Suomen jäsenyys Euroopan neuvostossa tuli vihdoin vuoden 1988 alussa ajankohtaiseksi. Joitakin merkkejä siitä oli ollut esillä aiemminkin, sillä ulkoministerinä Sorsan hallituksessa toiminut Paavo Väyrynen otti asian 11.8.1987 ensi kertaa esille eduskuntaryhmässä. Hän totesi, että ”Euroopan neuvostosa lähestyttäessä on otettava varovainen linja” ja perusteli sitä sillä, että ”nykymuodossa” sosialistiset maat eivät voi liittyä siihen, Väyrysen kanta oli käytännössä sama, jolla Suomi oli perustellut jo neljäkymmentä vuotta poissaoloaan. Hän asiallisesti ottaen rinnasti Suomen sosialistisiin maihin, kun eivät ne, emme mekään. Syy oli siis: Neuvostoliitto. Väyrynen ei edellenkään kyennyt itsenäiseen toimintaan.
Seuraavana vuonna Neuvostoliiton asema ja asenne olivat muuttuneet jo niin paljon, että presidentti Koivisto uskalsi ottaa asian esille hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa 22.4.1988. Riski kasvoi, että kansandemokratiat, joissa oppositio järjestäytyi, ajaisivat Suomen ohitse. Suomi päätti aloittaa neuvottelut jäsenyydestä. Ulkoasiainministeri Kalevi Sorsa informoi siitä samana päivänä eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Samana päivänä lähti myös Euroopan neuvostolle kirje, jossa Suomi ilmoitti halukkuutensa tulla kutsutuksi sen jäseneksi.
Toukokuun alussa ulkoministeri Kalevi Sorsa vieraili Eftan ministerineuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa Euroopan neuvostossa, mutta toisti samallla Suomen halukkuuden neuvotteluihin, Asia eteni. Neuvoston pääsihteeri Marcelino reja vieraiili puolestaan Suomessa toukokuun puolessa välissä. Suomi osallistui ensimmäisen kerran huomoitsijana Euroopan neuvoston teknisiin kokouksiin vuonna 1962. Seuraavasta vuodesta alkaen on kansanedustajia osallistunut kutsuttuina vieraina yleiskokouksen isuntoihin. Yhteistyötä siis oli kaikesta huolimatta ollut, ja vuoden 1987 aikana suomalaisia osallistui kaikkiaan 90 kokoukseen.
Parlamentaarisen yleiskokouksen puhemiehistö käsittteli asiaa kesällä Ateenassa ja asetti kaksi raportoijaa. He olivat norjalainen Harald Lied ja itävaltalainen Friedrich Probst. Suomen asia eteni yleiskokoukseen tammikuussa 1989. Euroopan neuvoston jäsenyys varmistui. Suomi osallistui Euroopan neuvoston yleiskokoukseen ensimmäisen kerran toukokuussa 1989. Eduskunta juhli 5.5. tapausta, Merkittävä puute Suomen kansainvälisessä profiilissa, todellinen kipupiste, poistui hieman ennen kuin Berliinin muuri murtui. Kuohunta itäisessä Euroopassa oli täydessä käynnissä. Pian entiset kansandemokratiat olisivat Euroopan neuvoston jäseniä. 1980-luvun lopun kehitys oli johtamassa kohti yleiseurooppalaisuutta, mikä oli ollut sen tavoite alusta alkaen. Joitakin uusia jäseniä tuli mukaan matkan varrella. Espanja liittyi jäseneksi vuonna 1977 ja Liechtenstein vuonna 1978. Kreikka erotettiin sotilasvallankaappauksen vuoksi vuonna 1969, mutta se palasi neuvostoon vuonna 1974. Suomen kanssa oli neuvostoon liittymässä San Marino.
Suomella oli kiire, sillä pian Euroopan neuvoston ovia kolkuttaisi koko joukko entisiä kansandemokratioita, Olisihan noloa Suomelle, jos sen jäseneksiottopäivä olisi sama tai myöhäisempi kuin esimerkiksi Unkarilla tai Puolalla, joissa paluu läntiseen maailmaan oli jo edennyt pitkälle. Eduskkuntaryhmät olivat olleet hyvin hiljaa Suomen integraatiopolitiikasta aina vuodesta 1973 saakka, jolloin Suomen EEC-asia saatiin päätökseen. Silloin asia oli varsin tiukasti presidentti Kekkosen käsissä. Hiljaisuus päättyi nopeasti 1980-luvun lopulla. Käytännön integraatiopolitiikka oli ollut hallituksen hoidossa. Suomen EFTA-jäsenyys vuoden 1984 lopulla meni eduskunnassa ilman suurta keskustelua lävitse.
Voimakkaasti etenevä Euroopan integraatiokehitys johti uusiin poliittisiin avauksiin. Länsi-Euroopan yhdentyminen oli edennyt merkittävästi sen jälkeen kun EY päätti vuonna 1985 toteuttaa ns. sisämarkkinaohjelman ja vahvistaa omia päätöksentekovaltuuksiaan hyväksymällä ns. yhtenäisyysasiakirjan vuonna 1987. Oli hyvin todennäköistä, että Euroopan yhteisöt muodostaisivat omat sisämarkkinat vuoden 1992 loppuun mennessä. Eftan rooli sai uuden ulottovuuden; ajatuksia muodostaa Eftasta ja EY:stä yksi markkina-alue esiintyi.
Euroopan neuvosto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopan_neuvosto
http://www.finlandcoe.fr/public/default.aspx?nodeid=35767&contentlan=1&culture=fi-FI
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus
http://www.fredman-mansson.fi/eniosop.htm
Lähdeaineisto: Jukka Seppinen Mahdottomasta mahdollinen ISBN 951-566-063-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti