Strateginen vastavalkea

Syksyllä 1987 Suomen Yhdyspankki toteutti suurta operaatiota, joka kohdistui Kansallispankkiin. Se osti omistamansa Spontlin nimiin suuret määrät KOP:n osakkeita. Toisella taholla oli sitten SKOP, jonka kanssa SYP:llä oli ”ystävyys- ja avunantosopimus”. SKOP osti KOP:n vaikutuspiiriin kuuluvien metsäteollisuusyhtiöiden osakkeita, joita oli myös SYP:llä, erityisesti Rauma-Repolaa. Ne olivat joutuneet SYP:n haltuun pääasiassa Rosenlew-kaupan yhteydessä. Samoihin aikoihin myös Valmet Oy oli hankkinut 5 prosentin osuuden Rauma-Repolaa. Olimme Kansallispankissa tästä kehityksestä huolissamme, kun lehdistökin laajalti kirjoitteli, että KOP:n ote näyttää ”omassa valtapiirissään” lipsuvan. Erityisen huolissamme olimme Rauma-Repolan omistuksesta, koska olimme jo tuolloin kehitelleet ajatusta Kajaani Oy:n, Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n ja Rauma-Repolan fuusioimiseksi. Minulla ei vielä tuolloin ollut tietoa, että Pentti Talonen oli liittoutunut niiden kanssa, jotka suunnittelivat Rauma-Repola Oy:n pilkkkomista.

Vuoden 1987 lopulla Matti Korhonen tuli luokseni ja kertoi naapurinaan Kulosaaressa asuvasta Peter Fryckman-nimisestä liikemiehestä, jolla oli huomattava määrä SYP:n osakkeita ja olisi haukas rahoituksen järjestyessä hankkimaan niitä lisää. En tuntenut asianomaista enkä ollut kovin innostunut asiasta. Sitten Fryckman ehkä Matti Korhosen kehotuksesta otti yhteyden Jukka Härmälään. Hänen luonaan käytiin neuvottelu, jossa oli mukana Fryckmanin ohella myös osastopäällikkö Tapio Niemi. Fryckman oli kertonut sijoittajaryhmästä, jossa olivat mukana muun muassa Taito Tuunanen ja Kai Mäkelä ja jolla oli hallussaan noin 5 prosenttia SYP:n osakekannasta. Lokakuun 19. päivän pörssiromahduksen jälkeen Tuunanen ja Mäkelä irtaantuivat ryhmästä. Tuunasen ja Mäkelän kautta oi hankkeessa ollut mukana myös Finanssimeklarit Oy, jonka toimitusjohtaja oli Unitaksen meklaritoiminnasta vastannut Peter Winberg. Tämän kautta mukana oli Kauppakorkeakouluun sidoksissa ollut Ekostock Oy ja myös SKOP, joka tuntui ennättävän joka paikkaan.

Maaliskuussa 1988 oli Jukka Härmälän luona jälleen tapaaminen, jossa olivat läsnä Pentti Kouri, Juhani Lipsanen ja pankin puolesta myös Tapio Niemi. Fryckmanista täysin tietämättömänä Kouri ilmoitti tarkoituksenaan olevan ostaa Kouri Capital Oy:lle SYP:n osakkeita ja esitti toivomuksen, että KOP järjestäisi rahoituksen. Muuta lupausta kuin että asiaa harkitaan, ei annettu.
Pankissa laadittiin muistio (29.3.1988), jonka pohjana oli Härmälän ja Niemen käymät neuvottelut toisaalta Fryckmanin ja toisaalta Kourin ja Lipsasen kanssa. Muistiossa todettiin myös, että julkisuuteen oli tullut Yhdyspankin isännöimän Spontelin KOP-omistus, ja että SYP-osakkeet voisivat tarjota mahdollisuudeen vaihtokauppaan. Siis toisin kuin Harri Saukkkomaa on kirjassaan väittänyt Kansallispankki ei missään vaiheessa tehnyt SYP:n osakkeita koskevia ostoehdotuksia, vaan sekä Fryckman että Kouri ottivat täysin toisistaan tietämättä yhteyttä Kansallispankkiin ja tekivät oma-aloitteisesti ehdotuksset ostoihin ryhtymisestä.

Tässä vaiheessa alkoi niin sanotun ”strategisen vastavalkean” sytyttäminen SYP/Spontelin KOP-omistuksen sekä SKOPn ja osittain myös SYP:n koppilaisen metsäteollisuusyhtiöiden osakkeiden omistuksen vastapainoksi. Pidimme näitä toimia puhtaasti puolustuksellisina ja toivoimme niiden avulla voivamme purkaa intressiåiiriiimme kohdistuvat hyökkäykset. Toimivathan SYP ja SKOP yhteistyössä , mikä meille tuohon mennessä oli jo täysin selvinnyt.
Myös Pohjolan A-osakkeita oli liikkeellä, a epävarmassa ja keskinäisten epäluulojan sävyttämässä ilmapiirissä tuntui silttä, että ne oli saatava vastustajiemme ulottumattomiin. Ajatuksemme oli, että Pohjolan A-osakkeet oli pidettävä KOP:n ja Pohjolan omassa vaikutuspiirissä.Ostajaksi tuli Kourin omistama First Atlas Group General Partnership.

Sopimukset, jotka sitten Fryckmanin ja Kourin kanssa tehtiin, sisälsivät sen, että Kansallispankilla oli oltava optio-oikeus osakkieden mahdollista edelleen myntiä ajatellen. Rahoittajalla oli normaali luottoriski ja lainan vakuutena olivat kaupan kohteena olevat osakkeet. Kaupoissa perittiin välityspalkkiot, säilytyspalkkiot ja muita palkkioita siten, että niiden määrän oli noustava summaan, joka vastasi puolta mahdollisista myöhemmistä myyntivoitoista. Härmälä teki sopimukset, jotka Pentti Rissanen tarkasti. Ainoastaan luottoesitykset tuotiin johtokuntan, joten johtokunnan tietoon ei tulleet sopimuksen yksityiskohdat.
SYP:n osakkeiden ostot tapahtuivat siten, että Kouri osti kaikki Kuninkaan välityksellä ja Fryckmanin ostot tapahtuivat Postipankin ja Unitaksen välityksin. Julkisuudessa myöhemmin esitetyt väitteet, että ostot tapahtuivat KOP:n määräyksestä tai välityksellä, ovat täyttä tarua.

Huhtikuun 13. päivänä 1988 Kansallispankki myönsi Kouri Capital Oy:lle 300 miljoonan markan luoton arvopapereiden ostoa varten ja Six Myynti Oy:lle ja Aromimauste Oy:lle (Fryckman) kummallekin 150 miljoonaa samaa tarkoitusta varten.
Vasta huhtikuun 28. päivänä laadittiin ja allekirjoitettiin sopimukset. Sopimukset tarkasti Pentti Rissanen, joka halusi pankille etuosto-oikeuden ja laati pykälät niin sanotusta optio-oikeudesta.

Toukokussa 1988 Kansallispankin johtokunta myönsi Albermarle Group Generalo Partnership-nimiselle yhtiölle 310 miljoonan markan luoton Pohjolan A-osakkeiden ostamista varten. Kouri ilmoitti, että First Atlas Groupin oli luovuttava omistuksistaan, koska henkilökohtaisista verotussyistä Kouri ei voinut omistaa yksin kuin korkeintaan puolet sellaisesta Luxemburgissa tai New Yorkissa rekisteröidystä yhtiöstä, joka omistaa pelkästään Vakuutusyhtiö Pohjolan osakkeita. Näin hän perusti uuden partnershipin, josta Pentti ja Elly Kouri omistivat hieman alle 50 prosenttia ja toiseksi yhtä suureksi omistajaksi ilmaantui svetisiläinen Khotso S.A. Yhden prosentin osuus oli sitten erään toisen prtnesrshipin hallussa. Uuden partnershipin nimeksi tuli Albertmarle Geberal Partnership, jonka omistukseen Pohjolan osakkeet siirtyivät First Atlas Groupilta. Kehitetty omistusmalli toistui myöhemmin muualla. Nyt oli First Atlas Group muuttunut Albermarle General Partnershipiksi.

Heinäkuussa 1988 Jukka Härmälä siirtyi takaisin Enso-Gutzeit Oy:n palvelukseen ja hänen tehtävänsä pankissa peri Peter Fagernäs, joka nimitettiin KOP:n johtokuntaan. Elokuun 19. päivänä laadittiin sopimus August Group General Partnetrshipin kanssa, jolle Sorokselta peräisin olevat Amerin, Nokian, Pohjolan ja Sposorin osakkeet siirtyivät Suomesta Kouri Capital Oy:ltä ulkomailla rekisteröityyn yhtiöön.

Kansallispankissa laadittiin muistio, jossa tarkasteltiin erilaisia vaihtoehtoja Fryckman-yhtiöiden SYP-osakkeiden myymisestä vaihtoehtoisille omistajille. Pelissä oli tässä vaiheessa paljon. Helsingin Sanomissa oli juttu otsikolla: ”Suursijoittaja nousi SYP:n pääomistajaksi” ja edelleen sisäsivulla: ”Helsinkiläinen liikemies nousi Yhdyspankin suuromistajaksi – fryckmanilla lähes 10 prosentin osuus” (Helsingin Sanomat 8.10.1988). Kuningas oli nyt SYP:n toimeksiannosta liikkeellä ja yritti painostaa Fryckmania myymään hallussaan olleet SYP:n osakkeet. Kansallispankilla sopimuksen mukaan olut etuosto-oikeus esti kaupan syntymisen. Kouri Capital Oy oli ilmoittanut olevansa valmis ostamaan Fryckmanin yhtiöiden SYP-osakkeet.

SYP oli systemaattisesti ryhtynyt ostamaan akuutusyhtiö Sammon osakkeita. Niitä oli suuret määrät sijoittaja Taito Tuunasella, joka oli hankkinut omistukseensa SYP:n rahoituksella. SYP pyrki ilmeisesti savustamaan Tuunasta tavoitteena hakkia Tuunasen sijotusryhmän Sampo-osakkeet itselleen. Tuunanen kääntyi Kulvikin puoleen ja pyysi etsimään ostajaa omistamilleen osakkeille. Kouri vainusi hyvn kaupan mahdollisuudet ja esitti olevansa valmis ostamaan erään ytiönsä nimiin Tuunasen osakkeet. Nyt oli kysymyksessä Axion Group General Partnership.

Otin yhteyttä Pohjolan Pentti Taloseen ja ehdotin, että Pohjola käyttäisi hyvkseen ainutlaatuista tilaisuutta ja ostaii Tuunasen hallussa olevat osakkeet. Talonen kieltäytyi. Seuraavaksi otin yhteyttä Sampo-Yhtiöiden hallituksen puheenjohtajaan Antti Katajaan ja suosittelin hänelle osakkeiden ostamista. Kataja torjui ehdotuksen. Vaihtoehtojen ehtyessä pankki päätti jälleen kerran suostua Kourin esitykseen. Rahoitus myönnettiin samoin jrjestelyin kuin aikaisemminkin.

Lähdeaineisto: Jaakko Lassila Markka ja ääni ISBN 951-26-3879-7