Osaran aukiot

Metsähallitus kävi koko 1950-luvun ankaraa painia oman ministeriönsä eli maatalousministeriön kanssa. Kiistan kohteena oli valtion maankäyttöpolitiikka, ja siinä olivat vastakkain maatalous ja metsätalous. Maatalousministeriön sisällä valtion maiden käytöstä väänsi kättä kaksi vahvaa toimijaa: maatalousministeriön asutusasiainosasto ja Metsähallitus. Molempien johdossa oli pystyviä miehiä, asutusasiainosaston johtajana toimi Veikko Vennamo ja Metsähallituksen johdossa istui vähintäänkin yhtä räväkkä N.A. Osara.

Osaran nimitys

N.A. Osaran nimitys Metsähallituksen pääjohtajaksi oli pitkän suostuttelun tuloa. Ratkaisevassa neuvottelussa syyskuussa 1952 pääministerin virkahuoneessa olivat Osaran kanssa pääministeri Urho Kekkonen, maatalousministerit Matti Lepistö ja Martti Miettunen, puolustusministeri Emil Skog ja kauppa- ja teollisuusministeri Penna Tervo. Metsähallituksen pääjohtajalle tarjottiin valtion palkkataulukon sallimaa maksimipalkkaa, samaa jota puolustusvoimain komentaja ja arkkipiispa nauttivat, mutta tarjous ei tyydyttänyt Osaraa. Valtion palkkausjärjestelmä ei sallinut myöntää Osaralle tämän kaipaamaa tuloa, mutta tilanne muuttui, kun pääjohtajan paikan lisäksi Osaralle tarjottiin valtionyhtiöiden Enso-Gutzeit Oy:n, Veitsiluoto Oy:n ja Oulu Oy:n hallintoneuvoston paikkoja. Osara sai myös vapaamman autoedun. Osara ei oman määritelmänsä mukaan tullut Metsähallitukseen virkamiehenä, vaan liikemiehenä. Liikemies Osara ja valtavaa, lähes koskematonta pohjoisten metsien reserviä hallinnoiva Metsähallitus olivat unelmapari. Osaran mukaan koskemattomat salot muuttuvat nykyaikaisen yhteiskunnan vaatimuksia paremmin tyydyttäviksi talousmetsiksi. Osara näki syrjäseutujen metsät käyttämättä jääneenä valtavana omaisuutena, jonka ”kaikinpuolinen saattaminen talouselämäämme palvelemaan on muuan tämän hetken keskeisimpiä tehtäviämme”.

Jyräävät hakkuut

Perä-Pohjolassa leimikot olivat keskimäärin 650 hehtaarin laajuisia. Hieman etelämpänä Kainuussa ja Ylämaassa leimikoiden keskikoko oli 250 hehtaaria ja Keski-Pohjassa 150 hehtaaria. Itä-Suomen itäosissa 130 hehtaaria ja lännenpänä 60 hehtaaria.
Vieri viereen sijoitetuttuina suuret leimikot muuttuivat vielä suuremmiksi. Pudasjärven Susivaaran alkujaan 4000 hehtaarin laajuinen ala kasvoi pikkuhiljaa ja yhdistyi viereisiin keskityksiin. Idässä kolme Suomussalmen puoleista hakkuukeskitystä yhtyi ajan mittaan lähes 10 000 hehtaarin yhtenäiseksi avolaksi. Samoin kävi kaikille Susivaaraan rajoittuville keskityksille. Susivaaran ja sen ympärille syntyi lopulta yli 20 000 hehtaaria. Alaa on pidetty Euroopan ennätyksenä. Laajat avohakkuut herättivät keskustelua. Susivaaran hakkuut suunnitellut Pauli Kylmälä arvioi jälkeenpäin, että hakkuut ”riistäytyivät käsistä”. Kylmälä puhui avohakkuukuumeesta. Pudasjärven Susivaraa Kylmälä piti ”kaikkein pahimpana hävitysalana”.
Avohakkuiden – erityisesti Osaran suosikeiksi miellettyjen radikaalien avohakkuiden – suosiminen ja jälkitoimenpiteiden laiminlyöminen alkoivat näkyä. 1950-luvun lopulla esiin tulleet laajojen hakkuiden uudistusongelmat pakottivat Metsähallituksen uudistamaan toimintaansa. Runsaasti siementä vaativasta kylvöstä siirryttiin pakon edessä istutukseen. Valtion mailla siirryttiin nopeasti maapohjan auraukseen.





Kuva Luston Metsämuseo













Väärinkäytöksiä ja erottaminen

Lokakuussa 1959 nostettiin esiin Osaran luottamustoimet puunjalostusteollisuuden johtoelimissä ja esitettiin Osaralle kysymys, olivatko luottamustoimet sellaisia, ”jotka saattavat häiritsevästi vaikuttaa virkatoimintaanne”. Kysymys oli siitä, oliko Osara jäävi vai ei. Metsähallitus oli ollut valtion tilintarkastajien erityistarkkailussa. Tilintarkastajat olivat iskeneet silmänsä nk. Pyöreän puutavaran toimistoon, joka löyhästi Metsähallituksen yhteydessä. Kyseinen toimisto oli perustettu 1950, kun Metsähallitus oli saanut määräyksen jatkaa aiemmin SOTEVA:n harjoittamaa paperipuun ja junttapaalujen vientiä Neuvostoliittoon. Osaran väitettiin käyttäneen toimiston varoja omien henkilökohtaisten menojensa kattamiseen. Tilintarkastajien huomio kiintyi pääjohtaja Osaran ja metsäneuvos Gripenbergin suuriin ravintola- ja alkoholilaskuihin. Joukossa oli myös Osaran henkilökohtaisia menoja, kuten satojentuhansien kukkakauppalaskuja ja järjestöjen jäsenmaksuja. Rahastosta oli maksettu myös Gripenbergille henkilökohtaista palkanlisää.

Oikeuskansleri nosti asiassa syytteen sekä Osaraa että Gripenbergiä vastaan. Syyte koski muotoseikkoja, eikä Osaraa enää syytetty oman edun tavoittelusta vaan jatketusta virkavirheestä eli suomeksi sanottuna Pyöreän puutavaran toimiston virheellisen toiminnan sallimisesta. Syytteen valvontavastuun laiminlyönnistä sai myös ylijohtaja Lappi-Seppälä. Lappi-Seppälän viranhoitoon syyte ei vaikuttanut, sillä hänen ei katsottu olevan suorassa vastuussa tapahtuneeseen. Sen sijaan Osara jäi virkavapaalle ja tutkimusten venyessä sairauslomalle, jolloin hänen sijaisenaan Metsähallituksen pääjohtajana toimi ylijohtaja Lappi-Seppälä.

Osaran erottamiseen ei vaadittu tuomioistuimen tuomiota, yleisen mielipiteen tuomio riitti. Samaan aikaan lehdistön hampaissa ollut rautatiehallituksen pääjohtaja Erkki Aalto, jota syytettiin valtion varojen käyttämisestä kesämökilleen johtavan sillan rakentamiseen, sai jatkaa tehtävässään. Pääjohtaja Osaran erottaminen tapahtui presidentin esittelyssä. Sekä Osara että Henrik Gripenberg vapautettiin tehtävistää presidentin ylimääräisessä esittelyssä. Sen sijaan syytettyinä olleet ylijohtaja Martti Lappi-Seppälä ja kamreeri Sulo Järvinen saivat jatkaa tehtävissään.

Erkin kommentti:
Osaralle annettiin mahdollisuus vapaasti tuhota valtion omaisuutta oman etunsa nimissä, koska hän toimi valtion virkamiehenä valtion yhtiöiden Enso-Gutzeit Oy:n, Veitsiluoto Oy:n ja Oulu Oy:n edusmiehenä niiden päättävissä elimissä. Paljonko Osara taloudellisesti hyötyi Osaran aukioista on jäänyt selvittämättä. Kysymys on kuitenkin järkyttävästä yhteiskunnan varojen väärinkäytöstä omien taloudellisten etujen ajamisessa.

Lähdeaineisto:
Antti Parpola – Veijo Åberg: Metsävaltio, Metsähallitus ja Suomi 1859-2009 ISBN 978-951-37-5582-9