ja pidätettiin virantoimituksesta välittömästi. Kirjoitukseni oli kuitenkin totta, joka sana, vaikka Lapin lääninveroviraston lääninverojohtaja Olavi Ylihurula ja verohallituksen johtaja Markku Hirovonen yrittivät muuta väittää omissa kannanotoissaan. Myös oikeusturvatyöryhmä ja valtiontalouden tarkastusvirasto ovat tutkimuksissaan päätyneet siihen lopputulokseen, että tarkastuskertomusten taso on heikko. Verotuksen oikeusturvatyöryhmä totesi mietinnössään nro 36/97, että ”verohallinnossa on tuskin yhtään verotarkastajaa, joka pystyy integroituun verotarkastukseen”. Kun kaikki verotarakstajat kuitenkin tekevät tällä hetkellä integroituja verotarkastuksia, tarkoittaa tämä sitä, että oikeusturvatyöryhmän kannanoton mukaan tarkastuskertomukset ovat lähes 100 prosenttisesti vääriä.
23.09.2004 Raahen käräjäoikeus määräsi Liisa Mariaporin kirjan Verottaja Tappolinjalla kaikki tallenteet valtiolle luovutettavaksi eli tuhottavaksi. Ja kirjan kirjoittajan Liisa Mariaporin ehdonalaiseen vankeuteen.
Liisa Mariapori voitti Suomen valtion EIT:ssä
http://www.mariapori.com/2010/12/tapaus-liisa-mariapoiri-eitsta/Lähdeaineisto Liisa Mariapori Verottaja tappolinjalla ISBN 952-90-9829-4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti