Vuonna 1983 järjestettiin yleisurheilun MM-kisat Helsingissä ja projektia lähti vetämään Antti Kalliomäki. Tämä vuosi toi mukanaan muutoksia valmentautumisessa ja koko urheilun ilmapiirissä. Kilpailu maailmalla oli yhä kovenemassa ja siihen haluttiin vastata kovalla kovaa vasten. Helsinki MM 83-projektiin liittyi myös todella tarkka lääketieteellinen valmennus, joka maassamme näin aloitettiin. Jyväskylän yliopistossa alettiin tehdä toistuvia testejä, joissa veren kuvaa ja myös hormonitasapainoa tutkittiin. – Me urheilijat opimme veren rakenteesta esimerkiksi sen, että jos testosteronitaso on liian alhainen, keho ei palaudu kunnolla ylirasituksesta ja harjoittelusta tulee halutonta. Tätä voitiin nostaa paitsi luonnollisesti ajan kanssa levolla ja kevennetyllä harjoittelulla, mutta myös vitamiinien ja testosteroinivalmisteiden avulla.
Suomen Urheiluliitto on kattojärjestö, jonka sisällä jakaannutaan lajeittain ei organisaatioihin. Esimerkiksi kestävyysjuoksulla oli oma lohkonsa. Tämän sisällä oli juoksijoista ja valmentajista muodostettu kestävyysjuoksukolmio. Kolmioon kuuluivat Kari Sinkkonen, Jokke Kärpänen, Hannu Posti, Lippo Juvala, Antero Kinnunen ja joukko juoksijoita.
Samana vuonna kuin Helsingin MM-kisat pidettiin, olin kisoissa Italiassa ja Palermossa. Kävimme kavereiden kanssa myös apteekissa. Siellä oli vapaasti myynnissä erilaisia vitamiineja ja hormonivalmisteita suoraan apteekin itsevalintahyllyltä. Saamani opastuksen perusteella ostin pakkauksen, jossa oli muistaakseni viisi ampullia testosteroinivalmistetta. Yksi testosteroinipiikki pistettiin pakaraani viikkoa ennen Helsingin MM-kisoja. Testin mukaan testosteroniniarvoni olivat rajamailla kovan harjoittelun takia, ja tämä pistos korjaisi arvoni muutamassa päivässä.
Kympin juoksu oli vaikea, sillä vauhti sahasi hölkkälenkin ja ripeän juoksun välillä. Tämä oli tietysti osa sitä taktikointia, jossa Alberto Cova onnistui parhaiten. Viimeinen kierros olikin sitten luonnollisesti kaikkein rajuin vauhdiltaan, ja lopulta Martti hävisi kirvelevän 38 sadasosaa kullasta ja 11 sadasosaa pronssista. Sijoitus oli kirvelevä neljäs tila ulkona mitalipallilta.
Viitosen juoksu oli samanlaista siksakkia vauhdin suhteen. Viimeinen kilometri mentiin sitten aikaan 2.27 ja viimeinen kierros 53 sekuntia. Eamon Goghlanille kukaan ei mahtanut mitään, mutta taistelu seuraavista sijoista oli rajua. Heittäydyin vihonviimeisellä hetkellä ja tuloksena oli MM-pronssia.
- Helsingin pronssin jälkeen jatkoin samantasoista kovaa harjoittelua. Los Angeles oli päätähtäimeni, sillä näissä kisoissa olisin jo 33-vuotias. Tunsin, että on viimeisiä aikoja nousta kultamitalikorokkeelle olympialaisissa. Tähän siis kaikki laitetaan peliin.
Kymppitonnin finaali juostiin maanantaina, kuudes elokuuta Los Angelesin kuuluisalla Coliseumilla kellon lähestyessä kahdeksaa illalla. Kun viimeinen kilometri alkaa, Martti lisää vauhtia ja karistaa Covan kannoiltaan. Vainio johtaakin aina viimeiseen kaarteeseen saakka, kunnes Italian mies iskee armottomasti ja voittaa helpon tuntuisesti ajalla 27.45,54. Kaikki kirivoimat käyttäneenä Martti ylittää maalilinjan toisena, hieman yli viisi sekuntia kullan hävinneenä.
Tuohon aikaan kilpailijat testattiin aina suorituksen jälkeen. Virkailija pyysi minua kohteliaasti doping-testiin. Ehdin antaa lukuisia haastatteluja ja ilahduttaa nimikirjoituksen metsästäjiä, ennen kuin siirryimme doping-huoneeseen.
Pian oli palkintojen jako, jossa siniristilippu nousi toisena salkoon. Hopea on hyvä saavutus, mutta huippu-urheilija elää voittaakseen, siksi aivan makeinta tunnettu ei nyt syntynyt.
Perjantaina kymmenes elokuuta Martti saa kiireellisen viestin majapaikalleen. Siinä pyydetään ottamaan yhteyttä joukkueen johtoon. – Menimme Rollen kanssa pikavauhtia 32. Street Schoolille, jonka koulukeskuksen kolmannessa kerroksessa odottavat joukkueen ylijohtaja Carl-Olof Homen, Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Tapani Ilkka ja ylilääkäri Pekka Peltokallio. He kertoivat minulle, että soping-ryhmä oli ottanut heihin yhteyttä. Ensimmäinen antamistani näytteistä oli ollut positiivinen.
Kympin jälkeen kärysin ja olo oli luonnollisesti todella sekava. Aloin kuitenkin keskittyä kohti viitosen loppukilpailua. Juuri kun olin menossa Coliseum-stadionille, virkailijat tulivat luokseni. He näyttivät minulle paperia, jossa kilpailunumeroni ja nimeni oli ympäröity punakynällä. Minulle ilmoitettiin etten voi osallistua kilpailuun. Samalla Suomessakin alkoi kohu nousta, miksei Masa juokse. Ei kai Martti kuitenkaan …ei, eihän siihen kukaan voinut uskoa….
- Lähdimme Rollen kanssa matkaan kohti Suomea tietäen hyvin millainen mylläkkä olisi vastassa. Liikkuminen oli vaikeaa, vaikka poliisi yritti raivata meille tietä. Pirjon isä Esko oli meitä vastassa ja lopulta pääsimme pois hornankattilasta. Menimme Pirjon kotiin pakoon maailman pahuutta.
Lähdeaineisto: Ismo Mäkinen - Martti Vainio - Piikkareita ja tanssikenkiä ISBN 952-91-7596-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti