Vladimirov kertoi Koivistolle ”keskuksen” ohjeistuksen mukaisesti tammi-helmikuussa, että ”Neuvostoliitto laski liittolaisikseen myös rauhanliikkeen, kansainvälisen sosiaalidemokraattisen liikkeen sekä puolueettomat ja sitoutumattomat maat.” Moskova levitti diplomaattista kuoleman suudelmaan uusista liittolaisistaan nähtävästi laajemmillakin foorumeilla. Samalla Suomi sai olla ohjeen parantamatta suhteitaan Kiinan kanssa, mikä oli vastoin Suomen etuja. Vladimirovin kuolemansuudelmaviesti vahvistettiin DDR:n Helsingin edustuston samaan aikaan laaditussa laajassa tiedusteluraportoinnissa SDP:n kansainvälisestä roolista.
Kalela luovuttaa Länsi-Saksan hallituksen edustajan kanssa käydystä neuvonpidosta strategista keskusteluinformaatiota DDR:lle. Lisäksi Kalelan arvio kansainvälisestä tilanteesta oli asiallisesti paniikinomainen, eikä siinä perusteiltaan kyetty pureutumaan Euroopan turvallisuuden perusongelmiin: Varsovan liiton ja Neuvostoliiton asevoimien hyökkäyksellisyyteen; asialliseen ylivoima-asemaan, joka niillä oli Euroopassa. Kuten presidentti Mitterand sanoi Koivistolle lokakuussa 1983 : ”SS-20-ohjukset on suunnattu Länsi-Eurooppaa vastaan, ei Atlantin yli. Vaatimalla brittiläisten ja ranskalaisten ydinaseiden huomioon ottamista Geneven neuvotteluissa Neuvostoliitto on hankkinut itselleen alibin suuren lisävarustelun suorittamiselle.”
Näille Ranskan johtavan sosialistipoliitikon vakuutteluille SDP viittasi kintaalla ja asettui Neuvostoliiton rahanmarssiliikkeen kritiikittömäksi tukijaksi; yhteisrintamassa sortohallitusten kanssa. Kansliapäällikön asemansa kautta Kalela sitoi myös laajemmin Suomen ulkopolitiikkaa itäblokin strategiaan, osittain myös KGB:n työstämään toimintalinjaan länsivaltojen sisäisen eripuran syventämiseksi.
SDP:n paljolti julkisuudelta salassa käymät puolivaltiolliset konsultaatiot olivat jyrkässä ristiriidassa niiden ulkopoliittisten valmistelujen kanssa, joita ulkoministeri Väyrysen johdolla oli loppuvuodesta käyty Suomessa. Suomen asemasta huolestunut Väyrynen kutsui avainvirkamiehet sisäiseen seminaariin joulukuun lopulla tarkoituksenaan kehitellä puolueettomuutta vahvistavaa ulkopoliittista kokonaisstrategiaa syksyn epämääräisen poliittisen keskustelun ja kiristyneen kansainvälisen tilanteen kokemusten valossa. Tästä seminaarista laadittiin 30-sivuinen salainen muistio, joka annettiin Koivistolle. Raivostunut Koivisto tivasi, ”miten näin vaarallisilla asioilla on ryhdytty spekuloimaan”. Erityisesti Koivistoa Juhani Suomen mukaan pelotti, että tietoja muistiosta vuotaisi Tehtaankadulle, jonka kanssa SDP:n johto muutoin kävi säännöllisiä konsultaatioita salassa, kuten Stasin raportoinnissa todettiin tammikuun lopulla 1984.
Itäblokin vakoilu lisääntyi ja laajentui uusille alueille. KGB ja Stasi pitivät joulukuun lopulla 1983 huippukokouksen, jossa päätettiin tiedustelun tehostamisesta etenkin korkean teknologian ja taloudelliseen yhteistyöhön liittyvän huipputiedon keräämiseksi. Stasin raportointi kaksinkertaistui 1984, ja sen piiriin tulee runsaasti huipputietoja.
Etenkin taloudellisessa kehityksessä sosialistileiri alkoi pahasti jäädä jälkeen nousevista talouksista ja lännestä. Syyskuussa Kadar oli kertonut suomalaisille, että Unkarin talouskasvu oli pysähtynyt ja maa pahasti velkaantunut, kuten muutkin sosialistimaat. Jopa stalinistisessa Itä-Saksassa ryhdyttiin kombinaateille antamaan autonomiaa tuotantoa koskevissa päätöksissä. Maatalouden sitomista tehottomiin kollektiivitiloihin ryhdyttiin lipeämään yksinkertaisesti sen vuoksi, että ruokapula muuttui krooniseksi.
Suomen ja DDR:n suhteiden renessanssi alkoi kesällä, kun ensin puoluejohtaja Kalevi Sorsa kävi 28.5.1984 laajat konsultaatiot SED:n politbyroon jäsenen Kondrad Naumannin kanssa. Politbyroon valmisteluasiakirja painotti SDP:n ja SED:n vuosikausia jatkuneen dialogin hyödyllisyyttä, ”joka edesauttaa kommunistisen ja sosiaalidemokraattisten puolueiden yhteistyön tiivistämistä”. Naumannin vierailulla valmisteltiin myös lokakuuksi suunniteltua puolue- ja valtiojohtaja Erich Honeckerin Suomenvierailua.
SDP:n DDR-mylly pyöri yhä kovemmilla kierroksilla. Heinäkuun 23.-25. päivinä DDR:ssä vieraili SDP:n varapuheenjohtaja, ympäristöministeri Matti Ahde puolisoineen. Vierailua valmisteltiin pitkään, ja suurlähettiläs Doernberg sai nostettua vierailun tason poikkeuksellisen korkealle. Ahteen isäntänä toimi varapääministeri Hans Reichelt, mutta varsinainen poliittinen keskustelu käytiin Ahteen ja politbyroon jäsenen, Honeckerin perintöprinssin asemaan nousseen Egon Krenzin kanssa 24.7.1984.
Lähdeaineisto: Alpo Rusi Vasemmalta ohi ISBN 978-951-20-7484-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti