perjantai 10. helmikuuta 2012

Vuoden 1995 eduskuntavaalit




















Suomen 32. eduskuntavaalit järjestettiin 19. maaliskuuta 1995. Suurin voittaja ja myös suurin puolue oli Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, ja vaalien pohjalta muodostettiin Lipposen I hallitus. Paavo Lipposen hallitus syntyi ennätysvauhtia: sen mudostaminen kesti vain kaksi viikkoa. Hallitusohjelman tavoitteet oliva tuttuja ja Matti Pekkarisen työryhmän esityksestä: työttömyyden puolittaminen, matala inflaatio ja valtionvelan kasvun katkaiseminen.

Vuoden 1995 eduskuntavaalit olivat säästövaalit. Kun puolueet takavuosina lupasivat äänestäjille viljalti verohelpotuksia, tulonsiirtoja ja muita etuja, nyt ne kilpailivat siitä, mikä puolue säästää eniten. Vaalitaistelu henkilöityi ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin eduskuntavaaleissa. Keskustan puheenjohtaja pääministeri Esko Aho ja haastaja, SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen varasivat itselleen näytelmän pääroolit. Vastakkain asettelu syntyi luontaisesti paitsi poliittisista myös henkilösyistä. Nokelasanainen ja rutinoitunut Aho päihitti jokaisessa teevisokeskustelussa harvapuheisen ja monta kertaa tietämättämyydestä kiinni jääneen Lipposen.

Kolmas suuri puolue vaihtoi puheenjohtajansa juuri ennen eduskuntavaaleja. Kolme vuotta puoluetta johtanut ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen erosi ja hänen seuraajakseen valittiin kansanedusaja Sauli Niinistö. Kokoomuksen vaalikampanjan avajaisten jälkeen Niinistö joutui vielä pariksi viikoksi sivuun, sillä hänen vaimonsa kuoli auto-onnettomuudessa matkalla avajaisiin. Lyhyen suruajan jälkeen Niinistö palasi julkisuuteen ja omiensa yllätykseksi nousi juuri ennen vaaleja vaalitaistelun kärkihahmoksi. Kokoomukselle vaalit olivat kilpailua myös uuden haastajan kanssa. Kokoomuksen puoluesihteeriksi vuonna 1993 yrittänyt tohtori Risto E.J. Penttilä erosi syksyllä 1994 puolueesta ja perusti yhdessä muutaman ystävänsä kanssa uuden Nuorsuomalaisen puolueen.

Valituista kansanedustajista kaksi: Keskustan Paavo Väyrynen ja Timo Järvilahti, jättivät maaliskuun lopulla eduskunnan. Väyrynen ja Järvilahti valitsivat EU-parlamentin jäsenyyden, ja heidän tilalleen nousivat varamiehet.

Paikkajako eduskuntavaalien 1995 jälkeen:
SDP 63, + 15, Keskusta 44, -11, Kokoomus 39, -1,Vasemmistoliitto 22 ,+ 3, Vihreä liitto9, -1, RKP 11 , Suomen Kristillinen liitto 7, -1, Nuorsuomalainen puolue 2, Suomen Maaseudun Puolue 1, -6, Ekologinen Puolue Vihreät 1, + 1. Liberaalit menettivät ainoan paikkansa. Ilman paikkoja jäivät Vapaan Suomen Liitto, Naisten puolue, Luonnonlain puolue, Eläkeläiset kansna asialla, Kommunistit, Suomen eläkeläisten puolue, Yhteisvastuunpuole ja muut ryhmittymät.

Kansanedustajien vaihtuvuus oli yhtä suurta kuin vuoden 1970 vaaleissa: eduskuntaan valittiin peräti 84 uutta edustajaa. Uusia olivat muun muassa Arto Bryggare, Tarja Filatov, Kimmo Kiljunen, Risto Kuisma ja Riitta Prusti (SDP), Liisa Hyssälä, Mari Kiviniemi, Hannu Takkula ja Anu Vehviläinen (Kesk.), Olli-Pekka Heinonen, Ville Itälä ja Suvi Linden (Kok.), Veijo Puhjo (Vas.), Tuija Brax ja Irina Krohn (Vihr.), Päivi Räsänen (SKL), Risto E. J. Penttilä ja Jukka Tarkka (Nuors.) sekä Pertti "Veltto" Virtanen (Eko.).

Eduskunnan jättivät muun muassa Eeva Kuuskoski ja Kalevi Mattila (Kesk.), ikäpuhemies Maunu Kohijoki ja Pentti Mäki-Hakola (Kok.), Ensio Laine (Vas.), Jörn Donner ja Henrik Westerlund (RKP), Eero Paloheimo (Vihr.), SMP:stä eronneet Tina Mäkelä ja Hannu Suhonen sekä SKL:stä eronnut Vesa Laukkanen.

Putoajiin taas kuuluivat muun muassa Heikki Riihijärvi ja Kyösti Virrankoski (Kesk.), Anna-Liisa Kasurinen (SDP), Kari Urpilainen (SDP), Päivi Varpasuo (Kok.), Eeva-Liisa Moilanen (SKL), Marita Jurva ja Lea Mäkipää (SMP) sekä istuvat puheenjohtajat Pekka Haavisto (Vihr.) ja Tuulikki Ukkola (LKP).

SMP:n eduskuntaryhmä oli sisäisten kiistojensa vuoksi supistunut päättyneen vaalikauden aikana kolmihenkiseksi, ja näistä vain Raimo Vistbacka säilytti paikkansa. Eduskuntaan palasivat muun muassa SDP:n Markus Aaltonen, Mikko Elo, Sinikka Mönkäre, Reino Paasilinna ja Matti Saarinen, Vasemmistoliiton Mikko Kuoppa, sekä Vihreiden Osmo Soininvaara. Myös Keskustan Kauko Juhantalo, joka oli erotettu eduskunnasta marraskuussa 1993 hänen saatuaan tuomion valtakunnanoikeudessa, palasi kansanedustajaksi. Myös Keskustan Matti Ruokola yritti paluuta, mutta hän kuoli ennen vaaleja. Paluuyrityksessään epäonnistui niin ikään SMP:sta eronnut ja vuoden 1991 vaaleissa pudonnut, mutta sittemmin SMP:hen palannut Urpo Leppänen.

Vaaleissa asetettiin yhteensä 2 083 ehdokasta. Mukana oli 18 rekisteröityä puoluetta, 12 yhteislistaa ja 11 valitsijayhdistystä. Rekisteröityjä puolueita osallistui vaaleihin enemmän kuin koskaan aiemmin. Puolueista kolme osallistui eduskuntavaaleihin ensimmäistä kertaa. Vaalien jälkeen puoluerekisteristä poistettiin kaksissa vaaleissa paikoitta jääneet Eläkeläiset Kansan Asialla, Ihmisyydenpuolue, Kommunistinen Työväenpuolue, Naisten puolue ja Yhteisvastuupuolue sekä poliittisen toimintansa vuonna 1990 lopettaneet Demokraattinen Vaihtoehto, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto ja Suomen Kommunistinen Puolue. EKA, KTP ja YVP palasivat myöhemmin rekisteriin.

Vihreät organisoituivat rekisteröidyksi puolueeksi vuonna 1986 ja ovat osallistuneet Vihreän liiton nimellä eduskuntavaaleihin vuodesta 1987. Ääniosuuksin mitattuna puolue nousi maan viidenneksi suurimmaksi vuoden 1991 eduskuntavaaleissa 6,8 prosentin kannatuksella. Vuosien 1995-2007 eduskuntavaaleissa puolueen koko maan kannatus oli 6,5-8,5 prosenttia kaikista annetuista äänistä.

Vuoden 1995 vaalit olivat vihreille lievä vaalitappio ja puolue menetti yhden kansanedustajan. Pääministeriksi noussut sosiaalidemokraattien Paavo Lipponen kokosi kuitenkin laajan sateenkaarihallituksen, jossa vihreät oli mukana. Ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri Pekka Haavistosta tuli Euroopan ensimmäinen vihreä ministeri. Vuoden 1999 vaalit eivät heilauttaneet hallituksen asemaa ja vihreät sai kaksi lisäpaikkaa. Puolue jatkoi hallituksessa kahdella ministerillä, jotka olivat Osmo Soininvaara ja Satu Hassi. Soininvaaran pesti kesti kaksi vuotta, sillä salkkujaossa vihreät jakoi peruspalveluministerin pestin puoliksi RKP:n kanssa.

Vasemmistoliitto perustettiin vapun alla 1990. Noin 3 500 perustajaa osallistui kaksipäiväiseen perustamiskokoukseen. Puoluekokous valitsi Vasemmistoliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi kansanedustaja Claes Anderssonin. Hän johti Vasemmistoliittoa Kuopion vuoden 1998 puoluekokoukseen saakka. Tuolloin puheenjohtajaksi valittiin Suvi-Anne Siimes. Suvi-Anne Siimeksen eron jälkeen puolueen puheenjohtajana toimi oululainen kansanedustaja Martti Korhonen, joka erosi tehtävästään kesäkuussa 2009. Vasemmistoliiton puoluevaltuusto valitsi uudeksi puheenjohtajaksi helsinkiläisen kansanedustajan Paavo Arhinmäen kesäkuun lopussa 2009.

Vasemmistoliiton ensimmäisinä varapuheenjohtajina toimivat SKDL:n entinen pääsihteeri Salme Kandolin (1990-1992) ja pääluottamusmies, kansanedustajaksi myöhemmin valittu Kari Uotila (1990-1995). Vasemmistoliiton varapuheenjohtajina ovat toimineet myös HuK Katja Syvärinen (1992-1995), kansanedustaja Martti Korhonen (1995-1998), valtiotieteen lisensiaatti ja vuonna 1999 eduskuntaan valittu Suvi-Anne Siimes (1995-1998), sairauskohtaukseen kesken varapuheenjohtajakauden menehtynyt kansanedustaja Jorma Vokkolainen (1998-2000), europarlamentaarikko Esko Seppänen (1998-2001), kansanedustaja Matti Huutola (2001-2004), kansanedustaja Minna Sirnö (2001-2007) sekä oululainen Risto Kalliorinne (2004-2007, 2009-).

Kesäkuussa 2007 varapuheenjohtajiksi valittiin kansanedustaja Paavo Arhinmäki sekä lähihoitaja Aino-Kaisa Pekonen. Kesäkuussa Paavo Arhinmäen noustua puheenjohtajaksi valittiin varapuheenjohtajaksi uudelleen Risto Kalliorinne Oulusta.Vasemmistoliitolla on ehtinyt olla historiansa aikana neljä puoluesihteeriä: Matti Viialainen (1990-1995), Ralf Sund (1995-2001), Aulis Ruuth (2001-2007) sekä kesäkuussa 2007 valittu Sirpa Puhakka (2007-).

Vasemmistoliitosta tuli hallituspuolue vuoden 1995 eduskuntavaalien jälkeen. Puolue osallistui vaalien jälkeen perustettuun ns. sateenkaarihallitukseen. Vasemmistoliiton ministereiksi valittiin puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Claes Andersson ja kainuulainen kansanedustaja Terttu Huttu-Juntunen. Andersson toimi kulttuuriministerinä ja Huttu-Juntunen toisena sosiaali- ja terveysministerinä.

Vasemmistoliitto jatkoi Lipposen II-hallituksessa vuoden 1999 eduskuntavaalien jälkeen vuoden 2003 vaaleihin saakka. Vasemmistoliiton ministereinä toimivat Lipposen II-hallituksessa puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes toisena valtiovarainministerinä sekä asunto-ja kehitysyhteistyöministerinä ja alue-ja kuntaministerinä Martti Korhonen.

SMP ajautui vaalien jälkeen konkurssiin ja sen raunioille perustettiin syksyllä 1995 uusi puolue, Perussuomalaiset. Puoluerekisteristä SMP poistettiin kuitenkin vasta vuoden 2003 vaalien jälkeen.

Eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat
sija, ehdokas, puolue, äänet
1 Sauli Niinistö Kansallinen Kokoomus 18 946
2 Antti Kalliomäki Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 17 187
3 Esko Aho Suomen Keskusta 16 446
4 Pertti Salolainen Kansallinen Kokoomus 16 002
5 Iiro Viinanen Kansallinen Kokoomus 15 647
6 Riitta Uosukainen Kansallinen Kokoomus 15 342
7 Pertti Paasio Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 14 606
8 Risto Kuisma Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 14 400
9 Sirkka-Liisa Anttila Suomen Keskusta 13 731
10 Claes Andersson Vasemmistoliitto 13 665

Suomen poliittinen järjestelmä
http://blogs.helsinki.fi/vol-spj/puolueet/vaalit-ja-puolueiden-kannatus/

TV-vaalien herkkupalat
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tv-vaalien_herkkupalat_52389.html#media=52391

Paavo Väyrynen mediapelistä
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/paavo_vayrynen_mediapelissa_21024.html#media=21026

Lähdeaineisto: Mitä, missä, milloin 1996, Vuosikirja 1996 Suomen ja maailman tapahtumat 1995

Ei kommentteja: