Kouri Suomessa

Helsingin sanomien toimittajat Kustaa Hulkko ja Teemu Luukka haastattelivat Pentti Kouria suurkauppojen jälkeen, maaliskuussa 1989: ”Miksi pankit käyttävät välikäsiä operaatioissaan? Miksi SYP tai KOP ei itse ostanut esimerkiksi Finanssilaitoksen tyyppisen yhtiön kautta Peter Fryckmannilta SYP.n osakkeita ja Taito Tuunaselta Sampoa?”
Tämä on erittäin olennainen kysymys: miksi Koureja ynnä muita välikäsiä tarvitaan. Nämä välikädet ovat ne, jotka laittavat öljyä kapitalismin rattaisiin. Tästä työstä Kouri saa korvaukensa.”

Tästä työstä Kouri oli oikeastaan saanut korvausta jo aikaisemmin. Vuonna 1988-89 Kouri Capital oli tärkein arvopaperikauppias. Jokainen pörssivälittäjä halusi Kouri Capitalin asiakkaakseen; jokainen pankki halusi luotottaa Kouri Capitalia. Kouri Capital ja sen ympärillä liikkuneet huhut riittivät nostamaan ja laskemaan monien pörssiyhtiöiden kursseja päivittäin. Kun tavallisesti pörssivälittäjät soittivat asiakkailleen kertoakseen vihjeitä hyvistä sijoituksista, he soittivat Kouri Capitaliin kuullakseen itse vihjeitä hyvistä sijoituksista. Kouri Capitalin entinen työntekijä muistelee, että varomaton puhe jostakin osakkeesta saattoi johtaa siihen, että osakkeen kurssi kääntyi seuraavana päivänä jyrkkään nousuun tai laskuun.

Kouri Capitalin asema oli niin vahva, koska markkinoilta uskottiin, että Kouri Capitalilla on rajattomasti rahaa. Kouri oli mystinen hahmo, joka liikkui vallan kabineteissa ja New Yorkin Wall Streetillä. Hän oli herra Gatsby, mies, jonka todellista taustaa kukaan ei juuri tiennyt, mutta jonka juhlissa kaikki halusivat olla mukana. Ja vuosi 1988 oli suurimmaksi osaksi suurta juhlaa pörssimarkkinoilla. Jokainen tiesi, että lasku oli tulossa joskus, mutta kukaan ei ehtinyt ajatella sitä.

Kouri Capitalilla oli rajattomasti rahaa. Yhtiö oli muuttanut Bulevardi 14:äään. Siellä katot olivat korkealla, kristallikruunut kimalsivat, matot upottivat, ja seinät olivat täynnä arvokkaita tauluja. Jo edellisessä osoitteessa Annakadulla, oli työntekijiden mukaan ”sellainen hieno rahan tunnelma”. Tunnelmaa korosti toimitusjohtaja Juhani Lipsasen tummasta puusta tehty, raskas pöytä, jonka takana oli esimerkkejä toimitusjohtajan vanhojen aseiden kokoelmasta. Kouri Capital li yhtiö, jossa Kouri ja Lipsanen saivat vapaasti toteuttaa meilihalujaan ja itseään. Se oli yhtiö, joka muistutti heitä itseään. Heidän yhteistyönsä oli myös toimivaa niin kauan kuin se toimi.

Lopulta Kouri Capital oli Kourin yhtiö. Hän omisti 60 prosenttia, Juhani Lipsanen 40 prosenttia. Väliaikaisesti myös yhtiön toimitusjohtaja Seppo Saariolla oli pieni osuus. Lipsasen ja Kourin keskinäiset vaikeudet saattoivat johtua siitä, että he olivat kaksi erilaista tyyppiä. Suuri särö oli se, että Lipsanen huomasi Kourin ansaitsevan myös niillä osakekaupoilla joissa ostajana oli Kouri Capital. Lopulta Lipsanen huomasi, että häntä ei päästetty mukaan vuonna 1989 tethyihin suuriin osakekauppoihin. Lipsanen ei ollut koskaan osakkaana sen paremmin Axion Group Genaral Partnershipissä kuin Alberarlessakaan. Lipsasen sijaan mukaan tuli Sposorin toimitusjohtaja Hannes Kulvikin edustama sijoittajaryhmä. Vasta kun suuret Kouri kaupat julkistettiin, Lipsanen huomasi että kauppojen tekijä oli hänen yhtiökumppaninsa.

Lipsanen muutti Yhdysvaltoihin, hän meni naimisiin Pentti Kourin sisaren kanssa, ja hänen talonsa on Pentti Kourin kartanon vieressä Coonecticutissa. Keväällä 1991 Lipsasen ja Kourin yhteistyö oli kuitenkin päättynyt. Kouri oli ostanut Lipsasen ulos Kouri Capitalista, Augustista ja Benedictistä. Lipsasta ja Kouria läheltä seurannut lähde pitää yhteistyön loppua ”valitettavana”. Lipsanen ja Kouri mudoostivat parhaimmillaan toimivan yhteistyön, jossa kaksi aivan erilaista ihmistä täydensivät toisiaan. Siihen osittain perustui myös Kouri Capitalin menestys.
Kun Lipsanen oli lähtenyt, Kouri oli myös haavoittuvampi. Kouri ei hallinnut kaikkia operaatioidensa yksityiskohtia. Lipsasen lähdön jälkeen hntä oli helpompi pettää.

Vuonna 1988 Kouri Capital keskittyi Suomessa kahteen asiaan. Se teki voittoa pörssikaupalla, ja se vei yhtiöitä OTC-listalle. Se toimi markkinatakaajana eli se myi yhtiöiden osakkeita muille sijoittajille, ja se otti niitä myös omaan salkkuunsa.

Aluksi Kouri Capitalia rahoitti Ålandsbanken. Erään lähteen mukaan Kouri valitsi ahvenanmaalaisen pankin, koska Kouria läehllä oleva ihminen suositteli sitä. Ilman Ålandsbankenin rahoitusta Kouri Capital ei olis koskaan päässyt siihen vauhtiin, jossa se lopulta Suomen markkinoilla kieppui. Vastaavasti Kouri Capital oli tuottoisa asiakas Ålandxbanekinille. Tosin asiakas oli myös vaikea; toisinaan Kouri Capital harkitsi suuren osak-erän ostamista Ålandsbankenista, mutta siitä luovuttiin, koska se olisi maksanut liikaa. Sen jälkeen Kouri Capital mietti vakavasti oman pankin perustamista.

Pentti Kouri oli jäänyt pois First Boston-pankista lopulta tammikuussa 1989. Hänen maineensa pankissa oli hyv; hn oli tuonut uusia asiakkaita ja uutta rahaa. Hän oli kuitenkin samaan aikaan alkanut keskittyä omiin yrityksiinsä. Näistä yrityksistä Kouri Capital Greece hyödytti myös First Bostonia: pankki käytti Kourin yhtiön tiloja Ateenassa.
Alussa Kouri Capitalia auttoi Ålandsbankenin lisäksi George Sorosin sijoitus. Soros sijoitti Kouri Capitaliin 50 miljoonaa markkaa. Tätä rahaa vastaan Kouri Capital pystyi ottamaan lainaksi vähintään saman verran uutta rahaa. Sorosa taas pääsi kiinni Kouri Capitalin kautta suomalaisiin sidottuihin osakkeisiin, jotka hänelle ulkomaalaisena sijoittajana olisivat olleet muuten mahdottomia.

”Kouti Capital oli yksi syy siihen, miksi pörssimarkkinat kasvoivat Suomessa sellaisiksi kuin ne kasvoivat”, sanoo marikkinoilla toiminut asiantuntija keväällä 1991. Ilman Kourin ostoja, suomalaiset pörssimarkkinat eivät olisi kehittyneet niin suuriksi eivätkä niin likvideiksi kuin ne kehittyiväät. Markkinoiden likvidiys tarkoittaa sitä, että Helsingin Arvopaperipörssiin voitiin myydä suurikin määrä osakkeita ilman, että kauppa sinänsä oli romahduttanut markkinoita.

Kun suuret kaupat tehtiin 1989, neuvotteluissa olivat vastakkain Henrik Kuningas ja Pentti Kouri; toinen edusti yhdyspankkilaista rahaa, toinen itseään ja kansallispankkilaista rahaa. Henrik Kuninkaan omaisuus on yksi suurimpia pörssipelillä kerätyistä rahoista Suomessa. Sen suuruus on myös tarkeimmin varjeltuja salaisuuksia.
Vuonna 1988 Kouri Capital oli suuri omistaja. Yhtiössö oli 12 työntekijää. Yhtiötä johti ensin toimitusjohtaja Juhani Lipsanen ja myöhemmin Seppo Saario. Kouri Capital teki suuria sijoituksia ainakin Nokiaan Stcokmanniin, Kymmeneen, Sanoma Osakeyhtiöön ja Ensoon. Näistä Nokia ja Sanomayhtiö olivat yhtiöitä joissa Pentti Kouri oli itse mukana. Ensossa pääjohtaja Pentti Salmi taas kuului Kourin ystäviin.

Kouri Capitalin lasku alkoi huomaamatta, mutta se oli yhtä nopea kuin yhtiön nousu suomalaisten pörssimarkkinoiden tärkeimmäksi tekijäksi. Kansallispankki ei luottanut Kouriin. Kansallispankki oli päättänyt tuhota Kourin.

Lähdeaineisto: Harri Saukkomaa Kuka tarvitsi Pentti Kouria ISBN 951-1-11591-X