Suomi antoi luonnoksen yya-sopimuksen korvaavasta sopimuksesta Neuvostoliitolle 9. lokakuuta. Venäjän MID:n edustaja osallistui Neuvostoliiton valtuuskuntaan jonkilaisena tarkkailijana. Toisella neuvottelukierroksella Neuvostoliiton kanssa Helsingissä 4.-5. marraskuuta saatiin sopimusteksti valmiiksi niin, että jäljelle jäi jurdinen ja muu tarkistus ja käännösten vertailu. Ulkoministeri Paavo Väyrynen tapasi 9. syyskuuta Moskovassa pidetyn Etykin ihmisoikeuskonferenssin yhteydessä Venäjän ulkoministerin Kozyrevin. He keskustelivat sopimussuhteiden luomisesta Suomen ja Venäjän välillä, sen pohjalta, mitä Koivisto ja Jeltsin olivat kesäkuussa päättäneet. Samalla kun Koiviston aloite vaikutti Moskovassa, alkoi julkinen keskustelu yya-sopimuksesta Suomessa kiihtyä.
Ensimmäinen neuvottelukierros Venäjän MID:n kanssa käytiin 27.-28. marraskuuta Helsingissä. Venäjän valtuuskuntaa johti varaulkoministri Kolokolov, Suomen valtuuskunta oli sama kuin neuvotteluissa Neuvostoliiton kanssa. Uusi saapurisopimus Neuvostoliiton kanssa julkistettiin parfoimispäivänä 9. joulukuuta. Paljon huomiota sa kysymys rajoista. Miksi Suomen oli jälleen kerran vahvistettava maiden välisen rajan loukkaamattomuus? Toisaalta todettiin myös, että rajojen muuttamiseen tarjosivat Etkin periaatteet mahdollisuuden. Myös Suomen aktiivista yritystä neuvotella a allekirjoitaa uusi sopimus rapautuvan Neuvostoliiton kanssa arvosteltiin. Julkisissa reaktioissa näkyi tyytyväisyys siitä, että ei ollut yya-sopimuksen tyyppisiä ”kahdenkeskisiä sotilasartikloja, ei avunantosopimuksia eikä muita kiristysruuveja!. Uusi sopimus ei olisi voinut muodostua esteeksi Suomen EY-jäsenyydelle. Presidentti Koivisto oli jo syyskuisessa viestissään Gorbatshoville viitannut Neuvostoliiton ja Saksan sopimukseen ja Väyrynen ja Pankin New Yorkissa Saksan ja Ranskan sopimuksiin mallina uudelle sopimukselle.
Suomen luonnosta laadittaessa arvioitiin keskeisiksi sopimuskohdiksi eritisesti menettely kansainvälisissä ristiriidoissa, kysymys turvallisuustakuist ja kysyys rajoista. Painotus kahteen ensin mainittuun juotui luonnollisesti yya-sopimuksen perinnöstä. Rajakysymys osoittautui neuvottelujen vaikemmaksi. Kuten aiemmin on todettu, taustalla oli Suomessa käynnissä ollut keskustelu Karjalan palauttamisesta. Esimerkiksi ulkoministeri Väyryseltä tiedusteltiin eduskunnan kyselytynnilla 3. lokakuuta kahteenkin kertaan, aikooko Suomi ottaa tulevissa sopimusneuvotteluissa esille Karjalaa ja muita luovutettuja alueita koskevat asiat. Väyrynen vastasi:”Hallituksen tiedossa on, että Neuvostoliitto ja Venäjä eivät ole halukkaat keskustelemaan aluekysyyksistä. Näin ollen Suomen hallitus ei aio ottaa niitä asioita esille.” Väyrysen vastauksesta huolimatta suomalainen Karjala-keskustelu oli todennäköisesti lähettänyt Moskovaan signaalin, että Suomi saattaisi enemmin tai myöhemmin ryhtyä vaatimaan luovutettujen alueitten palauttamista. Suomen linJ omaksumisessa presidentti Koiviston asenne oli määräävä. Hän keskusteli 4. lokakuuta Ahon kanssa sopimusneuvotteluista, muun muassa rajojen pysyvyydestä. ”Minun kantani on ollut, että rauhansopimuksen pitäisi riittää ja että mikään uusi sopimus ei lisää siihen mitään, mistä aikaisemmin on sovittu. Tulee hankala tilanne, jos Neuvostoliitto haluaa rajakysymyksessä uusia toteamuksia. Jos ne torjumme, niin se rohkaisee Karjala-keskusteluamme. Olisi hyvä, jos Neuvostoliitto ei sitä kysymystä lainkaan ottaisi esille.”
Kun Suomen luonnosta laadittiin, suhtautuminen Karjala-keskusteluumme oli hallituksessa esillä uuden suullisen eduskuntakysymyksen muodossa. Ulkoministeri Väyrynen vastasi siihen 10. lokakuuta eduskunnan täysistunossa nojautumalla edellä selotettuihn Etykin periaatteisiin ja vahvistamalla, että Suomella ei ollut aluevaatimuksia.
Oli sovittu, että Väyrynen ja Sevardnadze allekirjoittavat hny-sopimuksen 18. joulukuuta Moskovassa. Viimeksi mainittu oli 20. marraskuuta Gorbatshovin pyynnöstä palannut Neuvostoliiton ulkoministeriksi erotetun Pankinin tilalle. Väyryselle pyydettiin Moskovassa käynnin yhteydessä tapamista myös Venäjän ulkoministerin Kozyrevin kanssa. Mutta Venäjä asettui edellisenä päivänä vastustamaan allekirjoitusta, mihin Sevardnadze. Väyrynen perui viime hetkellä Moskovan matkansa. Neuvostoliiton MID, mukaan lukien Sevardnadzen virka, lakkautettiin 19. joulukuuta.
Suhteiden perusteita koskeva sopimus allekirjoitettiin 20. tammikuuta 1992 Helsingissä. Suomen puolelta allekirjoittajina oli pääministeri Aho ja Venäjän puolelta valtiosihteeri Gennadi Burbulis. Hänen asemansa vastasi varapääministeriä tilanteessa, jossa Jeltsin vielä muodollisesti piti itsellään pääministerin tehtäviä.
Koivistolla oli kielteinen kanta Karjalan palautukseen
http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2008/12/koivistolla-oli-kielteinen-kanta.html
Mauno Koivisto esti Karjalan palautuksen
http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2008/12/mauno-koivisto-esti-karjalan.html
Koivisto ja Väyrynen kykenivät estämään Karjalan palautuksen
http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2008/12/koivisto-ja-vyrynen-kykenivt-estmn.html
Lähdeaineisto Jaakko Blomberg Vakauden kaipuu ISBN 978-951-0-37898-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti