Suomessa rahan rajaton tarjonta perustuu tuontirahan, mikä markkinamekanismien toiminnan tuloksena on kallimpaa kuin kotimainen säästöraha: yleisön verottomat talletukset pankeissa. Maailmalla rahaa saa ostaa lainaksi alle 10 prosetnin korolla. Pankit ja suuryritykset tuovat sitä maahan sillä hinnalla, mutta vieraissa valuutoissa. Ne ottavat kurssiriskin tuodessaa ulkomailta rahaa halvalla lainattavaksi kalliilla Suomessa.
Liikepankkien lainaksi antaman rahan määrä kasvoi vuonna 1989 noin 10 % ( mutta sitä edellisenä vuonna 30 %). Osuuspankien lainaksi antaman rahan määrä taas kasvoi 16 % (30 5) ja säästöpankkien 25 % (36 5). Kun Suomesa ei säästetty, maahan oli tuotava rahaa, jotta sitä saatettiin antaa näin paljon edelleen lainaksi.
Yksi rahantuoja ja pääsyyllinen korkeisiin korkoihin on Suomen Yhdyspankki Oy, Ehrnroothien pankki, joka edustaa vallankäytöltää institutionaalista omistusta ja omistusrutsaa niin kuin myös KOP, SKOP tai OKO. Se on itse ratkaisevilta osin itsensä ja muiden SYP:n ryhmän yhtiöiden omistaja, ja itse se on suuri omistaja ryhmänsä yhtiöissä suoraan ja välikäsien kautta.
Pankin yhtiökokouksessa 14.3.1990 äänten enemmistä oli seitsemällä (7) kokousedustajalla. He olivat Pekka Merilampi (Oy Finanssilaitos), Eero Aittola (Eläke-Varma), Timo Mervaala (Pohjola-yhtiöt), Rutger Blennow (SE-Banken), Heikki Kuitunen (Sampo-yhtiöt) Matti London (Yrittäjien Fennia) ja Esa Auvinen (Vakuutus-Ilmarinen). Henkilöiden nimet eivät ole monelle tuttuja. Siinä mielessä nykyinen yksityisomistus on kasvotonta.
Sen sijaan heidän ”päämiehensä”, instituutiot, ovat asiantuntijoille hyvinkin tuttuja. Finanssilaitos, Eläke-Varma, Sampo ja Yrittäjien Fennia ovat käytännössä SYP itse. SE-Banken on Ehroothien liittolaisten Wallenbergien vanha Skandinaviska Enskilda Tukholmasta. Pohjola ja Ilmarinen taas ovat KOP:n ryhmää.
Jos Pohjolaa ja Ilmarista pidetään SYP:n omasta johdosta riippumattomana sidosryhmänä, äänten enemmistön muodosti tarvittaessa kolme luotettavaa SYP:n johtokunnan tukipilaria: esimerkiksi Vakuutus-Kalevan, Konstsamfundetin, Pomi-Tradingin tai Kymmene Oy:n edustajat.
Voidaan olla varmoja, että pankin 274 000 omistajasta alle kymmenen (10) henkilöä muodostavat kaikissa olostuhteissa kaikissa yhtiökokouksissa äänten enemmistön. He kaikki ovat SYP:n johdon näkökulmasta sisäpiiriä.
Huolimatta siitä, että SYP:n pääjohtaja on uskossa ja pankin palveluksessa on oma pappi, pankin johdon moraali ei poikkea siitä, mitä se elinkeinoelämässä yleisesti on. Pankkia ei ole johdettu muita paremmin vaan huonommin. SYP:n luottotappiot kävit 1980-luvun lopussa sietämättömän suuriksi. Vuonna 1989 konsernin luottotappiot olivat 641 miljoonaa markkaa, mikä oli uusi Suomen ennätys. Kahdessa vuodessa luottotappiot olivat olleet yli miljardi markkaa. Kun pankin vuosittainen palkkasumma on myös noin miljardi markkaa, pankinjohdon toiminta aiheutti pankille kahdessa vuodessa yhden vuoden palkkoja vastaavat kulut. Ne kulut on siirretty lainojen hintoihin.
Ne kulut taas, jotka syntyivät, kun pikku-Nalle Wahlroos pelasi keinottelija-Kourin kanssa kasinoa kalliilla oli vielä viemättä hintoihin.
Kasinoa pelattiin ennen muuta Oy Finanssilaitoksen välityksellä. Sen omistavat SYP, syppiläinen Pomi-Trading Oy sekä syppiläiset vakuutusyhtiät Eläke-Varma, Teollisuusvakuutus, Yrittäjien Fennia, Kaleva ja Nova, joita ollan ilmiselkein elkein fuusioimassa SYP:n kaappaamaan Sampoon. Yhtiä tuotti toimintansa ensimmäisen vuoden aikana (kesästä 1989 kesään 1990) noin 1500 miljoonan markan tappion, jos tappio lasketaan niillä perusteilla, joiden mukaan KOP kirjasi Securuksen tappioiksi 713 miljoonaa markkaa. Se tuotti tappiotat omistamalla Kourilta ostettuja SYP:n oman omistuksen betonoimiseen ja Vakuutus-Sammon kaappaamiseen käytettyjä osakkeita.
SYP:n johto osti nämä osakkeet Finanssilaitokseen 2,8 miljardilla markalla. Se maksoi maaliskuussa 1989 Sammon osakkeesta 560 markkaan ja SYP:n osakkeesta 56 markkaa kappaleelta. Syksyllä 1990 mainittuen osakkeiden arvo pörssissä oli noin 330 markkaa ja 20 markkaa. Näin Finanssilaitoksen hallussa olleiden osakkeiden arvo aleni vuodessa puoleen: 2,8 miljardista 1,4 miljardiin.
Finanssilaitoksen osakepääomarahan SYP lienee antanut lainanksi pakottamilleen muille syppiläisille yhtiöille. Sen lisäki se joutui järjestämään yhtiölle muutakin velkaa.
Finanssilaitoksen osakepääomaa nostettiin 10 000 markasta 1,35 miljardiin markkaan suunnatulla osakeannilla. Näin tehtiin sitä, mikä on laillista, mutta mikä yleisesti asettaa arvopaperimarkkinoilla toimivat sijoittajat eriarvoiseen asemaan. Suunnatut annit ovat markkinhäiriöitä.
SYP:n johtokunta pyysi omalta yhtiökokoukseltaan sokkovaltuudet mainitunlaiseen antiin myös SYP:n osakkeillea, ja pienomistajien vastustuksesta huolimatta ne valtuudet myös sai. Sen jälkeen SYP:n johtokunnalla oli käsissään lähes neljännes (antivaltuudet + Finanssilaitoksen osakkeet) yhtiön osakkeista suunnattavaksi kenelle tahansa luotettaville henkilöille. Se on aika kasa isännättömiä osakkeita yhtön johdon vapaaseen käyttöön!
SYP:llä meni huonosti, kun Finanssilaitoksen omaisuutta ei saada tuottamaan millään muulla tavalla kuin SYP:n ja Sammon osakkeiden pörssikurssien nousun kautta.
Finanssilaitos kuuluu sellaiseen taloudelliseen kokonaisuuteen, että sen tulos olisi pitänyt pörssisuosituksen mukaan informoida pankin tuloksen yhteydessä. Mutta sellaisista suosituksista suomalaiset tilintarkastajat SYP:n tilintarkastajan Eric Haglundin johdolla eivät näytä aina pitävän kiinni.
Lähdeaineisto. Esko Seppänen Oi maamme Suomi ISBN 951-0-16748-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti