Kekkosen varhainen ehdokkaaksi nimeäminen katsottiin merkitsevän sitä, että hän oli tieten tahtoen asettanut itsensä alttiiksi arvostelulle. Ja sitä todella riitti. Suomen Sosiaalidemokraatti julkisti 22.2.1961 näyttävästi etusivullaan, miten SDP:n puheenjohtaja Tanner, puoluesihteeri Pitsinki ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Henriksson olivat edellisenä päivänä käyneet pyytämässä oikeuskansleri Olavi Honkaa puolueen presidenttiehdokkaaksi. Honka oli suostunut ehdokkaaksi sillä ehdolla, että hänen ehdokkuutensa saisi kannatusta yli puoluerajojen. Operaation takana oli muutaman poliitikon joukko. Sen ytimen muodostivat Rkp:n Meinander, kokoomuksen Junnila, SDP:n Pitsinki ja SPP:n Vennamo. Ennen pitkää mukaan tulivat SDP:n varapuheenjohtaja Lindblom ja Rkp:n varapuheenjohtaja Torsten G. Aminoff sekä heidän jälkeensä Tanner. Tiivistä yhteyttä joukkoon piti ainakin vuorineuvos Wilhelm Wahlforss. Hongan valinnan päämotiivi oli varmistaa Kekkosen vaalitappio. Honka-rintamaksi kaavailtujen kuuden puolueen yhteinen neuvottelutilaisuus järjestettiin 16.3.1961. Joidenkin Hongan kannattajien esiintyminen ärsytti Kekkosta tavattomasti. Heihin kuului Erkko, joka Kekkosen saaminen tietojen mukaan oli ”reuhannut” Pörssiklubilla ja vaatinut Hongasta presidenttiä luvaten ”hoitaa” asian Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin päin.
Sukselaisen hallitus kaatui kanteluprosessiin, jonka varsinainen priimus motor näyttää olleen Veikko Vennamo. Kansalaitoksen asuntorakentamista tutkinut Helsingin hovioikeus langetti kesäkuun lopulla tuomion, jonka mukaan laitoksen koko johto oli syyllistynyt virkavirheisiin ja oli sen vuoksi pantava viralta. Vaikka tuomioon sisältyikin valitusmahdollisuus, jätti pääministerinä toiminut pääjohtaja Sukselainen välittömästi eronpyynnön ja hänen myötään sitten koko muu hallitus.
Miettunen kokosi nopeasti maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen, joka sai nimityksensä 14.7.1961. Miettusen mukaan Kekkonen osallistui ministerilistan muotoiluun, ja presidentin ehdotuksesta siihen sisällytettiin maanviljelysneuvos Lars Björkenheim puolustusministeriksi. Silmiinpistävää oli Korsimon pudottaminen uudesta hallituksesta, mikä Miettusen mukaan tapahtui hänen toivomuksestaan. Korsimo ei voinut sulattaa syrjäänjoutumistaan. Muutamien viikkojen kuluttua hän kirjoitti Kekkoselle ”hirveän kirjeen”, jossa hän syytti tätä siitä, että oli joutunut sivuun sekä ministerin ja puoluesihteerin paikalta että presidentin vaalikampanjan kärjestä. ”Uskomatonta, loukkaavaa, odottamatonta”, kommentoi Kekkonen syytöksiä päiväkirjassaan. Korsimon ja Kekkosen suhteet eivät palautuneet enää sille tasolle, jolla ne olivat olleet Kekkosen presidenttikauden alkuaikoina.
Honka-liiton tavoitteisiin kuului aikaansaada hajaannusta Maalaisliitossa vetoamalla Kekkosen vanhoihin vastustajiin. Tarkoituksena oli saada ainakin yksi maalaisliittolainen oppositiohahmo Hongan valitsijamieheksi kussakin vaalipiirissä. Viljami Kalliokoski ja Antti Kukkonen osoittivat jo varhain kiinnostusta asiaan.
Brezhnevin piti alun perin saapua syyskuun alussa. ”Odottamattomien seikkojen vuoksi” matkaa lykättiin lähes parilla viikolla, mikä yhdistettiin Berliinin kriisiin. Vierailuun oli Kekkosen toivomuksesta valmistauduttu poikkeuksellisen huolellisesti. Brezhnev saapui 22.9. ja viipyi Suomessa peräti kahdeksan päivää. Kekkonen seurasi kaiken aikaa vieraan mukana.
Supo oli saanut hyvin sijoitettujen ”vasikoittensa” kautta selvityksen SKP:n korkeimman johdon 7.-11.8. Moskovaan suorittamasta yllättävästä matkasta. Suomen koskevat erityisohjeet SKP:n johto sai itseltään Hrustshevilta. Hän myönsi, että Neuvostoliitolla on läheisemmät suhteet Kekkoseen ja Maalaisliittoon kuin konsanaan suomalaisiin kommunisteihin. Hrustshevin tärkein viesti koski kuitenkin Saksan tilannetta.
Lauantaina 28.10.1961 suurlähettiläs Wuori sai puhelun MID:in skandinaviselta osastolta. Hänelle ilmoitettiin, että ulkoministeri Gromyko ”todennäköisesti” haluaisi tavata hänet maanantaina. Maanantaiaamuna Wuori saapui MID:iin. Gromyko ilmoitti, että hänellä oli jätettävänään Suomen hallitukselle nootti. 1.11. Kekkonen piti puheen World Affairs Councillin päivällisillä ja korosti, ettei nootti tuonut Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin mitään periaatteessa uutta: ” Se kuvastaa Euroopassa vallitsevaa mitä vakavinta jännitystilaa”. Kotiin palattuaan Kekkonen selvitti ensi töikseen, miten noottiin suhtauduttiin Suomessa. Kekkonen ei 5.11. pitämässään radio- ja televisiopuheessa käsitellyt ehdokkuudesta luopumista. Hän näyttää selvästi päättäneen luotsata isänmaata vaikeuksissa. Rivien välistä oli luettavissa käsitys, että hän oli jopa ainoa, joka saattoi sen tehdä.
Karjalainen saapui Moskovaan aamulla 11.11.1961. Keskustelut Gromykon kanssa alkoivat ilman turhia viivytyksiä. Karjalainen totesi, että eduskuntavaalien aikataulua voidaan presidentin päätöksellä nopeuttaa. Kekkonen ryhtyi heti toimimaan. Vaalit määrättiin toimitettavaksi aikaisimpana mahdollisena ajankohtana: 4.2.1962. Ensimmäisten epäluuloisten joukkoon kuului Pitsinki, joka jo 1.11. epäili, että nootin päätarkoituksena oli puuttua presidentinvaalitaisteluun. Leskinen puolestaan vihjaisi, että Kekkonen tunsi sekä nootin että sen taustan etukäteen.
Wuori saapui Helsinkiin 17.11. iltakoneella. Vielä myöhään samana iltana Tamminiemessä järjestettiin neuvonpito, johon osallistuivat Kekkosen ja Wuoren lisäksi Miettunen ja Karjalainen. Wuori kertoi saamansa vihjeen, jonka mukaan Kekkosen kannattaisi matkustaa tapaamaan Hrustshevia.
Aamulla 18.11. hallitus kokoontui epäviralliseen neuvotteluun ja päätti yksituumaisesti vedota presidenttiin. Sovitun mukaan Kekkonen ilmoitti noudattavansa hallituksen toivomusta. Karjalainen kutsui Zaharovin luokseen ja pyysi tätä välittämään Moskovaan Kekkosen matkaa koskevan hallituksen ehdotuksen.
Sunnuntaina 19.11. Zaharov pyysi tapaamista Karjalaisen kanssa. Hrustshev oli valmis tapaamaan Kekkosen 24.11. Novosibirskissä.
Honka-liiton varsinainen hajoamisprosessi näyttää käynnistyneen Karjalaisen ja Gromykon käymästä keskustelusta. Taxellin mukaan Rkp:ssä alkoi sen jälkeen voittaa alaa käsitys, että Hongan olisi luovuttava ehdokkuudestaan. Marraskuun puolivälistä lähtien tilannetta pohdittiin Honka-liiton piirissä lähes päivittäin. Ensimmäiseksi Honka-hankkeesta ryhtyi irtautumaan Vennamo. Hän antoi 18.11. puolueensa pää-äänenkannattajassa ymmärtää, että Kekkosen tukeminen olisi mahdollista. Varsinainen repeämä tapahtui Honka-toimikunnan kokouksessa 22.11., jolloin kokoomuksen ja Rkp:n edustajat ilmoittivat irtautuvansa hankkeesta viimeistään seuraavalla viikolla. Kekkosen päätös lähteä Novosibirskiin sai osakseen arvostelua sekä oikeistosta että sosiaalidemokraattien piiristä. Arvostelua herätti myös se, ettei Kekkonen aikonut ottaa mukaansa poliittisten ryhmien edustajia.
Moskovaan saavuttiin aamulla 23.11.1961. Asemalaiturilla odotti nimekäs vastaanottajajoukko kärjessään Kozlov, Mikojan ja Kosygin. Tulkkina oli Kotov. Novosibirskissä Kekkosen ja Hrustehvein kahdenkeskisestä keskustelusta ei ole säilynyt muistiinpanoja. Ilmeisesti niitä ei edes tehty.
Juhani Suomi kirjoittaa, että Moskovan arkistojen avautumista odoteltaessa voidaan suomalaisen materiaalin pohjalta esittää koko joukko havaintoja ja arvioita ja on esitettykin.
Huom. Vladimirov kirjassaan paljastaa totuuden nootin suunnittelusta ja tarkoituksesta. Sitä tietoa Juhani Suomella ei ollut kirjaa kirjoittaessaan. Suomi ei uskonut Hannu Rautkallion teoriaan, että ”KGB:n” edustajat olivat jo kuukausia aikaisemmin ideoineet ja muotoilleet nootin ja näyttäneet sen myös Kekkoselle. Vladimirov todistaa, että nootti oli tosiaan KGB:n edustajien ideoima ja tarkoitettu Kekkosen uudelleen valinnan varmistamiseksi.
Lähdeaineisto:
Juhani Suomi: Kriisien aika Urho Kekkonen 1956-1962 ISBN 951-1-11580-4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti