Suomi oli liittynyt rauhankumppanuusohjelmaan vuonna 1994 ja osallistui Pfp-yhteistoimintaan. Myös suomalaisen puolustusjärjestelmän yhteensopivuus Naton kanssa varmistettiin seuraavina vuosina. Ahtisaari arvioi linjaansa keväällä 2011:
”Pitihän minunkin tajuta: jyvä, että aluksi saatiin kansakunta Euroopan Unioniin. Meille jäi Nato-optio, joka tarkoittaa sitä, että koska me olemme niin hemmetin hyviä rauhanturvaajia, myös YK:n alaisissa Nato-operaatioissa, niin ehkä me joskus haluaisimme vaikuttaa myös siihen keskusteluun, miten näitä operaatioita johdetaan. Nato antaa YK:n alihankkijana joukkoja käytettäväksi. YK kääntyy aina Naton puoleen, koska EU:lla ei ole omaa kapasiteettia. Me olemme aina läheisessä yhteistyössä. Meillä on hyviä ihmisiä, sotilaitten osaaminen on maailman korkeinta tasoa – miksei sitten olla päättämässä? Ovi Natoon jäi auki ja uskon vakaasti, että Suomi vielä liittyy siihen”, Ahtisaari sanoo tänään.
Hän on puhunut presidenttikauden jälkeen Nato-jäsenyyden puolesta. Kanta on muuttunut entistä Nato-myönteisemmäksi. Perustelut liittyvät myös siihen, että Venäjä muuttuu:
” On loukkaavaa Venäjää kohtaan, jos katsomme, ettei Suomi voi mennä Natoon Venäjän takia. Silloinhan sanomme de facto että uusi Venäjä onkin vanha Neuvostoliitto ja siinä pysyy, vaikka olisi miten muuttunut. Toisilla on Venäjä-uhkakuva, minulla ei ole. Toiset kysyvät aina, mikä sopii Venäjälle, mutta ei sitä, mikä sopii meille. Ne, jotka vastustavat Natoa ovat samoja, jotka haaveilivat aikoinaan liittyisestä Varsovaan liittoon. Jos olemme läntinen demokratia, miksi emme olisi mukana kaikessa siinä, missä ne ovat? Ahtisaari arvioi.
Venäjä oli 1990-luvun puolivälissä sisäisesti hajalla ja etsi paikkaansa kansainvälisessä yhteisössö. Entistä tiiviimpi integroituminen länteen jopa Natoon ja Euroopan unioniin vilahteli. Presidentti Ahtisaarella ja pääministeri Lipposella ei ollut erimielisyyksiä Natosta. Oli pidettävä ovi avoinna, mutta vielä ei ollut aika mennä tämän pidemmälle. Suomessa jäsenyyteen ovat suhtatuneet kriittisesti sotilaat, kuten entisen puolustusvoimain komentaja Gustav Hägglund, joka on tukeutunut EU:n omaan sotilaallisen voiman kasvattamiseen.
”Olin sanonut armeijan johdolle, että mennään niin lähelle, ettei kukaan pääse väliin, mutta ei vielä jäseneksi”, Ahtisaari kertoo tänään keskusteluistaaan puolustuvoimien kanssa. Rauhankumppanuudessa otettiin seuraava askel joulukuussa 1997, kun prikaatinkenraali Kari Rimpi sai ensimmäisenä suomalaisena upseerina komentoonsa prikaatin Naton operaatiossa Balkanilla. Hetki oli historiallinen: Suomi ei ollut puolustusliiton jäsen, mutta komensi sen joukkoja.
Presidentti Ahtisaarta haluttiin sittemmin myös kuunnella Naton Euroopan päämajan järjestämässä Shape-konferenssissa, jossa valmisteltiin Naton uutta toimintakonseptia. Ahtisaari puhui keskäkuussa 2009 turvallisuusympäristössä tapahtuvista muutoksista ja perusarvoista. Hän kertoi kenraaleille myös omasta taustastaan ja sukupolvestaan, joka tiesi omakohtaisesti, mitä on sota ja pakolaisuus. Naton ja EU:n jäsenillä ovat samat arvot ja monia yhteisiä päämääriä.
Ahtisaari arvioi rauhanneuvottelijan kokemuksensa perusteella, että kaikkiin kansainvälisiin kriiseihin on läydettävissä ratkaisu, vaikka se ei ole helppoa. Naton ogelma on se, että monet Euroopan ulkopuolella näkevät sen ”ei ainoastaan kylmän sodan jäänteenä, vaan myös teollistuneen Pohjoisen sotilaallisena käsivarten köyhtyneen Etelän riistossa. Tämän mielikuvan tulee muuttua. Kun allianssi katsoo tulevia tehtäviään ja mahdollisuuksiaan, sen kannattaa muistaa menestyksensä menneisyydessä – se on syntynyt tekemällä oikeita asioita kansainvälisen rauhan, turvallisuuden ja vakauden puolesta”, vanha kehitysmaa-Ahtisaari opasti pohjoisen ja lännen kanraaleita.
Ammattiyhdistysliike tuki Ahtisaarta: Suomen tulisi osallistua Emuun Ruotsista riippumatta. Puolet ay-johtajista piti Emua talouskysymyksenä, yhtä monen mielestä se oi turvallisuusratkaisu. Puheenjohtaja Lauri Ihalainen, pääministeri Paavo Lipponen ja presidentti Martti Ahtisaari puhuivat melkein samoin sanoin Eumun puolesta. Taloustukimus teki syksyllä 1997 mielipidemittauksen. Sen mukaan 42 prosenttia vastusti liittymistä Emuun ensimmäisten joukossa, 38 prosenttia kannatti ja 20 prosenttia oli epävarmoja.
Lähdeaineisto Katri Merikallio – Tapani Ruokanen: Matkalla Martti Ahtisaaren tarina ISBN 978-951-1-24112-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti