lauantai 5. marraskuuta 2011

Taloudellinen katsaus 1992-1993 – syöksykierre ei oikene
















Vaikka vienti on kasvanut 1992-1993 liki 10 %:n vauhdilla, se ei ole pelastanut maata pulasta. Markan arvon heikkeneminen on ajanut kotimarkkinaleinkeinot ahdinkoon. Ulkomaisen velan varaan rakennetun menon laskut ovat langenneet maksettaviksi. Rahaa on ohjautunut pois kulutuksesta ja investointien rahoittamisesta pakkosäästöihin ja velkojen takaisinmaksuihin. Markan arvon voimakas heikkeneminen on nostanut valuuttaluottojen määrää, jota vientituoot eivät ole kompensoineet. Devalaatioherkkua itselleen aiemmin vaatineet painostusryhmät ovat davaation haittavaikutuksista nyt hiljaa. Devalvaation taivoitehan on siirtää voimavaroja pois kulutuksesta ja kotimarkkinaelinkeinoista vientiteollisuuteen. Siirtymä on kuitenkin ollut liian raju. Suomen talous on jakautumassa kahtia. Vaikein ongelma, työttömyys, riippuu palvelujen ja kotimarkkinaelinkeinojen menestyksestä.

Kansantalous on ajautunut kriisistä toiseen. Tilanteen parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä on tehty vasta nurkkaan ahdettuna. Tavoitteena on ollut saada ulkomainen velka alas viennin kasvun avulla. Se on edellyttänyt hintakilpailukyvyn paranemista alkkuvuoden 1992 tilanteeseen verrattuna. Pankinjohtaja Kalevi Sorsan tupo-välityspaketin epäonnistuttua ainoan vaihtoehtona oli ajautuminen pakkodevalvaatioon marraskuussa 1991. Tätä ennen teollisuudelle oli annettu runsaasti kustannushelpotuksia verotuksessa, työeläke- ja sosiaaliturvamaksuissa sekä muissa vastaavissa kustannuserissä. Nimellispalkkoja ei korotettu syksyllä 1991 eikä 1992. Näin palkkapolitiikalla on erittäin voimakkaasti tuettu vientivoittoisen kasvun syntymistä. Irtisanomiset, lomautukset ja muut työvoiman vähentämistoimet ovat lisänneet työttömyyttä ja samalla vähentäneet yritysten kustannuksia.

Viennin kasvu onkin ollut 1992-93 erittäin nopeaa. Näin talouspoliittisen strategian peruslinjaus, voimavarojen siirto vientieinkeinoihin, on saatu onnistumaan yli tarpeen. Devalvaatio on kasvattanut valuuttamääräsiä velkoja. Se on rasittanut ennen kaikkea palveluelinkeinoja, koska niillä on hyvin vähän vientituloja. Valtio ja kunnat ovat myös ajautuneet rahoituskriisiin, koska pohja on verojen supstumsien takia romahtanut ja menot ovat pankkikriisin, työttömyyden ja korkomenojen voimakkaan kasvun taki kohonneet jyrkästi. Supistunut kotimainen kysyntä on vienyt kotimarkkinaelinkeinot kriisiin. Tasapaino viennin kasvun ja kotimaisen kysynnän kasvun valillä on nyt erittäin huono. Kotimainen kysyntä on täysin laiminlyöty. Työttömyyden taso riippuu kuitenkin kotimaisen kysynnän kehityksestä.

Suomen talous on kahtiajakautunut. Viennin nopea kasvu on kohottanut viennin osuuden kansantuotteesta yli kolmannekseen. Pari vuotta sitten se oli yli 10 prosenttiyksikköä alempi. Korkea työttömyys, velkaloukku ja palkkojen nollauslinja ovat supistaneet kansalaisten ostovoimaa ja kasvattaneet työttömien määrää, joka heinäkuussa 1993 oli 515 000.
Vuonna 1994 Suomessa jatkuu syvä kahtiajakautuneisuus. Työlliset ja työttömät ovat hyvin erilaisessa asemassa. Pitkäaikaistyöttömyyden ennakoitu nopea kasvu merkitsee, että monet tytöttömät menettävät ansiosidonaisen työttömyyspäivärahan ja joutuvat peruspäivärahan varaan. Ostovoima supistuu edelleen. Turvattu työpaikka on tällä hetkellä ennen kaikkea nuorille lottovoitto.

Toinen kahtiajakautuneisuus ilmenee velallisten ja tallettajien välillä. Korkean koron ja luottokriisin tilanteessa tallettajat ovat hyötyneet suuresti suhteessa velallisiin. Entinen kaava, jossa inflaatio maksoi velat pois, ei enä toimi vapaiden pääomaliikkeiden tilanteessa. Inflaatio nostaa ennen pitkää korkotasoa. Työtön on ilmiselvästi kaikkein vaikeimmassa tilanteessa. On suuri vaara, että työttömyys vakiintuu korkeaksi, mikä merkitsee pitkäaikaistyöttömyyden kipuamista ”eurooppalaiselle” tasolle. Tällöin kokonaistyöttömsitä 50-60 % on pitkäaikaistyöttömiä eli lukumääräisesti ehkä 250 000 – 300 000. Pitkäaikaistyöttömyyden uudelleen työllistminen on vaikeaa. Kuten kone käyttämättömänä ruostuu, pitkäaikaistyöttömyys rapauttaa työntekijän itsetuntoa, heikentää osaamista, alentaa tuottavuutta eikä anna mahdollisuuksia työssä harjaantumisen tuomalle tuottavuushyödylle. Nuoret työntekijät pääsevät hyvin heikosti työuran alkuun, ja mikäli vanha työntekijä jää työttömksi, hän putoaa kokonaan työelämän ulkopuolelle. Työttömien elintasoa laskevat lähivuosina myös vähenevät työttömyyskorvaukset, kun ansiosidonnaista päivärahaa saa yhä pienempi osa heistä.

Ylivelkainen on toinen, joka nykyisestä lamatilanteesta kärsii suuresti. Nyt opitaan kantapään kautta, että menot ja tulot on tasapainotettava ja lisävelkaantumiseen on suhtauduttava varovasti. Hyötyjiä ovat ne, joilla on vakaa työpaikka ja runsaasti talletuksia. Yleensä hyötyjä on hyvin koulutettu ja hänen tulotasonsa on varsin korkea. Tämän takia tuloerokasvu lamatilanteessa saattaa olla melkoinen. Suomalainen hyvinvointivaltio on vaikeuksissa. Kun tulot laskevat pitkän ajan kasvu-uraltaan liki neljänneksen, julkisen talouden etuisuudet eivät voi säilyä samoina.
Julkisen velan nopea kasvu on saatava pysäytetyksi.

Pankkikriisi
http://pankkikriisi.blogspot.com/


Valitus, purkuhakemus, kiirehtimispyyntö, kantelun ja tutkintapyynnön täydennys
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2010/10/valitus-purkuhakemus-kiirehtimispyynto.html


Lähdeaineisto: MMM 1993 Seppo Leppäsen kirjoitus
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)