Olin 1990-luvun taitteessa Kalajoen kunnanvaltuuston ääniharava, Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtaja, Raahenn Porvari- ja kauppakoulun konsultit Oy:n toimitusjohtaja ja Pohjois-Suomen toimitusjohtajakoulun vetäjä, Särkkien Sanomien päätoimittaja ja Kalajoen Junkkarien jääkiekkojaoston puheenjohtaja. Jääkiekkojoukkueeseen haluttiin uutta verta ja kohteeksi otimme Viron. Ensimmäiset neuvottelut käytiin Viron jääkiekkoliiton puheenjohtajan Rein Millerin kanssa. Hän oli myös Viron valtionvarainministeri. Rein Milleristä tuli henkilökohtainen ystäväni ja kävin useita kertoja hänen kotonaan. Kuvassa Rein Miller ja hänen vaimonsa.
Rein Millerin kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena Kalajoen Junkkarien jääkiekkojoukkuetta ryhtyi valmentamaan virolainen Uno Veski, jolle järjestin myös liikunnan opettajan ja asuntolanvalvojan toimen. Valmentajan lisäksi Virosta tulivat Kalajoen Junkkareiden joukkueesseen kaksi 16-vuotiasta poikaa Olle Sildre ja Rauno Parras. Järjestin pojille opiskelupaikat Kalajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Huolehdin pojista kuten omista lapsistani. Kuvassa Olle Sildre, Rauno Parras ja Uno Veski.
Rein Millerin kautta yhteydet järjestyivät Viron Lentopalloliiton puheenjohtajan Ants Laosiin. Hän oli Viron kauppaministeri. Hän vieraili useita kertoja luonani Kalajoella. Kokkolan lentokentällä tapasin pääministeri Esko Ahon ja kerroin hänelle, että kauppaministeri Ants Laos on tulossa vieraakseni ja pyysin, että voisin järjestää tapaamisen Suomen pääministerin ja Viron kauppaministerin kesken. Esko Aho pyysi minua ottamaan yhteyden ulkoministeriöön asian johdosta. Suomen ulkoministeriö kielsi tapaamisen järjestämisen. Kuvassa kauppaministeri Ants Laos ja hänen tyttärensä Liivi Laos Kalajoella vieraanani.
Pohjois-Suomen toimitusjohtajakouluun perustettiin kansainvälinen linja ja sinne otettiin kaksi virolaista opiskelijaa. Margus Talur sekä Viljar Loor, joka oli Moskovan olympilaisten kultamitalisti lentopallossa. Suomessa ollessaan Viljar Loor pelasi lentopalloa Alavieskan Virin joukkueessa. Pohjois-Suomen toimitusjohtaja koulua käytiin pääasiassa Raahen Porvari- ja kauppakoulussa, mutta koulutukseen sisältyi myös viikon jakso Tallinnassa Virossa ja Minnesotassa USA:ssa. Virossa yhteistyökumppanina oli Estonia Management Institut, jonka johtajana oli talousministeri Jaak Leiman.
Kuvassa Margus Talur, Viljar Loor sekä Uno Veski kotonani.
Toimitusjohtajakouluun kuului viikon jakso Virossa, jolloin tutustuttiin Viron kaupallisiin asioihin ministeri Ants Laosin johdolla sekä virolaisiin yrityksiin. Kuvassa kauppaministeri Ants Laos luennoimmassa ja Viljar Loor toimii tulkkina. Olin taustahenkilönä järjestelemässä Sakun olutehtaan myyntiä Hartwall Oy:lle.
Toimitusjohtajakoulussa Virossa oli luennoitsijoina yliopistomiehiä. Kuvassa professori Tiit Elenurm.
Olin Tallinnassa myös silloin kun pääministeri Edgar Savisaar kutsui joukkoja apuun Toompealle, kun Interliike yritti kaapata vallan. Olin Tallinnassa myös silloin kun Pihkovasta lähtivät hyökkäysvaunut kohti Tallinnaan. Molemmilla kerroilla jätin Tallinnan ennen H-hetkeä.
Järjestin yhteistyökuvion Virolaisen ETKV:n ja Raahen porvari- ja kauppakoulun kesken. ETKV:n kutsekeskkoolin rehtorina toimi Arvo Saat (kuvassa)
Yhteistyökuvion seurauksena vuosittain viisi ETKV:n oppilaista pääsi opiskelemaan Raahen porvari- ja kauppakouluun ylioppilaspohjaiselle myyntilinjalle. Ensimmäiset virolaiset oppilaat olivat Liivi Laos, Ingrrid Pulst, Indrek Linde, Riina Midt ja Pille Poldsam. Inderk Linde opiskeli keskikoulupohjaisella linjalla. Järjestin Indrek Lindelle paikan opistopohjaiselle markkinointilinjalle jotta hänen ei tarvinnut mennä Neuvostoliiton armeijaan. Linden opiskelumenestys ei olisi ilman järjestelyä edellyttänyt opiskelupaikka markkinointilinjalle.
Seuraavana vuonna opiskelunsa Raahen porvari- ja kauppakoulussa aloittivat Marike Sulg, Stiina Kaasik, Kylli Saks, Ela Lillemaa ja Ruta Pugg. Järjestin oppilaille asunnot, kalusteet ja työpaikat ja huolehdin heistä kuten omista lapsistani.
Ela Lillemaa oli Viron naisten maajoukkueen kapteeni ja pelasi opiskelun ohessa lentopalloa Viron naisten joukkueessa. Järjestin Elalle opiskelu- ja pelipaikan. Tuohon aikaan naislentopallo oli korkeassa kurssissa Alavieskassa. Ela Lillemaa toimi opiskelun jälkeen PR-Teollisuus Oy:n vientisihteerinä. Villeimmät huhut kertoivat, että Ela vaihdettiin ikkunoihin.
Viron maajoukkueen passari ja nykyinen Viron lentopallomaajoukkueen valmentaja Avo Keel palasi Kalajoen Riennon joukkueessa. Olin järjestämässä systeemin, jonka avulla Suomeen järjestyi pelipaikka 41 virolaiselle lentopalloilijalle.
Myös Viron naisten lentopallomaajoukkue vieraili Alavieskassa.
Järjestin opiskelupaikan myös Indrek Linden tyttöystävlle Piret Klaasille Kalajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Kun he saivat opiskelunsa päätökseen he menivät naimisiin ja muuttivat takaisin Viroon. Heille syntyi lapsi. Kun Indrek Linde meni Tallinnassa pankkiin, niin virolainen poliisi tuli ja ampui Piret Klaasin autoon. Piretillä oli lapsi sylissä, joka säilyi hengissä, mutta Piret kuoli poliisin ampumiin luoteihin. Kuvassa Piret Klaas vasemmalla.
Kun virolaisia maatiloja alettiin yksityistää, niin halusimme auttaa virolaisia maanviljelijöitä. Ensimmäisenä Virossa maatilan sai omistukseensa Aivar Koivistikin perhe (kuvassa).
Järjestimme Pyhäjoen nuorten tuottajien kanssa yhdessä ko. maatilalle traktorin ja koneet, siemenet ja muuta apua niin, että tila pääsi hyvin käyntiin. Kävimme henkilökohtaisesti paikan päällä opettamassa ja seuraamassa tilannetta. Kuvassa Pyhäjoella kunnostetaan traktoria ko. maatilalle.
Yhteiskumppanina Viron puolelta tässä projektissa oli Maalehti ja sen päätoimittaja. Autoin virolaisia hankkimaan Suomesta vanhoja ladoja ja autoin myös virolaisia seurakuntia saamaan esim. kirkonkelloja Suomesta. Erään kirkonkellon lahjoistusoperaation johdosta paikallinen pappi tuli minua kiittämään lahjoituksen organisonnnista ja toi lahjaksi minulle täyden viinapullon. Kaikki avunpyytäjät eivät muistaneet sukunimeäni, mutta he lähestyivät minua silti kirjeellä. Kirjeessä oli nimi Erkki ja osoite Kalajoki. Kalajoen posti osasi laittaa kirjeen minulle, koska Erkki Ahon Viron avustustyö oli Kalajoella sen verran tunnettua.
Yhteistyökuviota viriteltiin Kalajokilaakson Talousalueen liiton ja Viljandin maakunnan kanssa. Käytännössä vastasin yksin yhteistyökuvioista. Viljandissa oli iso sikala ja silloin päätimme hyödyntää lannan lämmitysaineena. Viljandin varmaaherra Uno Tuuleveski tuli käymään Kalajoella ja solmimme yhteistyökuvion Ylivieskan Teknillisen oppilaitoksen kanssa asiassa. Ensiksi päätettiin tehdä koelaitos ja se rakennettiin Kalajoen Tyngälle Hannulan tilalle.
Järjestin Viljandin poliisilaitokselle pamppuja. Muistan tilanteen jolloin polttoainetta ei ollut kuin hälytysajoneuvohin ja siksi minua ja maaherraa kuljetettiin ambulanssilla eri kohteisiin. Samoihin aikoihin elintarvikeita oli myös niin vähän, että Adaveren Tuulikissa eli Adaveren tuulimyllykahvilassa oli myytävänä vain teetä. Kuvassa Viljandin maaherra Rein Triisa.
Järjestin myös kulttuuriasioita. Tartolainen taiteilija Eve Luik järjesti taidenäyttelyn Kalajoella. Järjestin myös muille taitelijoille mahdollisuuden taidenäyttelyn järjestämiseen Kalajoella. Järjestin heille matkat, ruokailut, majoitukset. Sain valtionvarainminsiteri Rein Milleriltä lahjaksi ison taideteoksen. Valitettavasti tulli ei antanut taideteokselle maastavientilupaa ja taideteos jäi Viroon. Tuolloin tulli totteli Neuvostoliiton määräyksiä.
Järjestin myös viisumiasioita virolaisille, joille viisumin hankinta oli työtä ja tuskaa. Suomalainen byrokratia oli tuohon aikaan todella järkyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti