Kirjeitä myllystäni

Presidentti Urho Kekkonen tarttui kynään joskus ehkä liiankin innokkaasti, ei suinkaan antamisen ilosta eikä turhan takia, vaan torjuakseen hänen poliittiseen toimintaan esitettyjä virheellisiä tietoja ja vääristeltyjä päätelmiä. Urho Kekkonen keräsi kirjaan joitakin näytteitä lähetetyistä kirjeistä. Tässä muutamia näytteitä ja otteita presidentti Urho Kekkosen kirjeistä.

Vuorineuvos Arno Solin Tampere 30.1.1957

Hyvä Veli,
Olen saanut ikävän aiheen kirjoittaa Sinulle ”Teollisuuslehti”-nimisen aikakausilehden tammikuun numeron sisältämän minua syvästi loukanneen kirjoituksen johdosta. ”Teollisuuslehti” on Suomen Työnantajain Keskusliiton virallinen julkaisu, joten Keskusliitto vastaa siitä.
”Kuukauden kuvastimessa” varustetulla otsikolla julkaistu kirjoitelma on siivoton hyökkäys minua vastaan. Siinä vihjaillaan – tai oikeammin osoitetaan – että minä olen kirjoittanut ”Kyntäjän” tunnetun artikkelin suurteollisuudesta ja olen ”maalaisliiton määräilijä” sen tehdessä poliittisia kannanottojaan. Uskomattomalla hävyttömyydellä sanotaan: ”Sitä sietää pohtia kaikkein korkeimmissa mahdollisissa piireissä”.
Tämä menee, Herra Vuorineuvos, sentään liian pitkälle.
…..
Mutta minä olen asemani vuoksi sidottu käsistäni ja jaloistani. Henkilökohtaisesti minua on vaaratonta loukata, min en tule vastaamaan. Mutta onko Suomen työnantajien hyvin ajatellun edun mukaista yrittää vetää Tasavallan Presidentti valheilla alas siitä asemasta, johon vuosikymmenien aikana loukkaamattomaksi tullut traditio hänet on sijoittanut. Jos Suomen työantajien tarkoitus on tehdä virassa oleva Tasavallan Presidentti työnantajien vihamieheksi, he eivät tule siinä onnistumaan, sillä Tasavallan Presidentin velvollisuus on loukkauksista huolimatta olla tasapuolinen ja oikeudenmukainen ja katsoa vain yleistä hyvää. Mutta mitä Suomen työnantajat tällaisella yrityksellä ajavat takaa tai siitä hyötyvät?
Minä panen mahdollisimman jyrkän vastalauseen Suomen Työantajien Keskusliiton virallisen julkaisun kirjoitusta vastaan. Tämä kirje on ulkonaiselta muodoltaan yksityinen, kirjoitettu vanhalle ystävälleni, mutta tämä on sisällöltään virallinen. Vaadin, että Suomen Työantajien Keskusliitto lopettaa Tasavallan Presidenttiin kohdistamansa parjauksen ja ryhtyy niihin toimenpiteisiin, joihin Teollisuuslehden esiintyminen antaa aiheen.

Kouluneuvos Arvo Inkilä 4.12.1957

Olen tänään lukenut selostuksen entisten kansanedustajien kokouksessa pitämästänne puheesta ja sanon suoraan, että olen lukenut sen suurella närkästyksellä. Te väitätte, että olen presidentin virassa toiminut puoluepoliittisesti, toisin kuten edeltäni. Kuinka Te voitte tällaista väittää? Eräästä puheenne kohdasta käy ilmi, että presidentti ei mielestänne saa pakottaa pääministeriä ottamaan tiettyjä ryhmiä tai henkilöitä hallitukseen. Kuka on pakottanut ja milloin? Kerran ainakin on tapahtunut, että presidentti on kieltäytynyt hyväksymästä sellaista puoluetta hallitukseen, jolla on 2/5 eduskunnan jäsenistä tukenaan, vaikka aiottu pääministeri olisi tahtonut, mutta se Teidän mielestänne on ollut hyväksyttävää.

Tri J. Virolainen 17.8.1958

Lähetän ohella nähtäväksesi Eero A. Wuoren raportin, joka koskee hallitusasiaamme. Eräältä osalta se liittyy äskettäin NL:n hallituksen äänenkannattajassa Isvestijassa olleeseen kirjoitukseen.
Minulle ovat väitteet ”maalaisliiton eräiden johtajien horjumisesta” ulkopoliittisissa kysymyksissä – Isvestijaa lainatakseni – tulleet suurena yllätyksenä. Miten tällaiset minun mielestäni uskomattomat epäluulot ovat syntyneet. Tosiasiana on pidettävä, että Neuvostoliitossa on aivan viime päivien aikana virinnyt epäilys, että Suomessa on tapahtumassa ulkopoliittinen suunnan muutos. En uskonut korviani, kun eräs ei-maalaisliittolainen porvarillinen poliitikko minulle esitti, että parhaillaan on Suomessa pinnan alla ulkopoliittista käymistä, joka suhteissa NL:oon ei ennusta hyvää. Maalaisliittolaisten parissa kerrotaan vaadittavan ”kovaa” tai ”lujaa” ja ”suorien sanojen” omaksumista NL:oon nähden. Minun on mahdotonta käsittää, mikä kaikkeen tähän olisi syynä. Mikä olisi se uusi suunta ulkopolitiikassamme? Mitä edellytyksiä millään uudella suunnalla olisi hoitaa Suomen kansan ulkopolitiikkaa? Mikä olisi aiheena uuden suunnan etsimiselle? Maailman tilanne on nyt sellainen, että uuden suunnan kokeilu tai uusien kovuusasteiden etsiminen senkin uhalla, että menetetään luottamus ulkopolitiikkaamme, on mielestäni edesvastuutonta. Aika ja meidän asemamme ovat sellaisia, että pienikin ulkopoliittinen seikkailu on seikkailua, joka tapahtuu maan etujen kustannuksella.
On syytä pahoin pelätä, että noihin Isvestijan mainitsemiin ”ml:n eräisiin johtajiin” luettaisiin siellä myös Sinut. En voi uskoa, että haluat ulkopoliittisen linjamme muuttamista, mutta olisi maalaisliitolle ja maalle arvaamaton – sanon todella arvaamaton – vahinko, jos Neuvostoliitossa syntyisi käsitys, että haluat ulkopolitiikkamme tarkistamista.
Mutta jos ml. muodostaa hallituksen pelkästään niiden voimien kanssa, joita NL – syystä tai syyttä – pitää vihollisenaan tai joihin se ei luota, silloin on astuttu askel uuden ja virheellisen ulkopolitiikan tiellä. Traagillisinta siinä on se, että tuolla hallituksella voi olla kuinka hyvät tarkoitukset tahansa ulkopolitiikassaan jopa NL:oonkin nähden, muta kun luottamus siihen puuttu, ovat vaikeudet edessä. Se on pienen valtion targiikka.

Suurlähettiläs Eero A. Wuori Moskova 31.8.1958

Masentunein mielin kirjoitan Sinulle. Minun työni sisäpolitiikassa ynnä ulkopolitiikassa, jolla toivoin olevan merkitystä, on juoksemassa hiekkaan. Sisäpolitiikka – sehän menee sentään joko paremmin tai huonommin – ei minua niinkään sureta muussa suhteessa kuin siinä, että kuvittelin sen olevan pohjana elintärkeälle ulkopolitiikalle.
Seurasin hallitusneuvottelujen ajan mielialoja maalaisliiton ryhmässä. Sen johdon taholta vakuutettiin minulle: 1) ml. ei mene hallitukseen, jossa ei ole skogilaisia; 2) ml. ei mene hallitukseen, jossa leskisläisillä ja kokoomuksella on enemmistö; 3) ml. ei mene hallitukseen, jossa on joko Tanner, Junnila tai Leskinen. Ne vakuutukset, jotka ohjelman suhteen tehtiin, eivät kuulu tähän, vaikka niillä oli merkitystä hallituspohjaan nähden. Tapaus tapaukselta maalaisliitto perääntyi kannastaan ja minulle antamistaan lupauksista, myös ohjelmakysymyksissä. Kun oli 19.8. tullut Helsinkiin, soitti Virolainen minulle klo 15.45 ja kertoi, että sos.dem. vaativat Leskistä ja Lindblomia hallitukseen. Mitä hän tekee? Minä sanoin, että olet saatanan hullu jos menet hallitukseen, jossa on Leskinen. Hän lupasi menetellä neuvoni mukaan. Kun Fagerholm tuli klo 18.00 esittelemään ministerilistansa, olivat Leskinen ja Virolainen mukana! Sanoin Fagerholmille oitis, kun hän listansa esitti, että tästä ei hyvä seuraa. Olen haukkunut suuren, hurjan edeltäjäni äänellä ja vokabuläärillä Miettusen ja Virolaisen. Nämä arvon poliittiset johtajat sanovat, että kun ryhmän mieliala on sellainen, ei muuta voinut tehdä. Kenties oli, vastasin, mutta sanoitteko te ryhmälle, että tämä linja on turmiollinen, jonka vuoksi te ette lähde mukaan. Jos te olisitte ottaneet vastuun, olisi ryhmä ajatellut asiaa uudelleen. Mutta tehän päinvastoin ajoitte positiivisin toimin asiat tähän. Siihen se keskustelu siltä osin on päättynyt. Osoituksena siitä, että ml.ryhmä vietiin johdon kelvottomuuden vuoksi tähän aivan häntineen ja karvoineen on se, että ainoastaan poikani Matti vastusti ryhmässä päätöstä, että hallitukseen mennään kokoomuksen kanssa ilman skogilaisia. Virolaisen osuus minua surettaa.
Tanner on taas pitänyt ”suuren” puheen Turussa ja säästöpankkiväelle esitellyt ulkopoliittisia näkemyksiään. Eikö se mies koskaan pääse sodanaikaisten progandapuheiden aihepiiristä ja sanonnasta.

P.S. Olin kirjoittanut tämän kirjeen käsin. Sydämeni kyllyydestä luin tämän Vilkunalle. Hän toivoi, että tästä otettaisiin jäljennös papereihini. Kun tapasin luotettavan konekirjoittajani, annoin tämän luettavaksi. Se on nyt siinä asussa, mihin se aamulla vauhdikkaasti paperille pantuna tuli, tasoittelematta, pyöristelemättä, sievistelemättä. Arvelin, että menköön, siten se kuvaa tunteitani.

Maalaisliiton puheenjohtaja, pääjohtaja V.J. Sukselainen

Hyvä veli,
Sen ratkaisun jälkeen, jonka ml. keskushallitus ja ml. ryhmä ovat tehneet hallitusasiassa, on minun pakko todeta, että vuodesta 1944 lähtien suorittamani työ sisäpolitiikassa – ja ulkopolitiikassa on valumassa hiekkaan. Pyydän, että puolueesi lehdet eivät enää puhuisi Paasikiven-Kekkosen linjasta, sitä ei enää poliittisessa käytännössä ole olemassa. Turhaa on puhua Paasikivenkään linjasta; parasta on yhtyä kokoomuslais-leskisläiseen formulaan ”koko kansan linjasta”. Paasikivihän oli vain ”vaiheajan poliitikko” leskisläisten hovihistorioitsijaa lainatakseni.

P.S. Minä istun presidenttinä jäljellä olevan ajan, jos se käy päinsä siten, että en ole maalle ulkopoliittisena rasituksena. Olen lämpimällä mielenkiinnolla, hengessä mukana, seuraava maalaisliiton toimintaa. Erityisellä jännityksellä tarkkailen, onnistuuko voimasta aktiviteettia osoittava kokoomus, jolle nyt – yllättävää kyllä – on yhtäkkiä tullut määrätietoinen johto, syleilemään maalaisliiton kuoliaaksi, kuten teki kansanpuolueelle.

Nuorimies Urho Kekkonen Kiuruvesi 29.1.1962

Luin eräästä kuvalehdestä, että sinulla ei ole suksia. Sehän on paha juttu, kyllä Sinun sukset pitää saada. Mene nyt tämä kirje mukanasi johonkin kauppaan ja osta sieltä itsellesi hyvät sukset ja siteet ja sauvat ja hyvät hiihtokengät. Pyydä, että kaupasta lähetetään lasku minulle. Jätä kauppaan tämän kirjeen jäljennös, jonka saa liittää laskunsa mukaan, Asian pitäisi olla sillä selvä.
Kyllähän nuorella reippaalla miehellä toki sukset pitää olla. Ja kun teet niin kuin tässä neuvon, niin sukset saat.
Terveiseni Sinulle ja sano terveiset vanhemmillesi sekä koko veli- ja sisarusparvelle.

Lähdeaineisto:
Urho Kekkonen: Kirjeitä myllystäni 1956-1967 ISBN 951-1-02390-X