Aho kokoaa oman pääministerin avustajakuntansa vanhoista tutuistaan ja päteviksi tietämistään virkamiehistä ja ammattimiehistä. Valtiosihteeriksi tulee Pekka Tuomisto Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta. Hän lähtee Ahon esikunnasta myöhemmin ministeriksi ja Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi. Aho pyytää ulkopoliittiseksi erityisavustajakseen Seppo Härkösen, joka on keskustalainen entinen opiskelijapoliitikko. Hänet Aho tuntee vain päällisin puolin, mutta tietää päteväksi. Maataloustuottajien Keskusliitosta Aho pyytää mukaansa vanhan ystävänsä Esa Härmälän, jonka kanssa hän on punonut keskustanuorten juonia jos seitsemänkymmentäluvun alkuvuosina. Härmälä on silloin liikkunut Teiniliiton asioissa, ja he ovat tavanneet ensimmäisen kerran vuonna 1971 Härmälän tullessa puhumaan Vetelin Yhteiskouluun; illalla Härmälä ja Aho ovat menneet Kaustiselle ravintola Marjaanaan, vaikka tuskin vielä ovat lain määräämää alinta ikärajaa ylittääneet. Ravintolassa he ovat kirjoittaneet muovisen pöytäliinan taakse laajan poliittisen julistuksen Suomen tulevaisuudesta, mutta unohtaneet sen lähtiesäsän ravintolaan.
Härmälästä on kasvanut maan johtava maatalouspolitiikan asiantuntija, joka Ahon vanhana kaverina voi myös vahtia maatalousministeriksi nostettua Martti Puraa, Väyrysen miestä. Puralle on otettu poliittinen erityisavustajakin Maataloustuottajien Keskusliitosta, Seppo Kallio, jonka tehtäväksi on myös annettu Puran paimentaminen yhteisille poluille pääministerin kanssa.
Keski-Pohjanmaalta Aho ottaa esikuntaansa Kaustisen kunnanjohtajan Altti Seikkulan, jonka virkanimikkeeksi tulee eduskunta-avustaja. Hän on Ahon parhaita ystäviä jo 70-luvulta, jollin Seikkula tuli Veteliin kunnansihteeriksi ja tutustui nuoreen Esko Ahoon. Seikkula on syntynyt Kalajoella ja opiskellut Tampereella. Ilkka Saari, Esko Aho ja Altti Seikkula olivat paljon yhdessä 70-luvun puolivälissä. He olivat poikamiehiä, je elivät nuorten miesten iloista elämää Kaustisen, Vetelin mailla, paransivat maailmaa ja olivat mukana keskipohjalaisessa keskustalaisessa politiikassa. Aho kävi Helsingistä viikottain Pohjanmaalla, asui kestä kotonaan ja tapasi Altti Seikkulaa ja Ilkka Saarta. Saari opiskeli Tampereella, jossa Esko Aho kävi häntä useni tapaamassa niin, että tutustui opiskelijaelämään Tampereella enemmän kuin Helsingissä, vaikka opiskelikin Helsingin Yliopistossa. Altti Seikkula meni naimisiin kolmikosta ensimmäisenä, mutta se ei estänyt häntä pitämästä yhteyttä ystäviinsä. Hän kävi kunnanjohtajana Pulkkilassa, mutta palasi sieltä pian Kaustisen kunnanjohtajaksi. Sieltä Esko Aho tuo hänet pääministerin esikuntaan.
Altti Seikkulalle Aho antaa myös tehtäväksi paimentaa pääministeriä itseään; jos Aho innostuu liaksi uudesta asemastaan tai maailmoja syleilevistä ajatuksista. Seikkulan on muistettava Ahoa siitä, että hän on lähtöisin Vetelin Räyringin kylästä, ja palautetta pääministeri maan pinnalle.
Keskustan vanhaan johtoon yhteyden muodostaa Jussi Yli-Lahti, joka on pitkään ollut puolueen poliittisen osaston päällikkö ja tukenut Kääriäistä puolueen puheenjohtajaksi. Aho ottaa hänet poliittiseksi sihteerikseen. Yli-Lahti saa kuitenkin lähteä pääministerin esikunnasta vuoden kuluttua, kun innostuu ravintolassa kovaäänisesti ilmoittamaan, että Postisäästöpankin Seppo Lindblom erotetaan, ja ennustaa myös Ulf Sundqvistille äkkilähtöä Suomen Työväen Säästöpankin pitkillä mustilla autoilla ja makealla elämällä kyllästetystä ilmapiiristä. Aho antaa hänen mennä ja ottaa tilalle Olli Rehnin. Rehn lähtee myöhemmin muihin tehtäviin ja hänen tilalleen tulee Marja-Kaisa Aula. Hänkin siirtyy ennen hallituksen vaihtumista uusiin, isompiin tehtäviin, ja hallituksen loppukauden Ahon poliittisena sihteerinä on toimittaja Timo Laaninen sanomalehti Suomenmaasta.
Samaan aikaan, kun ammattiyhdistysjohtajat kieltäytyivät nielemästä Ahon hallituksen lääkkeitä, teollisuusjohtajat ovat valmistamassa Ahon hallitukselle vanhaa lääkettään, devalvaatiota. Harri Holkerin aikana on käynnistetty selvitys Suomen markan sitomisesta ecuun, Euroopan unionin yhteiseen, laskennalliseen valuuttaan. Selvityksen tarkoiituksena on ollut ennen kaikkea devalvaatiopuheiden hillitseminen. Se ei vielä ole valmis, kun Ruotsi yllättäen 17. toukokuuta 1991 ilmoittaa sitovansa kruunun ecuun vaihtokurssia muuttamatta. Suoomen markan on pakko seurata kruunua, jotta se ei joudu kansainvälisten keinottelijoiden kaupankäynnin uhriksi. Vaihtoehtoja esitetään kolme: markka kytketään ecuun ilman, että sen arvoa muutetaan, markka kytketään ecuun purkaen samalla järjestön neljän prosentin revalvaatio, jonka Holkerin hallitus oli tehnyt kaksi vuotta aikaisemmin, tai markka kytketään ecuun ja devalvoidaan samalla selvästi, mitä teollisuusjohtajat, ennen kaikkea suurten metsäyhtiöitten johtajat ja omistajat Carimir Ehrnroothin johdolla vaativat. Keskusta oli Paavo Väyrysen puheenjohtajakaudella pitänyt devalvaatiota hyödyllisenä talouspolitiikan välineenä. Väyrysen hovin toiminta on hiljentynyt 80-luvun loppupuolella Kairamon tehty itsemurhan, mutta ajatukset devalvaatiosta eivät keskustassakaan vieraita.
Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg on teettänyt pankissa selvityksen markan sitomisesta ecuun. Hän arvioi julkisesti ruotsalaisten tekemää päätöstä kruunun liittämisestä ecuun puhuessaan 25. toukokuutta. Hän vihjaa puheessaan o siihen, mikä tulee olemaan keskuspankin kanta: markka voidaan kiinnittää ecuun muuttamatta sen ulkoista arvoa. Kullberg, Sorsa ja Holkeri ovat päättännet lopettaa suomalaisen talouspolitiikan kenuliikkeen, jossa ulkoinen kilpailukyky palautetaan devalvaatiolla, jonka jälkeen inflaation annetaan taas laukata muutaman vuoden ajan ja tilanne korjataan uudella devalvaatiolla. Holkerin hallitus on jopa revalvoinut markan ulkoista arvoa neljällä prosentilla vuonna 1989, juuri suuren laman kynnyksellä. Se isku on lyönyt pahasti vientiteollisuuden näpeille; syoksykierre kohti lamaa oli alkanut.
Aho ja Viinanen käyvät salaisia neuvotteluja Suomen Pankin johtokunnan kanssa sunnuntaina 2. kesäkuuta 1991; he saapuvat pankkin eri teitä hämätäkseen jäljittäjiään. Seuraavana päivänä pankissa neuvotellaan jo julkisesti. Hallituksen enemmistö on taipumassa devalvaatioon. Kullberg ja johtokunnan jäsen Markku Puntila ilmoittavat, että devalvaatio ei tule kysymykseenkään; se on Kullbergin mukaan pankin johtokunnan yksimielinen kanta. Hän ilmoittaa pankin johtokunnan jäsenten eroavan, jos hallitus devalvoi. Siihen Aho ei tilannetta voi päästää luisumaan. Hallituksessa markaan arvoon ei halua koskea valtionvarainministeri Iiro Viinanen, joka kuuntelee omia ulkopuolisia asiantuntijoitaan, vaikka hänenjohtamansa ministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Sixten Korkman on esittänyt jo Holkerin hallituksen aikaan muistion, jossa on ehdottanut markan heikentämistä 5-10 prosenttia.
Lähdeaineisto: Antti Tuuri Elosta ja maailmasta ISBN 951-1-16599-2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti