Valtiontalouden loppumattomilta vaikuttavat vaikeudet ovat olleet eduskunnan ja hallitusten alinomaisena yhteisenä murheenaiheena. Niiden takia Karjalaisen hallitus aikoinaan hajosi sisältäpäin, kun saneerauksen keinoista ei voitu sopia. Jättimäiseksi paisuneen budjettinsa takia myös Lehdon virkamieshallitus sai väistyä. Myös Virolaisen hallitus joutui käyttämään kaiken kekseliäisyytensä pysyttääkseen kanssakriisin loitolla. Vaikkei eduskunta katsonut supein silmin hallituksen erinäisiä ehdotuksia, voidaan sen silti sanoa selvinneen edeltäjiään paremmin. Sen toiminta ei ensimmäisenä toimintavuotena ollut kertaakaan vakavasti uhattuna.
Oppositiossa oleva vasemmisto on ollut Virolaisen hallitusta ja sen politiikkaa kohtaan yhtä leppymätön kuin aikaisempiakin. Välikysymyksin se kiinnitti huomiota elintarvikkeiden hintojen nousuun ja työttömyyteen, mutta hallitus selvisi välikysymysäänestyksistä puhtain paperein. Muutamissa asioissa hallitus oli valmis hieromaan sovintoa opposition kanssa. Osapuolet eivät läheskään aina päässeet yksituumaisuuteen, ja niinpä hallitus ei saanut opposition ankarasti arvostelemaa maataloustulolakia enää uusituksi.
Puhemies Kauno Kleemolan kuoltua kesken kevätistuntokauden (12.3.1965), valittiin uudeksi puhemieheksi pääjohtaja K-A. Fagerholm. Tämä merkitsi palaamista siihen käytäntöön, että puhemies ja pääministeri, ovat eri puolueista. Syksyn hallituksen vaihdoksen yhteydessä valittiin opetusministeriksi tulleen Jussi Saukkosen jälkeen eduskunnan toiseksi varapuhemieheksi Niilo Kosola (kok.). Ensimmäisenä varapuhemiehenä oli edelleen Paavo Aitio (kd.).
Reino R. Lehdon lähes yhdeksän kuukautta istunut hallitus sai väistyä 13.9.1964. Tohtori Virolainen sai neuvoteltua nopeasti ja helposti uuden parlamentaarisen enemmistöhallituksen. Uusi hallitus ryhtyi ensi töikseen lieventämään edeltäjänsä kovia otteita. Korkopäätös purettiin ja ehdotus tulo- ja omaisuusveron korottamiseksi peruttiin, lapsilisiä tarkistettiin hiukan, margariinin hintaa nostettiin vähemmän kuin virkamieshallitus oli aikonut ja aravalle annettiin lisävaroja. Kaikki nämä korjaukset tehtiin ennen lokakuun kunnallisvaaleja.
Liikevaihtoveroprosentiksi vuodella 1965 hyväksyttiin edelleen 10. Moottoriajoneuvo- ja autoverotuksen järjestäminen kulutti eduskunnassa paljon aikaa. Bensiinikäyttöisten ajoneuvojen ns. rekisterivero poistettiin kokonaan ja niiden osalta siirryttiin polttoaineverotukseen. Autoveroa ei hyväksytty aivan hallituksen esittämässä muodossa. Veronkorotuksena on myös pidettävä toteutettua sairausvakuutusmaksun nostamista. Kunnallisverotuksen lapsivähennyksiä tarkistettiin.
Eduskunnan lähdettyä lomalle, hallitus alkoi valmistella vaalivuoden 1966 budjettia. Hallituksen ja nimenomaan pääministeri Virolaisen tarmokkaat yritykset saada uusi maataloustulolaki säädetyksi hyvissä ajoin ennen entisen voimassaoloajan päättymistä eivät johtaneet tuloksiin. Kun uutta maataloustulolakia ei saatu säädetyksi ja entisen voimassaoloaika päättyi, säädettiin hallituksen ehdotuksesta laki maatalouden hintapoliittisen tuen jakoon liittyvien tehtävien hoitamisesta.
Asutushallinnon organisaatiota päätettiin yksinkertaistaa ja siirtää päätösvaltaa asutushallitukselta paikallisille toimielimille. Uudistuksen johdosta asutushallituksen henkilökunta supistui noin 80 henkilöllä ja kenttähenkilökunta lähes saman verran. Valtion palkkarahoja säästyi miljoonan verran. Kysymys oli asutustoiminnan vähentymisestä.
Pitkän valmistelun jälkeen saatiin valmiiksi myös laki maatalouden perusluotoista, joka tuli voimaan syyskuussa 1965. Terveyden ja sairaanhoidon alalta eduskunta sai valmiiksi useita suuriakin lainuudistuksia. Säädettiin uusi terveydenhoitolaki. Ylin johto ja valvonta kuului lääkintöhallitukselle. Valvontatoimintaa tehostamaan tulivat myös läänin terveystarkastajat. Kunnallisena terveydenhoitoviranomaisena oli edelleen terveydenhoitolautakunta. Terveystarkastajan palkkaukseen annettiin valtionapua 20-75 %. Niin ikään eläinlääkintähuoltolaki uusittiin. Perustettiin läänineläinlääkärin virkoja. Jokainen kunta velvoitettiin pitämään yllä kunnan-, kaupungin- tai kauppalan eläinlääkärinvirkaa, jota varten valtio antoi avustusta.
Päätettiin perustaa uusi keskusvirasto, ammattikasvatushallitus. Se toimi kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuudessa. Laki työllisyyttä edistävästä ammattikurssitoiminnasta lähti eduskunnasta monien suopeiden lausuntojen saattamana. Tarkoituksena oli vuosittain kouluttaa 6000 työtöntä.
Keväällä eduskuntaa saapui mielenkiinnolla odotettu ja vuosikymmeniä valmisteltu ehdotus uudeksi alkoholilaiksi. Alkoholiliikkeen monopoli säilyisi. Maaseudulla vähittäismyynti olisi mahdollista väestökeskuksissa, joissa on vähintään 2000 henkikirjoitettua asukasta. Uutta oli myös se, että alkoholijuomia voitiin toimittaa eräin rajoituksin postitse.
Ankara köydenveto käytiin hallituksen ja eduskunnan kesken uudesta arpajaislaista. Puoluetoiminnan rahoittaminen tuli esille käsiteltäessä vuoden 1965 budjettia, kun Kaarlo Pitsinki (sd.) otti esiin valtion tuen antamisen lehdistölle. Pääministeri Virolainen katsoi, että hanke on oikea ja tutkimisen arvoinen, mutta lopulta se kuitenkin hylättiin.
Tyhjäksi jääneiden kansakoulujen saamiseksi yleiseen käyttöön säädettiin laki. Hannu Salaman ”Juhannustanssien” nostattamat laineet ulottuivat eduskuntaan saakka. Oikeusministeriössä ryhdyttiin valmistelemaan rikoslain muutosta tältä osin. Kaikkein laajimpia lainsäädäntöuudistuksia oli uuden perintölain säätäminen. Kirkkolakiinkin tehtiin pieniä muutoksia.
Kauden kohutuimpia ja monien mielestä hauskimpia asioita oli virastojen siirtämisestä pääkaupungista tehty ehdotus, joka eduskunnassa lyötiin raajarikoksi siitäkin huolimatta, että tasavallan presidentti ja hallitus sitä määrätietoisesti ajoivat.
Lähdeaineisto:
Mitä-Missä-Milloin 1966
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti