maanantai 4. heinäkuuta 2011

”Kyllä se siitä” - presidentinvaalit 1988



















Meitä oli viisi ehdokasta vuoden 1988 vaaleissa. Toista kertaa mukana olivat kokoomuksen Harri Holkeri ja SKDL:n Kalevi Kivistö. Ensikertalaisia olivat keskustan Paavo Väyrynen ja SKDL:n vähemmistön Jouko Kajanoja. Pyrin lyhyeen vaalikampanjaan, kun virkatehtävätkin piti hoitaa. Nyt toistui vanha teema kuuden vuoden takaa: miksi niin myöhään liikkeelle. Vastasin Kolmostelevisiossa kyselijöille, että jos lähdetään varhain liikkeelle, käyvät jutunaiheet äkkiä vähiin. Kivistö ja Holkeri olivat samoilla linjoilla. Kivistö aloitti kampanjansa marraskuussa 1987, Holkeri ja minä tammikuussa 1988. Väyrynen oli aloittanut omansa jo kesällä 1986.

SDP:n lisäksi kampanjaani tukivat monet sitoutumattomat, mutta väkeä oli myös RKP:stä, SMP:stä ja SKL:stä. Tämän ei-sosialistisen rintaman aktiivisia puuhamiehiä olivat mm. RKP:n kansanedustajat P.H.Nyman, Ole Wash-Höckert ja Håkan Nordman sekä erityisesti Jörn Donner. Jutta Zilliacus läksyttikin omiaan todeten, että ”seireenien laulut ”epäpoliittisista” presidentinvaaleista eivät saa houkutella virhearviointeihin. Äänestämällä Koivistoa vahvistetaan sosiaalidemokraattien valta-asemaa maassamme.”

Ensimmäinen vaalitilaisuuteni pidettiin Turussa 9. tammikuuta 1988. Puheeni painottui vahvasti valtiosääntökysymyksiin, olimmehan käymässä ensimmäistä kertaa vaaleihin suoran vaalin ja valitsijamiesvaalien yhdistelmällä. Kerroin kuulijoilleni, että olin viime vuosien aikana tavan takaa joutunut vastaamaan ulkomaisten lehtimiesten kysymykseen, vieläkö haluan valtaani rajoittaa. ”Olen vastannut olevani entisillä kannoilla, mutta etten varsinaisesti ole huolissani siitä, että käyttäysin väärin sitä suurta valtaa, jota tasavallan presidentillä Suomessa on, vaan ajatellut enemmän asian periaatteellista puolta ja tulevaisuutta”.

Seuraavana päivänä 10. tammikuuta olimme Tampereella. Järjestäjillä oli kovat puheet. He sanoivat olevansa sataprosenttisen varmoja hyvästä vaalituloksesta. Kerroin heille, että Turussa luvattiin vielä enemmän. He lupasivat 70 prosenttia äänistä. Kun toimittajat kysyivät, mitä minä itse odotin, vastasin, että täytyy tietenkin tyytyä siihen mitä tulee, mutta kyllä minä pettynyt olen jos jää alle 50 prosentin. Mutta siihenkin on tyydyttävä, viimeksi tuli 43 prosenttia, ja silläkin pärjättiin.

Tampereella puheeni käsitteli ulkopolitiikkaa. Vastikään oli valmistunut tutkimus, jossa oli mitattu puolueettomuus-sanan esiintymiskertoja puheissani ja päädytty johtopäätökseen, että Suomen ulkopolitiikan linja olisi muuttunut, koska puolueettomuutta oli korostettu vähemmän kuin presidentti Kekkosen aikana. Minusta tällainen mekaaninen laskutapa ei paljon kertonut asiasta.

Vaalikiertueemme jatkui Poriin ja Jyväskylään. Jyväskylässä phdin puheessani kysymystä, pitäisikö tasavallan presidentin tomikausien määrää rajoittaa. Mielestäni tätä arvioitaessa oli otettava huomioon kaksi näkökohtaa. Toinen oli se, ettei ole hyväksi jos joku istuu tasavallan presidenttinä liian pitkään, ja toinen se, että pitäisi antaa arvoa myös sille, että maassa olisi elossa entinen presidentti.

Rovaniemellä 16. tammikuuta nousivat esille hallituksen muodostamiseen liittyvät kysymykset. Kerroin omassa toiminnassani pyrkineeni siihen, että jokainen puolue voisi olla yhteistoiminnassa myös hallitustasolla jokaisen muun puolueen kanssa. Kantani virkamieshallitukseen oli kielteinen ja vähemmistöhallituksiin hyvin varauksellinen.

Yleisradio järjesti perinteisen tv:n suuren vaalikeskustelun 28. tammikuuta. Holkeri totesi, että jos hänet yritetän pelata ulos vaalin loppusuoralla Kajanojan ja Väyrysen yhteispelillä, hän suosittaa valitsijamiehilleen Koiviston äänestämistä.

Vaalikamppanjame tilaisuuksissa väki oli liikkeellä, enemmän kuin kuusi vuotta aikaisemmin. Presidentinvaalien tuloslaskennan hyvin varhaisessa vaiheessa kävi selväksi, että suora vaali ei toteutuisi, vaan valitsijamiehet joutuisivat töihin. Pieni pettymyshän se oli, vaikka lopputulos 47,9 prosentti äänistä oli erinomainen. Oppositiojohtajan asema suosi Paavo Väyrystä, joka 20,1 prosentillaan löi Harri Holkerin. Holkeri sai 18,0 prosenttia, Kalevi Kivisto 10,5 prosenttia ja Jouko Kajanoja 2,1 %.

Ensimmäisessä äänestyksessä kaikki valitsijamiehet antoivat äänensä omille ehdokkailleen ja vaalin tulos oli: Koivisto 144, Väyrynen 68, Holkeri 63 ja Kivistö 26. Ensimmäisen ja toisden vaalin väliajalla Holkeri oli suositellut omille valitsijamiehilleen, että he toiselle kierroksella äänestäisivät minua. Sanotaan, että 18 Holkerin valitsijamiestä ei noudattanut ehdokkaansa suositusta, vaan äänesti Holkeria. Sain vaaleissa 189 ääntä ja vaalin tulos oli ratkennut.

Lähdeaineisto: Mauno Koivisto Kaksi kautta ISBN 951-26-3947-5

1 kommentti:

Lännenhitain kirjoitti...

Juttu jäi vajaaksi "Tiitisen listan" vaikutuksen osalta, kas, kun Kalevi Sorsa kampitettiin kyseisellä listalla. Jutussani on kyse 1980-luvun alun listasta, jonka perusteella Tarja Halonen vieraili Supossa kuultavana ja antoi lausunnon, joka esti Kalevi Sorsan asettumisen ehdokkaaksi. "Kaiken takana on nainen".