Kouri-kaupoista

Kun Spontel nousi KOP:n suurimmaksi omistajaksi, ei tiedetty, oliko se nurkannut KO:tä SYP:n tieten. Se taas tiedetään, että SYP:stä kävi käsky, myykää KOP:n osakkeet. KOP-osakkeet myytiin kesällä 1988 Ruotsin kautta Kourille, joka toteutti ostonsa PSP:n rahoituksella ja riskillä. Kourin ja PSP:n salaisia rahoitussopimuksia ei kuitenkaan ollut hyväksytty PSP:n johtokunnassa. Se johti Ilpo Santalan eroon pankista. Hän siirtyi teknologiakylähommiin.
Osakkeet Kouri siirsi Benedicttiin, mutta niistä ei koitunut hänelle suurta taloudellista etua. Ne olivat PSP:ssä vakuutena saatavista, ja kun pankkiosakkeiden kurssit romahtivat, valtion pankista PSP:stä tuli vakuuden realisoimisen kautta KOP:n suurin omiastaja. Se salasi KOP-omistuksensa ja kouri-rahoituksensa kolmisen vuotta. Tilanne oli sille nolo, ja Lindblomia hävetti.

August Group oli KOP:n rahoittama projekti ja hallinnoi Lassilan Sorosilta takaisin Suomeen ostamia Amerin ja Nokian osakkeita sekä Beijer-Investiltä ostettuja Sponsorin osakkeita. August oli KOP:n tärkeä Sponsoirin osakkeide säilytyspaikka, ja sen kautta Sposnor oli – Kulvikin tietämättä – tosiasiallisesti KOP:n määräysvallassa.
Tässä niin kuin kaikissa muissakin esillä olevissa partnership-järjestelyissä oli periaatteena, että KOP:lla on etuosto-oikeus kaikkiin osakkeisiin, että osakkeiden perusteella käytettiin valtaan KOP:n kanssa sovittavalla tavalla ja että KOP sai määrätä osakkeille ostajat.

KOP:n rahoittamista projekteista kaikkinaisilta vaikutuksiltaa mittavin oli SYP:n nurkkaus eli Project Independence. Keväällä 1988 KOP:ssa tehtiin päätös SYP:n tietoisesta nurkkaamisesta. Avainhenkilöitä päätöksen takana olivat Jaakko Lassila ja Jukka Härmälä. Kuitenkin pian sen jälkeen, kun päätös SYP:n nurkkaamisesta oli tehty ja riskit olivat lähteneet kasautumaan, Härmälä siirtyi Enso-Gutzeitin toimitusjohtajaksi. Hänen tilalleen tuli Peter Fagernäs, josta tuli KOP:n Riikonen ja Wahlroos. SYP:n nurkkaamisessa KOP käytti kahta bulvaania, Peter Fryckmania ja Pentti Kouria.

Se, että KOP rahoitti keväällä 1988 liikemies Peter Fryckmania, osoittaa huonoa pelisilmää, eikä se ole kunniaksi Holkerin hallituksen ideologiavastaavalle ja kovan markan miehelle, pankinjohtaja Matti Korhoselle, Esko Seppänen kirjoittaa. Huhun mukaan juuri Korhonen sai ennen siirtymistään hallituksen leipiin KOP:ssa aikaan päätöksen Fryckmanin rahoittamisesta. Korhosta ja Fryckmania yhdisti se, että he molemmat asuivat Kulosaaressa.

Fryckman, joka katkaisi yhdessä aloitetun SYP:n nurkkaamisen Kai Mäkelän kanssa mitä ilmeisimmin siitä syystä, että hän pääsi KOP:n bulvaaniksi, osteli KOP:n rhaoilla ja riskillä 15 miljoonaa SYP:n osaketta. Siinä yhteydessä hänen salkkuunsa siirtyivät muun muassa Taito Tuunasen ja Kai Mäkelän Nobiscum-ryhmän toisella taholla nurkkaamat kolme miljoonaa osaketta. Kun Tuunasen joukko joutui valitsemaan mitä nurkata, he ottivat Sammon ja jättivät SYP:n.

KOP oli maaliskuussa 1988 sopinut Fryckmanin ohella myös Kourin rahoittamisesta tähän samaan tarkoitukseen, ja herrat nurkkasivat KOP:n rhaoilla SYP.tä toisistaan tietämättä. Kouri keräsi markkinoilta 10 miljoonaa osaketta. Syksyllä 1988 pankin riskillä ostetu osakkeet järjesteltiin uudelleen. Tässä yhteydessä pankki vapautti itsensä lörppäsuu-Fryckmanista. Se tapahtui ilmeisesti pankkitarkastusviraston vaatimuksesta, eikä ole teitoa, olisiko niin käynyt ilman sitä.

Osa Fryckmanin osakkeista ohjattiin Kourille, ja Kouri-yhtiöiden hallussa oli lopulta runsaat 17 miljoonaa osaketta. Kouri luuli olevansa ainoa KOP:n rahoittama parkkipaikka SYP:n osakkeille. Hänen tietämättään osa Fryckmanin osakkeita oli kuitenkin ohjattu Lassilan löytämään toiseen turvapaikkaa, joka oli KOP:n hallintoneuvoston jäsen Aarne J. Aarnion Palkki-yhtiöt. Sinne siirrettiin noin 8 miljoonaa osaketta. Tästä järjestelystä pankkitarkastusvirasto tiesi, eikä sillä ollut asian johdosta huomautettavaa.

Yksi Kourin viidestä suuresta projektista oli Vakuutus-Pohjolan osakkeiden ostaminen. KOP rahoitti näitä osakeostoja Kourin omistamalle First Atlas Groupille Luxemburgin konttorin kautta. Toukokuussa 1988, samaan aikaan kun SYP:n nurkkaaminen oli jo täydessä käynnissä, oli KOP:ssa tehty sopimus, jonka mukaan Kouri rupesi ostamaan myös Pohjolan osakkeita samoilla perusteilla kuin SYP:tä nurkattiin. Mahdollinen voitto sovittiin jaettavaksi puoliksi KOP:n ja Kourin kesken. KOP taas otti täyden riskin mahdollisten tappioiden osalta.

Kun KOP:tä kiinnosti valta, se teki Kourin, Lipsasen ja Kulvikin kanssa sopimuksia, joiden mukaan KOP otti aina koko riskin. Mutta osakkeisiin liittyvät osingot se antoi bulvaaniherroille, joille se oli monen kymmenen miljoonan markan suuruinen lahjoitus. Pentti Kourin osalta oli luontevaa, että hän ei maksanut veroa Suomeen. Hän asui USA:ssa, ja hän maksoi veronsa sinne; ulkomaalaisena hänellä ei ollut varaa kiertää USA:n verotusta. Sen sijaan verojen minimoiseen hänellä oli varaa.
Kun Lipsanen ja Kulvik asuivat Suomessa ja veivät voittonsa maasta ulos, heille syntyi ongelma, jota Suomen verottajan olisi syytä tutkia. Näin sanoo yksi asianosainen.

Sitä, että Kourilla oli KOP:n kanssa sopimus myös SYP:n osakkeiden ostosta, Hannes Kulvik ei tiennyt siinä vaiheessa, kun Kouri kutsui hänet kaveriksikseen omistamaan Pohjolaa. On huomattava, että Pentti ei käyttänyt Lipsasta siihen tarkoitukseen. Kourin nurkkaustoiminnasta, siitä mitä tehtiin Lexemburgisa käsin hänen amerikkalaisen yhtiänsä nimiin, oli seurauskena Pohjolan osakkeiden nousu. Se olisi ollut USA:n lakien mukaan Kourin amerikkalaiselle yhtiölle verotettavaa tuloa ja se piti välttää. Sitä varten perustettiin Albermarle Group, jonka suunnittelussa Kulvik käytti apuna asianajaja Zacharias Sundströmiä. Tässä yhteydessä Kulvik toi yhteistyöhön mukaan Khotso-osapuolen. Kulvik halua antaa asioista kuvan, jonka mukaan se oli sveitsiläinen sijoittajaryhmä, jonka hän löysi ikään kuin sattumalta Nokian palveluksessa olleen vaimonsa liiketuttavuuksien avulla.

Kulvikin antamaan kuvaan ei kuulu se, että Sveitsissä nimensä Sarvasta Khotsoksi ja Khotsosta Sarvaksi muuttanut yhtiä möi voitto-osuutensa Albermarlesta ja Axionista Neitsytsaarille puoli vuotta Kouri-kauppojen jälkeen perustetulle Khotso-nimiselle yhtiölle, johon suurin osa sen osapuolen Suomi-voitoista sitten ohjattiin. Kun sveitsiläisen Sarvan nimi muutettiin taas Khotsoksi, Khotsoja oli kaksi, svetisiläinen ja neitsyssaarelainen. Molemmissa yhtiöissä omistajat olivat salaisia, mutta mitä ilmeisimmin samoja, ja hedän pelinsä näillä monimutkaisilla yhtiörakenteilla palveli ilmeisesti myös Sveitsin verojen kiestämistä.

Tieto Khotso-osapuolen omistajista on vain Kulvikilla ( ja ehkä Sundströmillä). Suurin salaisuus ei ole, mistä Suomessa on eniten puhuttu, eli ketkä ovat jerseyläisen Avalan edunsaajat. Suurin salaisuus on se, ketkä ovat neitsytsaarelaisen Khotson edustajat. Khotsolle ohjattiin Albermarlen ( sekä Axionin) kautta vähintään kymmeniä miljoonia markkoja verotonta suomalaista rahaa. Kulvik sai kaikesta muka vain provision.

Kasinotalouden hulluina vuosian Taito Tuunanen ja Kai Mäkelä lähtivät kuin Kalevalan Ilmarinen ja Lemminkäinen Sammon ryöstöön. He muodostivat pienomistajista konsortion, joka nurkkasi Sampoa ja valtasivat yli 20 prosentin suuruisen nurkan. Myös Jaakko lassila oli valmis ostamaan lähes miljardin markan arvoisen Sammon kulman, mutta ei KOP:lle vaan Pohjolalle. Pohjolassa Talonen ei pitänyt Sammon ryöstöä lainkaan tarpeellisena.
KOP:n pankkiherroja oli alkanut hirvittää pankin haltuun joutuneiden SUP:n osakkeiden suuri määrä. Kun ne olivat hallussa, seuraavaksi niistä piti päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Kouri keksi, että SYP:n osakkeiden myynti piti kytkeä Sammon osakkeiden myytniin, ja sitä varten oli ostettava myynnissä ollut Sammon nurkka. Sitä kieltä ymmärtäisi myös SYP, sillä tällä omistuspaketilla olisi suuri strateginen merkitys pankinomissa valtakuvioissa. Näin päätettiin tehdä: SYP:n ja Sammon osakkeet myytäisiin yhdessä nipussa. Sitä ennen Sammon osakkeet oli kuitenkin ostettava. Sitä varten KOP muodosti yhdessä Pentti Kourin ja Hannes Kulvikin kanssa Axion Groupin, jolle tuli Kulvikin ideoimana sama omistusrakenne kuin oli Albermarlella. Axion osti Nobiscum-ryhmältä 1,7 miljoonaa Sammon osaketta 850 miljoonalla markalla. Siinä yhteydess laskettiin liikkeelle disinformaatiota. Kaupantekopäivänä 6.2.1989 julkaistiin tiedote, jonka mukaan Axion oli amerikkalainen sijoittajaryhmä, jota Kouri edusti. Se oli valhe. Axion oli läpikotaisin suomalaisrahoitteinen sijoittajaryhmä, jonka jäljet oli peitetty ulkomaalaisten psrtnershipien nimien alle voittojen tulevien ulosvientitarkoituksia varten. Hannes Kulvik hoiteli rahaliikennettä ”ulkomaalaisosapuolen” puolesta.

Jotta kolmen miljardin markan osakkeet eivät mätänisi KOP:n käsiin, niitä oli ruvettava kiireesti realisooimaan. Myyntiin pantiin paketti, joka oli koottu SYP:n osakkeista Indenpendence-projektin ja Sammon osakkeista Axion Groupiin. Osakkeiden myynnin edesauttamiseksi Kouri lähti hyökkkäykseen. Hän uhkasi maaliskuussa 1989 – muutamaa päivää ennen SYP:n yhtökokousta – panna kokouksen mullin mallin yli 30 prosentin ääniosuudella.

Tässä vaiheessa pelureiden Jumala lähetti enkelinsä Henrik Kuninkaan inkarnoituneena tuomaan Kourille ”Nalle” Wahlroosin viestin: tehdään kaupat, ostetaan ja myydään. Ostakaa kaikki, oli ollut käsky. Käskyn antaja oli yleisen tietämyksen mukaan Mika Tiivola, joka oli siihen aikaan jo eläkeläinen, Kaikki osakkeet ostettiin, vaikka Snellmanin toimiston juristi Juhani Mäkinen teki asiakirjoihin muotovirheen, jonka johdosta SYP olisi saattanut välttyä ostamasta omia osakkeittaan useiden satojen miljoonien arvosta. Se, että kaikki ostettiin, vaikka se ei ollut tarpeellista ja välttämätöntä, maksoi SYP:lle puoli miljardia markkaa.

Hannes Kulvik veti taas välistä. Hänellä oli sisäpiirin tietoa tulevista kaupoista ja hän tiesi teittyjen osakkeiden menevän pian kaupaksi kalliilla. Niin hän osti nopeasti muodostetulle Wertag-yhtiölle (nimenmuutoksen jälkeen Marisonille) Tuunasen keräämät miljoona uutta SYP-osaketta ja liitti ne ynnä ison Sampo-nipun mukaan pakettiin.

Lähdeaineisto: Esko Seppänen Pankkikirja ISBN 952-90-4863-7