Baltian maiden itsenäistymispyrkimykset voimistuivat vuoden 1988 alussa. Hemikuun 19. päivä niiden pääkaupungeissa 100 000 kansalaista osallistui mielenosoituksiin itsenäistymisen puolesta. Pari päivää myöhemmin Tallinnassa tuhannet vaativat itsenäisyyttä mielenosoituksessa, jole viranomaiset eivät antaneet lupaa. Baltian tapahtumista tuli yhä raskaampi myllynkivi Gorbatsovin kaulaan. Vielä 1989 maltillisetkin neuvonantajat Kremlissä kavahtivat balttien itsenäistymistä. NKP:n stalinistit käyttivät tilaisuutta hyväkseen. Gorbatsov alkoi myötäillä vanhoillisia, mikä johti lopulta poliittiseen itsemurhaan. Hän jäin Jeltsinin demokratialiikkeen ja KGB:n väliin: kesäkuussa 1990 Jeltsin julisti Venäjän federaation itsenäiseksi valtioksi, ja NKP:n 28. puoluekokouksessa Gorbatsov oli kovan arvostelun kohteena. Kansanedustajien kongressi oli keväällä muuttanut perustuslain 6. pykälää ja vienyt NKP:ltä poliittisen monopolin. Ehdotus uudeksi liittovaltioksi julkistettiin marraskuussa 1990, ja siitä äänestettiin maaliskuussa 1991. Gorbatsov sai enemmistön, mutta useat imperiumin reunavaltiot järjestivät omat kansanäänestyksensä. Lopullisesti Gorbatsov ja NKP menetti valtansa 1991 elokuussa vanhoillisten – tuolloin Gorbatsovin ”lähipiirin” - yrittäessä KGB:n johdolla hänen syrjayttämistään. Samalla sinetöitiin Neuvostoliiton hajoaminen. - Mutta auttoiko Koivisto vanhoillisia Kremilissä, kun hän tuki Gorbatsovia tämän yrittäessä pitää baltit väkisin Neuvostoliiton puristuksessa? Gorbatsovia olisi auttanut ehkä enemmän se, että Suomi olisi reilummin vaatinut itsenäisyyttä Baltian maille, ainakin vuodesta 1988 eteenpäin.
Vuoden 1988 lopussa kansainvälisessa lehdistössä kirjoiteltiin Suomen roolista Baltian maiden kriisissä. Washingtn Postissa kolumnistit Jack Andersson ja Dale van Attan mukaan kerrotaan Gorbatsovin nähneen painajaisia, ”miten suomalaiset kurkottavat yli Suomenlahden irrottaaksen Viron Neuvostoliitosta”.
Tilanne ei ollut näin yksinkertainen, Koivisto oli ottanut Baltian kysymyksen omaan harkintaansa. Yhdysvaltain uuden Bushin hallinnon apulaisulkoministeri Paula Dobriansky korosti 11.3.1989, että Yhdysvallat ie ole tunnustanut Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon, ja että se jatkaa politiikkaa, jonka mukaan Baltian kansojen on saatava itse päättää kansallisesta kohtalostaan. Hieman myöhemmin Yhdysvalloissa ja länsimäissa vedettiin johtopäätöksiä, että Neuvostoliiton ”vallankäyttöjrjestelmä, jolla maata on hallittu vuodesta 1917, oli murenemassa”, kuten George Kennan todisti senaatissa 4.4. 1989. Nyt Tähtelän isäntä heräsi. Hieman myöhemmin hän asetti työryhmän avustajansa Martti Mannisen johdolla arvioimaan Neuvostoliiton talousuudistusten edistymistä. ”Marxilaisuus on etevä kapitalismin kritiikki, mutta antaa huonoja työkaluja sosialismin oloissa”. Tämä oli lause Koiviston kirjelmästä Gorbatsoville 25.5.1989, jolloin presidentit yhdessä yrittivät arvioida, mikä sosialismissa kiikastaa. Koivisto arvioi muistelmissaan laajemmin sosialismin tilaa, kuten yletöntä velkaantumista, muttei kohdista kritiikkiä sosialismin pakkorakenteisiin: demokratian puuttumiseen.
Sitoiko Koivisto Suomen Baltian politiikan liian tiukasti ”hyviin ja syveneviin suhteisiin” hajoavan Neuvostoliiton kanssa kriittisinä vuosina 1989-90? Alkoiko Koivisto asiallisesti tukea Neuvostoliiton koossapysymistä, mistä Gorbatsovin neuvominen sosislistisen talouden kunnostamiseksi kielii? Suomen Baltian politiikan lijoittamiseen saattoi vaikuttaa myös yhä enemmän slaisnistien otteeseen joutuneen Neuostoliiton painostus. Ilmeisesti KGB:n residentti Felix Karasev sai tammikuussa 1989 ohjeet, jossa presidentti Koiviston auktoriteettia toivottiin käytettäväksi Baltian maissa ilmenneiden negatiivisten ilmiöiden neutralisoimiseksi. ”Ne vaikeuttavat perestroikkaa.” Vaikka Gorbatsov oli ehdottomasti kieltänyt armeijan käytön siviilien alistamiseksi, tapahtui Tbilisissä huhtikuussa 1989 verinen yhteenotto Georgian riippumattomuutta vaatineiden mielenosoittajien ja neuvostojoukkojen välillä. Gorbatsov kutsui politbyroon erityisistuntoon ja presidentin ja puoluejohtajan ominaisuudessa kysyi KGB:n johdollta syitä veriseen yhteenottoon. ”Olisi pitänyt mennä ihmisten luo ja puhua heille”, ihmetteli Gorbatsov, joka oli jo keväällä 1987 joutunut hankauksiin armeijan kanssa. Matias Rustin Cessnan laskeuduttua koko Neuvostoliittoa nöyryyttäen toukokuussa 1987 Moskovaan sai 150 kenraalia potkut ja puolustusministeri Sokolov erotettiin, Keväällä 1989 armeija ja KGB maksoivat takaisin.
Toukokuun lopulla 1988 suurvaltahuippukokouksessa saavutettiin läpimurto aseriisuntadiplomatiassa, kun keskimatkan ohjuksien hävittämistä koskeva kaksoisnollaratkaisu saatiin ratifioitua. Jäljelle jäi vain Varsovan liiton ylivoima tavanomaisissa aseistuksessa. Gorbatsov pyrki vielä vuoden 1988 lopulla ottamaan tässä aloitteen käsiinsä. Se tapahtui – kuten John Lewis Gadds huomauttaa - ”Reaganin menetelmällä”: retoriikalla. Gorbatsov tajusi, ettei imperiumia voida pitää koossa voimatoimin. Vetäytyinen Afganistanista oli alkanut 15.51988. YK:n yleiskokouksessa 7,12,1988 hän piti elämänsä ehkä tärkeimmän puheen. Siinä maalattiin visio käänteestä, joka oli käsillä ihmiskunnassa. ”On ilmeistä”, hän argumentoi, ” että voimalla ja voimalla uhkaamisella ei voida ratkoa suuria ongelmia, eikä se voi olla ulkopolitiikan väline … valinnan vapaus on univeraalinen periaate, eikä siitä saa tehdä poikkeuksia”. NKP:n pääsihteeri ilmoitti puolen miljoonan neuvostosotilaan yksipuolisesta vähentämisestä Varsovan liiton joukkojen vahvuudesta, New York Times julkaisi koko sivun otsikot puheesta ja kuvan, jossa Reagan, Bush ja Gorbatsov heiluttavat käsiään Vapaudenpatsaalla.
”Neuvostoliitto halusi suomen avulla vaikuttaa Baltian maihin ja Viroon”. Edgar Savisaar katsoo, että Karasevin Suomelle välittämissä toivomuksissa, ”ohjeissa”, oli kyse, ”suometumisesta”, jossa Suomelle annettiin Neuvostoliiton edunvalvojan rooli. ”Suomelle annettiin itse asiassa tehtävä estää Baltian maiden ja Viron itsenäistyminen”. Savisaaren mukaan Suomen valtiojohto lähti vuodenviahteessa 1989/90 siitä, että joka ei tule toimeen Moskovan kanssa, sillä ei ole Suomeenkaan asiaa, ”Tosiasiassa Moskova manipuloi Suomea ja käytti sitä etujensa ajamisessa”, kuittaa Savisaar.
Lähdeaineisto: Alo Rusi Vasemmalta ohi ISBN 978-951-20-7484-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti