Vuosina 1980-81 Suomi harjoitti tavallaan kahta ulkopolitiikkaa: toisaalta virallinen linja muodostui ulkoministeri Väyrysen ja presidentti Kekkosen johdolla, tästä osin riippumaton linja kehkeytyi SDP:n puheenjohtajan Sorsan julkisissa puheenvuoroissa ja eteenkin konsultaatioissa, joita hän ja hänen edustajansa kävivät sekä puheenjohtajan että SI:n aseidenriisuntaryhmän johtajana ja edustajina. Pääministeri Koivisto haki paikkansa tässä jännitekentässä, lähinnä SDP:n linjauksiin mukautuen. Taustalla alkoi vaikuttaa Kekkosen terveyden dramaattinen heikentyminen. Poliittisten piirien suureksi keskustelunaiheeksi muodostui Kekkosen sairauden seuranta. Stasi raportoi Puolasta saadun informaation pohjalta Kekkosen toimintaa Yhdysvaltain varapresidentin Mondalen vierailun yhteydessä huhtikuussa 1979. Tällöin väsynyt Kekkonen takelteli puheessaan, mikä pantiin merkille.
Tähän ajankohtaan osui myös Gerhard Magerin onnistunut tunkeutuminen Ulkopoliittiseen instituuttiin, jonka valmisteleman raportin suomalais-amerikkalaisesta symposiumista (13.-14.6.1979) hän lähetti Itä-Berliinin 3.10.1979. Mutta todella vakava viesti Kekkosen sairauden, verisuonten hitaan kalkkeutumisen, aiheuttamasta symptoomista saatiin Ranskan presidentin Valery Gishard d´Estaingin valtiovierailun yhteydessä 2.-3.6.1980. ”Miten kansainvälisiä neuvotteluja käydään”, presidentti kysyi vierailun aikana säikähtäneeltä alivaltiosihteeri Korhoselta. Myöhemmin Kekkosen sairaus paheni helmikuussa 1980 huipentuakseen elokuussa 1981 finaaliin sairauskohtaukseen.
Itä-Saksan turvallisuusministeriön ulkomaanvakoilun penetroituminen Suomen valtiollisiin ja poliittisiin instituutioihin, talouselämän etujärjestöihin sekä myös suoraan yrityksiin lisääntyi vuoden 1980 kuluessa dramaattisesti. Stasi sai Madridin seurantakokouksen valmisteluista (kokous alkoi 11.11.) jatkuvasti informaatiota sekä Suomen että Unkarin kautta pitkin kevättä. Huippulähde XV/378/68 toimitti Stasin Karl-Marx-toimipisteen kautta 2.5. huipputiedoksi luokitellun arvion Skandinavian maiden asennoitumisesta Yhdysvaltojen käynnistämään Moskovan olympialaisten boikotointiin sekä Naton kaksoispäätökseen. Lähetystöavustaja Gerhard Mager lähetti Sorsan Wienissä SI:n kokouksessa pitämän puheen 28.2.1980, minkä jälkeen peitenimi ”Franke” (XV/2575/77) merkitään Madridin kokousta käsittelevän, samalta päivämäärältä menneen Stasin tietueen lähteeksi.
Sorsan ja SDP:n ulkopoliittinen vasemmisto eivät horjuneet strategiastaan itäblogin kriisin käynnistyttyä vuoden 1979 lopulla. Professori Osmo Apunen palasi vuoden 1978 Pohjolaa koskevaan aseriisuntaehdotukseen ja piti sitä Naton päätöksen seurauksena virheenä. SDP:n puheenjohtaja Sorsa toimi SI:n sisällä neuvostokritiikin torppaamisen puolesta ja antoi avomielisesti haastatteluja itäblokin julkaisuihin. Heti helmikuussa 1980 Sorsa arvioi tässä hengessä kansainvälistä tilannetta uutistoimisto APN:n haastattelussa. Tilanne oli helmikuussa erittäin tulehtunut, ja lehdistössä spekuloitiin jopa Keski-Euroopassa puhkeavalla sotilaallisella yhteenotolla, mistä ”Friedrich” lähetti huipputietueen Stasille Helsingistä 19.2. Seuraavan päivänä Bonnissa vaikuttanut agentti rekisterissä XV/4059/70 toimitti myös huipputietona länsisaksalaisarvion Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Syyskuussa Sorsa esiintyi Moscow Newsissä, jossa yhteydessä Stasi sai laajan dokumentin SI:n ehdottamasta Euroopan aseriisuntakonferenssia koskevasta tausta-asiakirjasta Bonnissa toimivalta Stasin upseerilta Mfs/6427/60.
KGB:n agenttina SED:n politbyrossa toiminut Krolikowski oli 18.11. lähettänyt raportin Honeckerin vastaisen ”opposition”, sisäministeri Mielken ja Willi Stophin välisestä keskustelusta, jossa todettiin Mielken lausumana, ”ettei Honecker ole ottanut opiksi Krimin puhuttelua”. ”Päinvastoin hänen roolinsa on tullut vaarallisemmaksi.” Armeijakenraaliksi alkuvuonna nimitetty Mielke arvosteli Honeckeria rajusti siitä, että tämä oli jatkanut perääntymättä lähentymispolitiikkaa SLT:n kanssa ja lisäksi jättänyt toimeenpanematta Mittagin erottamisen, jota Breznev oli vaatinut Krimillä.
Kriisillä oli myös vaikutuksia SDP:n ja Sorsan SED-suhteisiin, kun Sorsan syyskuuksi suunniteltu tapaaminen Honeckerin kanssa ilman perusteluita peruttiin. DDR joutui kääntämään politiikkaansa syksyyn mennessä: Honeckerin sovittu tapaaminen Schmidtin kanssa peruuntui ja Suomen edustustokin raportoi lokakuussa, että Saksojen suhteiden kehityksessä ”oli tullut tauko”. Syitä edustusto ei pystynyt tauolle löytämään. Honeckerin saattoi pelastaa Puolan kriisin paheneminen. Hän kirjoitti 26.11. Brezneville Varsovan liiton huipputapaamisen koollekutsumiseksi kriisin vuoksi. DDR – kuten Moskovakin – pelkäsi Solidaarisuuden viruksen kulkeutuvan itäiseen Saksaan, ja sen estämiseksi oli 30.10. poistettu maiden välinen, vuodesta 1972 voimassa ollut viisumivapaus. Huippukokous pidettiin hieman myöhemmin, jolloin interventiosuunnitelma jätettiin vastatoimien kaavailluissa reserviin.
Lähdeaineisto: Alpo Rusi Vasemmalta ohi ISBN 978-951-20-7486-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti