TV-uutisten juttujen valossa Suomen läntisen integraation uutisointi näyttää 1990-luvulla kulkeneen kaaren epävarmojen jäsenyyspohdiskelujen skuuppihenkisestä uutisoinnista jäsenyysneuvottelujen eri näkökohtia hakevaan analysointiin ja mahdollisen jäsenyyden vaikutusten pohtimiseen sekä sitten jäsenyyden alettua arjan vaikutusten tarkasteluun. EU-jäsenyyden arkipäiävistyessä jutut sen vaikutuksista jokapäiväiseen elämään menettivät uutisarvoaan, ja EU-uutisoinnin kärkeen nousi jälleen politiikan ylätason tapahtumien kuvaus. Tämä korostui erityisesti Suomen ensimmäisen EU-puheenjohtajuuskauden aikana vuoden 1999 jälkupuoliskolla, jolloin direktiivi- ja neuvottelu-uutisointi oli erityisen kiivasta Suomen puheenjohtajuusroolin takia.
Suomen EU-jäsenyyden ensimmäinen vuosi näkyi uutisissa voimakkaasti. Uutisissa asiaa seurattiin monipuolisesti arjen vaikutusten kautta. Lähetyksissä nähtiin juttuja esimerkiksi elitarviekyritysten saamista tukirahoista ja ruoan tuottajahintojen laskusta suomalaisen virkamieskunnan asettumiseen Brysseliin, tulkkipulaan ja ullkomaisten omenien hinnan laskuun.
Myös Ylen kautta tarkasteluna Suomi säntäsi nopeasti EU-luokan eturviin 1990-luvun alun jäsenyyspohdiskeluista ja jäsenyyden alun uuden arejen seuraamisesta. Reino Paasilinnan myrskyisän pääjohtajakauden saavutuksiin kuuluu EU-uutisoinnin voimakas kehittäminen. Bryseelistä ensin Leo Riski ensimmäisenä pysyvänä Brysselin kirjeenvaihtajana vuodesta 1991 alkaen, kunnes vuodesta 1995 lähtien Suomen EU-jäsenyyden myötä kirjeenvaihtajaedustusta laajennettiin kahden suomenkielisen ja yhden rutsinkielisen kirjeenvaihtajan vahvuuteen.
Säännöllisen seurannan lisäksi Euroopan unioni tuotti erityisiä uutisoinnin tihentymiä. Vuosikymmenen lopulla koitti suomen ensimmäinen EU-puheenjohtajuuskausi, jota seurattiin tietenkin tarkasti. Uutistoimituksessa Suomen EU-puheenjohtajuus eli SEUP vaikutti työmäärän lisäyksenä.
Erityisesti host broadcaster- velvoitteet tekivät puheenjohtajuuskaudesta erittäin suuren tuotanto-operaation, jonka organisointi oli uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastuulla. ”Yle huolehti tuotantopalvelujärjestelyistä niin televisiolle kuin radiollekin kahdessatoista merkittävimmässä kokouksessa, tuotti peruskuvan tapahtumista paikan päällä ja uutisvaihtoihin ja organsioi television ohjelmasiirtojärjestelyt paikan päällä”, vuosikertomuksessa kuvattiin.
SEUP:den suurin mediatapahtuma oli Helsingin huippukokous, joka ohjelmasiirtoliikenteellä mitattuna oli kaksi suurempi kuin vuoden 1997 Jeltsin-Clinton-kokous. Suomi ja Yle röyhistelivät rintaansa ylpein huippukokousisäntinä. Taustalla oli jo useampia onnistuneita host broadcaster-teelvisiointeja vuoden 1975 ETYK.stä lähtien. Kansainvälisen politiikan saralla Suomi ja samalla Yle olivat isännöineet jo kahta huippukokousta 1990-luvulla.
Syyskuussa 1990 Mihail Gorbatshov ja George Bush olivat tavanneet Helsingin huippukokouksessa ja uutistoimitus oli joutunut kovaan ponnistukseen: ”Peruskuvan ja tuotantopalvelujen tuottaminen kymmenille ulkomaisille tv-yhtiöille viikona varoitusajalla edellytti laajan tuotantokoeniston polkaisemsita pystyyn hetkessä. Käytössä oli yhtiön raskas ulkotuotantokalusto läehs kokonaisuudessaan, runsaasti tilapäisiä ohjelmasiirtoyhteyksiä sekä kaikki irroitettavissa oleva jälkikäsittelykapasiteetti. Kansainvälistä ohjelmasiirtoa varten jouduttiin myös ottamaan käyttöön kaksi ylimääräistä sateellitmaa-asemaa.”
Pasilasta syötettiin huippukokouksen aikana maailmalle 200 tv-lähetystä, joista lähes sata huippukokousviikon sunnuntaina. Suomalaiskatsojille huippukokous näkyi ylimääräisinä lähetyksinä. Samoin 1997 Clintonin ja Jeltsinin huippukokouksen aikaan uutistoimituksen ponnistukset olivat kovat.
TV-uutistoimitukselle host broadcaster- velvotteiden sujuva hoitaminen oli kunnia-asia. Mittavat panostukset huomattiin myös lehdistössä ja esimerkiksi vuoden 1990 huippukokouksen aikaan Helsingin Sanomat kirjoitti Ylen panevan ”ison pyörän päälle huippukokouksen vuoksi. Sadat ihmiset tekevät töitä sen eteen ja miljoonia markkoja kuluu.” Uutistoiminna päällikkö Jaakko Heino lupasi, että ”CNN:ää ei tarvitse kenenkään katsoa”, sillä kaikki kiinnostava tuli suorana myös Suomen televisiosta ja radiosta. Ylen tv-uutisten esikuva oli selvä: Suomen tuli olla samalla tiellä kuin tuo maailman reaaliaikaisin teidonvälityksen johtotähti.
Onnistuneen vuosikymmenen jälkeen voitiin ylpeänä astua uudelle milleeniumille. Suomelle 1990-luku oli Neuvostoliiton hajoamisen ja Suomen lännettymisen, eurooppalaistumisen ja lamasta nousemisen vuosikymmen. Televisiouutisille vuosikymmen oli nopean tiedonvälityksen kulta-aikaa, jolloin television johtoasemaa ei viekä horjuttanut internet samalla tavoin kuin 2000-luvulla.
Lähdeaineisto Ville Pernaa Uutisista, hyvää iltaa ISBN 978-951-593-274-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti