Aasian nopeasti kehittyneet maat ovat viime vuosikymmeninä onnistuneet kuromaan umpeen tuloeroa teollistuneisiin maihin nähden. Nopea kasvu peitti kuitenkin alleen monet vaaran merkit, ja rahoituskriisin puhkeaminen kesällä 199 tuli monelle Aaian asiantuntijallekin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vuoden 1998 alkupuliskolla Japanin taloudellisen ja poliittisen kriisin syveneminen toi Yhdysvalloille ja Euroopalle lisää murheita. Epävarmuus poliittisesta kehityksestä vaikeuttaa taloudellisen pulmien ratkaisua. Vaikka Japanin talouspolitiikka on ollut vahvasti elvyttävää, ei yritysten ja kansalaiste luottamus tulevaisuuteen ole kohentunut, koska veronmaksajia odottaa pankkien takia suuri konkurssilasku. Japanin talousnäkymät ovat heikot.
Päätös Euroopan talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen osallistuvista maista tehtiin vappuna 1998. Mukaan tuli 11 maata, mihin harva uskoi vielä jokin vuosi sitten. EMU-maat ovat viime vuosien talouspolitiikassa panneet julkisen taouden vajeen supistamisen etusijalle. Julkisen talouden tasapainottamisen uskottiin johtavan taantumaan, mutta se onkin tuonut vakautta talouden hoitoon, laksenut korkotasoa ja luonut kasvua. Työttömyysaste, joka oli vuonna 1997 EU-maissa keskimäärin noin 11 %, alentunee kuitenkin vuonna 1998 vain vähän.
Suomessa kansantuote kohosi vuonna 1997 noin 6 % ja vuonna 1998 kasvun arvioidaan olevan 5,5 %. Nopean kasvun ennustetaan jatkuvan myös vuonna 1999. Vaikka tilanne on parantunut kaikkialla maassa, alueelliset erot ovat kasvamassa. Kun yritysten ja kotitalouksien luottamu talouskehitykseen on pysynyt hyvänä, inflaatio hitaana ja korkotaso matalana, kotimaiset edellytykset tasapainoisen talouskasvun jatkumiselle ovat suotuisat. Kavun painopisteen siirtyminen viennistä kotimaisen kysynynnän suuntaan parantaa työllisyyttä ennakoitua nopeammin. Keskimääräinen työttömyysprosentti on Tilastokeskuksen mukaan vuonna 1998 noin 10,5 ja 1999 sen arvioidaan painuvan alle 10.
Viennin kasvu Suomessa on ollut vuodesta 1991 lähtien hyvin nopeaa. Kehityksen taustalla ovat olleet Suomen tuotantoelämän erinomainen hintakilpailukyky ja tehokkaat vientiponnistelut. Kokonaistuotannon kasvu on perustunut viime vuosina viennin vetoon. Vuonna 1998 entistä keskeisempään asemaan on noussut yksityisen kulutuksen elpymiseen perustuva tuotannon lisääntyminen. Tehdasteollisuuden tuotanto kohosi vuonna 1997 lähes 10 % ja vuonna 1998 sen arvioidaan nousevan 7,5 %
Pelkkä vientiteollisuuden kasvu ei ole työllistänyt. Työllisyyden paranemiseksi tarvitaan kasvua myös kotimarkkinoilla. Kun työllistävien toimialojen, kuten rakennustoiminnan ja palveluelinkeijojen kasvu on voimistunut, myös työllisyys on nopeasti kohentunut. Vuonna 1997 työllisten määrä kohosi 43 000:lla ja vuonna 1998 sen arvioidaan kasvavan lähes 60 000:lla. Suomeen on siis syntynyt kahtena vuonna nettomääräisesti noin 100 000 uutta työpaikkaa.
Tuotannon syvä sukellus 1990-luvun alkupuoliskolla johti julkisen velan jyrkkään kasvuun. 1990-luvun alussa julkinen velka oli suhteessa kansantalouteen 15 %, mutta vuonna 1993 se li jo lähes 60 % kansantuotteesta. Julkiset verotulot romahtivat ja työttömyyden aiheuttamat menot kohosivat samalla kun tuotanto supistui.
Vuosina 1997 ja 1998 julkisen sektorin rahoitustilanne on ollut hallinnassa. Suomi täytti vuonna 1997 EMU-ehdot: julkisen talouden alijäämä oli enää 0,9 % kansantuotteesta ja velka 56 % kansantuotteesta. EMUun pääsyn edellytyksenä julkisen talouden osalta oli, että budjetin alijäämä on alle 3 % ja velan osuus bruttokansantuotteesta alle 60 %. Julkinen talous on vuonna 1998 lievästi ylijäämäinen.
Suomen talouden kasvu jatkuu nopeana, työllisyystilanne paranee selvästi, julkinen talous on ylijäämäinen, vaihtotaseen ylijäämä on suuri, hintakilpailukyky on erinomainen ja inflaatio matala.
Lähdeaineisto MMM 1999 Seppo Leppäsen optimistinen kirjoitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti