Gorbatshovin astuessa valtaan alkoi kehitys, joka johti 1991 Neuvostoliiton hajoamiseen. Kuten Arto Luukkanen toteaa, Gorbatshovin aloittaessa ”maan suurvalta-asema oli suhteellisen vakaa. Itä-Eurooppa oli tukahdutettu henkisesti ja puna-armeijan joukot miehittivät alueita Elbeltä Afganistaniin.” Mutta asiantuntijatkin alkoivat epäillä, että sosialistinen järjestelmä lähestyisi tiensä päätä. Suomen valtiojohto ja puolueet olivat kuitenkin itäblokin tiedustelulinjan diplomaattien otteessa, ja tiedustelupalveluissa ja NKP:n keskuskomitean kansainvälisellä osastolla vastustettiin muutosta.
Itse asiassa KGB tehosti poliittista tiedustelua keväällä 1985. Huhtikuussa sillä oli onneakin, kun CIA:n palveluksessa 18 vuotta toiminut Aldrich Aines alkoi tarjota palveluksiaan KGB:lle Washingtonissa. Kahden kuukauden kuluttua hän paljasti 20 KGB:n läntistä agenttia, joiden joukossa oli GRU-kenraali Dmitri Poljakov, joka oli työskennellyt 20 vuotta CIA:lle, ja Oleg Gordievsky, josta oli tullut KGB:n Lontoon residentti. Suurin osa paljastuneista teloitettiin, mutta Gordievski pakeni Neuvostoliitosta M16:n avulla Suomen läpi Norjaan. Gorbatshov allekirjoitti maanpettureille teloitusmääräykset ja oli Mirohinin arkistojen perusteella vakuutettu siitä, että uuden liennytyksen alkaessa maalla oli CIA:n päämajassa korkean tason myyrä. Helsingissä ei myöskään täysin tajuttu, että pienet sosialistimaat jäivät vanhoillisen stalinistisen poliittisen luokan haltuun.
SDP:n johto oli NKP:n linjoilla, kun kansliapäällikkö Kalela korosti kontaktitapaamisessa suurlähettiläs Doernbergille, että ”hän ei näe mitään mainitsemisena arvoista muutosta Reaganin politiikassa ensimmäiseen kauteen verrattuna. Vaikka ajankohtainen vaara ei ole kasvanut, on retoriikka pysynyt muuttumattomana. Edellytykset asevarustelun pysäyttämiselle ovat heikentyneet”, totesi Kalela. Samalla Kalela vyörytti Israelin päälle syyn siitä, että suomalaiset UNIFIL:ssa palvellut rauhanturvajoukko oli joutunut Etelä-Libanonin armeijan (SLA) panttivangiksi 7.6.1985. Myös puoluesihteeri Erkki Liikanen piti tapaamisessaan Doernbergin kanssa 13.6. Israelin toimintaa provokatorisena, ”minkä johtaa väistämättä Israelin suhteiden kylmenemiseen”.
Brandtin Moskovan-vierailun alla SDP:n sihteeri Lasse Kangas ja professori Allan Rosas kävivät viralliset puoluekeskustelut Berliinissä SED:n politbyron jäsenen Axenin johtaman delegaation kanssa 9.-10.4.1985.
Kangas selosti Axenille Sorsan johtaman SI:n aseriisuntaa koskevan konsultatiivisen neuvoston Washingtonin (20.-23.3.) ja Moskovan (24.-25.3.) vierailujen tuloksia. Axen kiitti informaatiosta ja toivoi puoluesuhteiden tiivistämistä. Politbyrolle antamassaan laajassa raportissa Axen selosti SI:n työohjelman yksityiskohtia ja sitä, että Wienin konferenssiin tulee sosialistista maista edustajia.
DDR:n edustuston tiedustelulinjan diplomaatti Klaus Bredow arvioi laajassa raportissa SDP:tä elokuun alussa. Bredowin mukaan SDP:n kapitalistiseen järjestelmään nojaava sisä- ja talouspolitiikka oli jyrkässä ristiriidassa puolueen ”edistyksellisen ulkopolitiikan kanssa”. Sorsa oli Stasin tehoseurannassa. Sorsan manööveri sosiaalidemokraattisen ja kommunistipuolueiden yhteistyön vahvistamiseksi jatkui syksyn koittaessa. Mutta samaan aikaan SKP:ssä oli menossa toverisota, jossa ei keinoja säästelty.
Pääministeri Sorsan ”valtiovierailu” DDR:ään 9.-11.9.1985 oli syksyn suuria valtiollisia merkkitapahtumia. Sitä seurasi myös samankaltainen tehokas tiedustelun katse kuin edellisenä syksynä Honeckerin vierailua Suomeen. Berliinissä Honecker ja Sorsa tapasivat heti 9.11. Sydämellisessä kaksituntisessa mielipiteidenvaihdossa kerrattiin hyvien suhteiden historia, käsiteltiin laajasti kansainvälistä tilannetta ja saatiin arvioita sisäpoliittisista kehitysnäkymistä. Lokakuun 17. päivä 1985 Gorbatshov otti politbyroossa esille vetäytymisen Afganistanista. Sodan arkkitehdeistä pääjoukko oli siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen.
Lähdeaineisto: Alpo Rusi Vasemmalta ohi ISBN 978-951-20-7484-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti