Vuoden 1983 eduskuntavaalien valmistelun puoluejohtajat aloittivat hyvissä ajoin. Eniten huomiota osakseen sai SDP:n avaus marraskuussa 1982, kun puheenjohtaja Sorsa arveli, että eduskuntavaaleista oli tulossa ”mustien hevosten ja mustien hevosmiesten revanssi”. Hänen mielestään porvarilliset puolueet, eritoten kokoomus, puuhasi porvarillista hallitusta vaalien jälkeen ja että tätä symboloi Ahti Karjalaisen käynti kokoomuksen puoluevaltuuston kokouksessa.
”Porvarilliset puolueet pyrkivät mitätöimään presidentinvaalien tuloksen eristämällä Mauno Koiviston valitsijoistaan. Tästä syystä lyödään kiilaa erityisesti presidentin ja sosiaalidemokraattien väliin, etsitään tikulla erimielisyyksiä”, Sorsa sanoi.
Suominen vastasi hänelle näin: ”Sorsa näkee haamuja. Omituista on, että presidentti sotketaan mukaan vaalikampanjaan näin mauttomalla tavalla”. Mauttomana Sorsan puheenvuoroa piti myös keskustan puheenjohtaja Väyrynen. Helsingin Sanomat taas ilmaisi asian tähän tapaan: ”Vaikka pääministeri on kokenut konkari puoluepoliittisessa esteratsastuksessa, hän näyttää kaikessa kiireessä satuloineen väärän hevosen”, Helsingin Sanomat 19. marraskuuta 1982 kirjoitti.
Vaalien lähestyessä punamultapohjan jatkamista pidettiin yhä todennäköisimpänä vaihtoehtona, vaikka Suominen oli arvellut, että kokoomuksesta tulee maan suurin puolue eikä sitä enää voida jättää oppositioon. Keskusta oli pitänyt esillä kolmen suuren yhteistyötä, mutta kolmisen viikkoa ennen vaaleja Väyrynen Uudessa Suomessa arvioi, että SDP:n, keskustan ja kokoomuksen hallitus ei näytä mahdolliselta, jos sosiaalidemokraatit eivät muuta suhtautumistaan kokoomukseen.
Itse olin jo syksyllä keskustalaisen Uutiskeskuksen haastattelussa pyrkinyt jäähdyttelemään kokoomuksen intoa tähän tapaan: ”SKDL ei ole valmis yhteistyöhön kokoomuksen kanssa ja SDP asettaa vasemmistoyhteistyön kokoomuksen edelle. Jos tämä asetelma ei muutu, hallitusasetelmakaan ei muutu, elleivät voimasuhteet eduskunnassa heilahda kokonaan uusiksi.” ”Tässä maassa ei ole ollut eikä tule SDP-kokoomus-hallitusta”. puoluesihteeri Erkki Liikanen ennusti.
Vuoden 1983 eduskuntavaalit olivat menestykselliset hallituspuolueille. SDP kasvatti äänimääränsä sadallatuhannella ja voitti viisi paikkaa. Myös muut hallituspuolueet menestyivät. Keskusta kasvatti eduskuntapaikkojensa määrää kahdella ja RKP yhdellä. Hallituksen paikkaluku eduskunnassa kasvoi 106:een, vaikka neljän kansanedustajan LKP putosi kokonaan eduskunnasta. Toisaalta oppositioasema ei auttanut SKDL:ää, joka menetti 9 edustajapaikkaa. Vaalit olivat pettymys kokoomukselle. Puolue lisäsi äänimääräänsä 32 000 äänellä, mutta menetti kaksi paikkaa. Kun puheenjohtaja Suominen oli ennakkoon julistanut vaalit hallitusvaaleiksi, joiden voittajat muodostavat hallituksen, ei kokoomuksen tilanne ollut kehuttava.
Avatessani vuoden 1983 valtiopäivät 8. huhtikuuta kiinnitin huomiota kansanedustajien suureen vaihtuvuuteen eduskuntavaaleissa. Rötösherroista ja kansanedustajien päivärahoista käyty keskustelu oli luonut ilmapiirin, joka oli suorastaan vihamielinen istuvia kansanedustajia kohtaan. Siitä oli mielestäni kuitenkin liioitellusti vieritetty syytä julkisen sanan kontolle.
Hallitusneuvottelut käynnistyivät 11. huhtikuuta puhemiehen ja eduskuntaryhmien käynnillä presidentin linnassa. Sen jälkeen annoin eduskunnan kokoomuslaisen puhemiehen Erkki Pystysen käydä läpin ns. puhemiehen kierroksen. Sen hän suoritti perusteellisesti. Pystynen aloitti selvitystehtävänsä hallitusohjelmasta, vaikka entiset hallituspuolueet SDP, keskusta ja RKP hyvin selkeästi ilmoittivat pitävänä entistä pohjaa parhaana. Puhemies toi minulle 15. huhtikuuta koko joukon vaihtoehtoisia hallituspohjamalleja. Poliittinen lopputulos oli se, mitä alunpitäen oli odotettukin. SDP oli kolmasti kieltänyt kokoomuksen ja jäljelle jäin entinen punamultapohja. Seuraavana maanantaina 18. huhtikuuta pyysin puheenjohtaja Sorsaa ”pikaisesti selvittämään toteuttamiskelpoiset hallitusvaihtoehdot”.
Sorsan työtä haittasi kolmipäiväinen vierailumme Tanskaan, jolloin pääministeri joutui hoitamaan myös presidentin tehtäviä. Hän toi kuitenkin raporttinsa maanantaina 25. huhtikuuta, ja keskusteltuani vielä sekä SDP:n että keskustapuolueen johtohenkilöiden kanssa annoin hänen tehtäväkseen uuden enemmistöhallituksen muodostamisen. Minulle itselleni ripeästi edenneiden neuvottelujen yllätys oli Suomen Maaseudun Puolueen tulo hallitukseen. Se oli SDP:n johdon ajatus eikä minulla ollut siihen mitään huomauttamista. SMP oli vaalivoittaja ja sen mukaantulon jälkeen hallituksen enemmistä eduskunnassa kasvoi numeroihin 123-77. SMP menestyi vaaleissa ja sai 17 kansanedustajapaikkaa. Sorsan neljännen hallituksen ulkoministeriksi tuli Paavo Väyrynen. Olisin mielelläni nähnyt, että tehtävässä olisi jatkanut Pär Stenbäck. Minulla ei kuitenkaan ollut riittävän painavia syitä puuttua tältäkään osin hallitusneuvottelujen kulkuun.
Lähdeaineisto: Mauno Koivisto Kaksi kautta ISBN 951-26-3947-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti