Edellisellä vaalikaudella valtionvarainministeriö oli vaatinut säästölakien säätämisen helpottamista. Ministeriö oli asettanut oman toimikunnan asialle kunnes silloinen oikeusministeri Tarja Halonen ennätti hätiin ja ilmoitti, että valtiosääntömuutokset valmistellaan oikeusministeriössä. Ministeriö asettikin säästöalikitoimikunnan, jossa olin mukana, Hannele Pokka kirjoittaa. Riitainen toimikunta jätti ehdotuksensa joulun alla 1990. Oppositiossa ollut keskusta vastusti jyrkästi säästölakien säätämisen helpottamista.
Miksi Suomessa 1990-luvulla oli ajankohtaista puhua siitä, millaisilla enemmistöillä lait eduskunnassa hyväksytään? Tämä johtui siitä, että Suomessa toisin kuin muissa Länsi-Euroopan maissa lakien hyväksyminen edellytt käytännössä kahden kolmasosan tukea eduskunnassa. Meidän perustuslakiimme oli kirjoitettu säännös, jonka muktaan eduskunnan kolmanneksen vähemmistö voi äänestää minkä tahansa lain lepäämään yli vaalien paitsi vuosittain annettavia budejttilakeja.
Perustuslakimme laatija K.J. Ståhlberg lienee ajatellut, että Suomen kaltaisessa riitaisessa ja eripuraisessa monipuoluemaassa oli hyvä pakottaa puolueet yhteistoimintaan. Muualla länsimaissa lakien hyväksymiseen riitti yksinkertainen enemmistö. Vaikka perustuslakimme antoikin eduskunnan vähemistölle valtaa lakien hyväksymisessä, todellisuudessa eduskunnan kulloisetkin vähemmistöt olivat käyttäneet tätä valtaansa hyvin säästeliäästi.
Holkerin hallitus rupesi pelkäämään, että menoja vähentäviä lakeja oli vaikeampi saada hyväksyttyä eduskunnassa kuin lakeja, joilla rakennettiin uusia menoautomaatteja. Siksi säästölakien säätämistä haluttiin helpottaa. Tämän vuoksi säästölakitoimikunta oli tehnyt työtä vielä edellisten eduskuntavaalien alla ja hallitus oli antanut asiasta esityksen, joka oli käsitelty edellisessä eduskunnassa aivan eduskuntavaalien alla.
Silloinen oikeusministeri Tarja Halonen pani laine etenemisen ehdoksi sen, ettei kansalaisten lakisääteiseen perusturvaan kuten lapsilisiin, opintotukeen, työttömän ja sairaan peruspäivärahaan tai kansaneläkkeeseen saanut koskea edelleenkään muutoin kuin eduskunnan kahden kolmasosan suostumuksella. Eduskunta oli tämän Holkerin hallituksen ehdotuksen käsitellyt ja hyväksynyt. Kun kysymys oli perustuslain muuttamisesta, yhden eduskunnan kannanotto ei riitä. Ehdotus tarvitsisi vielä uudelta eduskunnalta kahden kolmasosan enemmistön tuen. Sisältöpaketti odotti siten Ahon hallituksen ja nyt oppositiossa olevien sosiaalidemokraattien kannanottoa.
Kun valtion talouden tila selvisi, ääni muuttui keskustan kellossa. Edellisellä vaalikaudella tyrmätty ehdotus alkoi tunuta erittäin järkevältä. Kun säästölakeja olisi pitänyt ryhtyä säätämään, havaittiin, ettei oppositiossa istuva SDP ollut yhtään sen yhteistyöhaluisempi kuin edellisella vaalikaudella oppoistiopenkkiä hallussan pitänyt keskusta. Politiikassa mielipiteet vivat muuttua yhdessä yössä. Oppositiossa oleva SDP ei kannattanut säästölakien säätämisen helpottamista, kun taas keskusta käänsi takkinsa.
Perustuslain muuttaminen suhdesyistä ei saanut ymmärtämystä perustuslakivaliokunnan kuulemilta valtiosääntöoppineilta. Eduskunnassa Esko Aho, joka pari päivää aikaisemmin eräässä haastattelussa oli maininnut hallitsevaksi luonteenpiirteekseen selittämisen, puolusti puolueen kannanmuutosta sillä, että keskustan ollessa oppositiossa eduskunnasta olisi aina löytynyt tarvittava kahden kolmasosan enemmistö säästöjen tekemiseen, joten valtiosääntömuutosta ei tarvittu. Tähän opposition kansanedustajat vastasivat hilpeällä naurunremahduksella. Kepuko muka olisi hyväksynyt viime vaalikaudella mitään säästöjä!
Aho selitti, että keskustan kannanmuutoksen syynä oli talouden odotettua huonompi tila. Hän teki myös kansanedustajille selväksi, että mikäli säästölakien lepäämisjättämiskieltoa ei kumota, eikä syksyllä annettavia säästölakeja sen takia hyväksytä, hallitus korottaa veroja. Silloin puhuttiin neljän miljardin aukosta, joka budjetistä pitäisi kattaa säästöillä.
Vaalikausi oli vasta alussa ja tunnelma eduskunnassa oli sähköinen. Porvarihallitus oli pari päivää aikaisemmin saanut odotetun luottamuslauseen talouspolitiikan tiedonannosta. Vielä monta kertaa myöhemmin saatoin todeta, että puolueiden valtiosääntökannat muuuttuivat vaikka yhdessä yössä, jos kannanmuutosta kulloisessakin politiikan suhdanteiden aallokossa pidettiin viisaana.
Lähdeaineisto: Hannele Pokka Porvarihallitus ISBN 951-0-20508-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti