Euroopan turvallisuusrakenteiden muutos ja Suomi

Gustav Hägglund

Euroopan poliittinen ja sotilaallinen tilanne on muuttunut nopeasti. Suomi on selviytynyt murrosvaiheesta hyvin. 1995 alkanutta Euroopan unionin EU:n jäsenyyttä on perustellusti kuvattu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa historialliseksi. Yhtenä myönteiseen kehitykseen vaikuttavana tekijänä voidaan pitää sitä, että Suomi on huolehtinut puolustuksestaan. Vaikka EU ei olekaan sotilasliitto, ei sen uusista jäsenist saa aiheutua taakkaa unionin turvallisuudelle. Euroopan turvallisuusrakenteiden muutos jatkuu. Suomi on hyväksynyt Maasrichtin sopimuksen tavoitteen yhteisen puolustuspolitiikan kehittämisestä. Venäjän tilanne on vaikeasti ennustettavana, ja se heijastuu mm. keskusteluun Atlantin liiton Nato:n laajentumisesta.

Euroopan viime vuosien tapahtumilla ei ole ollut sotilaallisesti yhtä suurta vaikutusta Suomen lähialueilla kuin Keski-Euroopassa, missä suurvaltajoukot olivat konkreettisesti vastakkain koko kylmän sodan ajan. Pohjolassa sotilaspoliittinen tilanne on muuttunut eniten Itämeren alueella. Venäjän asevoimat ovat siirtyneet pois Itämeren rannikolta Kaliningradin saareketta lukuun ottamatta, ja sen laivasto on pääosin vetäytynyt Suomenlahden pohjukkaan. Sotilaallinen asetelma muistuttaa maailmansotien välillä vallinnutta tilannetta ja lisää mielenkiintoa Suomen eteläistä rannikkoaluetta ja Ahvenanmaata kohtaan.

Suomeen rajoittuvan Venäjän pohjoisen sotilaspiirin vahvuus on viime vuosina jonkin verran kasvanut. Alueella on vuoden 1995 aluassa lähes viidennes Venäjän asevoimista eli yhteensä 350 000 sotilasta. Maavoimien ja ilmavoimien yksiköillä on käytössään Venäjän uusimmat kalustotyypit. Pohjoinen sotilaspiiri kuuluu nyt Venäjän strategisiin sotilaspiireihin, joilla on etusija asevoimia kehitettäessä. Tämä johtuu luonnollisesta tarpeesta järjestää Pietarin ja Kuolan alueiden puolustus uusia olosuhteita vastaavaksi.

Kuolan nimimaan tukikohtien sukellusveneiden merkitys on Neuvostoliiton hajoamisen ja strategisten aseieden rajoittamissopimusten seurauksena kasvanut. Sukellusveneisiin sijoitetut ydinaseet edustavat aikaisempaa suurempaa osuutta Venäjän ydinaseiden kokonaismäärästä. Venäjälle ydinaseet ovat lähes ainoa keino säilyttää sotilaallinen suurvalta-asema Yhdysvaltain rinnalla. Kuolan asevoimakeskittymä pitää yllä kiinnostusta myös Pohjois-Suomen puolustusta kohtaan.

Venäjän talous pysyy heikkona vielä pitkään ja epävakaat olot heijastuvat maan kaikkeen toimintaan. Poliittisen tilanteen ennustaminen on vaikeaa, mutta on selvää, ettei maa yhtäkkiä muutu länsimaiden kaltaiseksi demokratiaksi. Pohjolan tilanteen kannalta on oleellista, että Venäjä tulee säilymään alueen sotilaallisena suurvaltana. Turvallisuustilanne Baltian maissa on kehittynyt myönteisesti, kun venäläiset joukot ovat poistuneet niiden alueelta, mutta myös epävarmuustekijöitä on olemassa. Baltian maiden kyky valvoa itsenäisesti aluettaan ja vastata puolustuksestaan kehittyy hitaasti. Maati pyrkivät NATO:n turvallisuustakuiden piiriin, millä saattaa olla Suomen lähialueen sotilaallista tilannetta kiristävä vaikutus.

Toinen Suomen kannalta merkittäv kysymys on EU:n kehittyminen. EU ei ole puolustusliitto. Sen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on kuitenkin unionin ja sen jäsenmaiden turvallisuuden lujittaminen kaikin keinoin. Kylmän sodan päättyminen voi Jugoslavian hajoamisen tapaan johtaa patoutuneiden ristiriitojen puhkeamiseen asellisiksi selkkauksiksi, jotka voivat ulottaa vaikutuksensa laajalle alueelle. Siksi EU pyrkii parantamaan valmiuksiaan kriisien hallintaan. Sotilaallisten toimeinpiteiden osalta se tapahtuu Länsi-Euroopan Unionin WEU:n avulla. EU:n jäsenmaat ovat Irlantia, Tanskaa, Itävaltaa, Ruotsia ja Suomea lukuunottamatta WEUn jäseniä. WEU:n perustamissopimukseen kuuluvat turvallisuustakuut toteutetaan tarvittaessa NATO:n avulla. Ne nojaavat viime kädessä Yhdysvaltain ydinaseiden pelotevaikutukseen.

Liittyessään EU:hun Suomi ilmoitti turvallisuuspolitiikansa lähtökohdaksi sotilaallisen liittoutumattomuuden, jonka perustana on uskottava itsenäinen puolustus. Suomen puolustusratkaisu, alueellinen puolutus, ajaton ja kattava. Se perustuu itsenäisen valtion omiin tarpeisiin eikä sitä ole suunnattu ketään vastaan. Suomi ei kärsi samanlaisesta ongelmasta kuin monet Euroopan valtiot, joiden puolustusoppi on jäsentymätön tai puolustujärjestelmä on alkutekijöissään itäisen turvallisuusblokin hajoittua.

NATO:n ja EU:n laajenemisella halutaan varmistaa poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti vakaa kehitys koko Euroopassa. Suomen etujen mukaista on osallistua EU:n pyrkimyksiin tukea YK:ta ja ETYJ:tä konfliktien ehkäisyssä ja rajoittamisessa. Toimiminen yhteisvastuun hengessa vahvistaa samalla Suomen asemaa unionin jäsenenä. Suomi on sopeutunut Euroopan turvallisuusrakenteiden muutoksiin hyvin. Maamme asema on vahvistunut sekä poliittisesti että taloudellisesti.

Lähdeaineisto MMM1996 Seppo Toivosen kirjotus