Heti jäsenyyskauden aluksi suomi joutui siihen tilanteeseen, mitä oli neuvottelujen aikana monta kertaa etukäteen pelätty. Venäjällä syntyi sisäisiä vaikeuksia, joihin unionin oli otettava kantaa. Esko Aho oli ensimmäinen EU-maan pääministeri, joka tapasi Moskovassa Venäjän johtoa sen jälkeen kun Venäjä oli hyökännyt Tshetsheniaan tammikuun alussa. Suomen hallitus oli muiden unionimaiden tapaan vedonnut tiukasti taistelutoiminnan lopettamiseksi. Virallisella vierailulla Aho kävi pisimmät keskustelut pääministeri Viktor Tchernomyrdinin kanssa. Presidentti Boris Jeltsinin tapaaminen oli lyhyt kohteliaisuuskäynti.
”Jo etukäteen oli selvää, että tapaamisesta tulee myös Suomen politiikan arviointitilaisuus. Katsotaan, miten pystymme sovittamaan toisiinsa Venäjä-suhteiden hoidon ja EU-politiikan.” ”Otin heti keskustelun alkupäässä Tshetshenian kriisin esille. Toin esille Suomen näkemykset kriisin ratkaisemiseksi. Sen jälkeen Tshernomyrdinkin kertoi Venäjän hallituksen näkemykset.” ”Emme millään tavalla halunneet esittää asioita heidän kannaltaan parhain päin. Esitimme avoimesti oman harkitun kantamme, saman kannan, joka oli esitetty EU:n puolelle. Sen teimme viimeistä piirtoa myöten.”
”Keskustelut oliva asiallisia, mutta se täytyy myöntäää, että tietty lataus siin tilanteessa oli. Kaikki kuuntelivat hiirenhijaa puolin ja toisin. Tunsimme Tshernomyrdininn kanssa toisemme hyvin, ja uskon sen auttaneen, että vaikka asia oli vaikea, keskusteluilmapiiri pysyi hyvänä.” Aho muistaa tilanteen mielenkiintoisena ja haastavana. Siinä oli historiallista tuntua paitsi Suomelle Aholle myös henkilökohtaisesti. Hän oli jo 1970-luvulla nuoren keskustan liiton puheenjohtajana käynyt Neuvostoliiton edustajien kanssa ensimmäiset keskustelut. Hänelle oli kertynyt kokemusta myös vastapuolen herkkyydestä ; heidän asioihinsa ei saanut puuttua, mutta he ottivat kantaa suomalaisten asioihin.
”Nyt hekin näkivät, että nyt toisella puolella pöytää istuu paitsi läntisen naapurimman myös EU-maan edustaja. Sen täytyi olla heillekin uudenlainen tilanne. Se, että Suomesta oli juuri tullut EU:n jäsenmaa, vaikutti venäläisten tapaan esittää asiansa. He tiesivät meidän raportoivan tapaamisesta muille jäsenmaille. Mehän edustimme EU:n kantaa.”
Vierailu meni hyvin ja se oli päättymässä, kun Aho sai vielä yhden kokemuksen. Jo vierailun varhaisessa vaiheessa oli ilmoitettu, että Ahoa saattaa lentokentällä varapääministeri Davidov. Tsernomyrdin ei ennättäisi saattojoukkoihin. ”Olime puolimatkassa lentokentälle, kun auton nopeus hiljeni kävelyvauhtiin. Pian ohitsemme painui pitkä mustien autojen lerka ja ajattelimme, että siinä se Davidov menee. Yllätys oli melkoinen, sillä lentoasemalla olikin saattamassa Tshernomyrdin.”
”Siellä lentokentällä jatkoimme keskusteluja kaikista asioista. Meille tuli käsitys, että vielä kentältäkin Tshernomyrdin oli puhelmitse yhteydessä Jeltsiniin nimenomaan Tshetshenian tilanteesta. Tuli tuntu, etteivät venäläiset halunneet anakaan osoittaa mieltä meitä vastaan.” ”Jälkikäteen arvioituna siinä tavassa, jolla silloin toimimme yhdistyi kansallinen intressimme ja EU-jäsenyyden velvoitteet.” Aho ennätti vielä ennen eduskuntavaaleja ja pääministerin paikan menettämistä huolehtia Suomen Länsi-Euroopan unionin WEU:n tarkkailijaksi. Aho oli luvannut suomen pyrkivän WEU:n tarkkailijaksi, jos EU:n jäseneksi liitytään.
Eduskunnassa toistui sama kuin neljä vuotta aikaisemminkin. Puolueilta ja niiden johtajilta tivattiin selviä kantoja Suomen Emu-jäsenyydestä. Niitä ei kuitenkaan saatu, koska asia ei muka ollut ajankohtainen tai todennäköinen. Suomen nato-jäsenyyteen kaikki puolueet suhtautuivat kielteisesti. Sosiaalidemokraattinen puolue korjasi niin suuren vaalivoiton, että pääministeriksi nouseva Paavo Lipponen pääsi valitsemaan hallituskumppaninsa kahden porvaripuolueen välillä. SDP:llä oli sekä kokoomuksen että keskustan kanssa eduskuntaenemmistö pelkillä porvaripuolueilla ei enemmistöä ollut. Kokoomuksen ja SDP:n yhteistyön siemenet oli kylvetty edellisenä syksynä EU-kansanäänestyksen alla. Molemmat puolueet olivat painaneet töitä jäsenyyden puolesta riti rinnan, keskustan sisäinen hajanaisuus loitonsi sitä muista suurista puolueista. Hallitusneuvotteluiden vaiken kohta oli valtiontalouden säästökuuri. Valtionvarainministeriön budjettipäällikkö Raimo Sailas, tuleva Lipposen valtiosihteeri, lähetti heti vaalien jälkeen tärkeimmille puoluejohtajille 25-liuskaisen luottamuksellisen muistion valtiontalouden leikkaustarpeesta. Se oli 20 miljardia markkaa.
Lähdeaineisto Unto Hämäläinen Lännettymisen lyhyt historia ISBN 951-0-25024-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti