Ahti Karjalainen on kirjoittanut kirjan Kotimaani ompi Suomi. Siinä hän kertoo, että eduskuntavaalien tuloksia odotteli toisen vaalipäivän iltana arvovaltainen herraseurue Motissa: Urho Kekkonen, Ahti Karjalainen, Arvo Korsimo, Kustaa Vilkuna ja Veli Arvonen. Tuona yönä Urho Kekkonen sanoi toivovansa, että hänen valitsijamiehensä (145) puheenjohtajaksi tulee Ahti Karjalainen. Sen päälle Kekkonen sanoi, että hallituksen muodostaminen tällaisten vaalien jälkeen tulee olemaan erittäin vaivalloinen asia.”
Presidentin sanat olivat enteelliset, sillä sitkeitten, hikisten ja vaikeitten neuvottelujen jälkeen Karjalaisen ensimmäinen hallitus nimitettiin runsaat kaksi kuukautta myöhemmin, 13.4.1962. Hänen enemmistöhallituksensa istui puolisentoista vuotta, 18.12.1963 asti. Karjalaisen pääministeriksi tuloon vaikutti se, että Lappi vaati Martti Miettusta hoitamaan maaherran virkaansa. Karjalainen oli osallistunut tiiviisti presidentinvaalitaisteluun. Karjalainen sai valitsijamiehenä maan suurimman henkilökohtaisen äänimäärän. Hän sai Helsingissä noin 20 000 ääntä ja Mikkelin vaalipiirissä noin 12 000 ääntä. Siihen aikaan sai olla ehdokkaana useassa vaalipiirissä.
Pääministeriksi tuli Karjalainen, joka ei ollut kansanedustaja eikä hänellä ollut erityisempää asemaan puolueen elimissä. Sukselainen oli Kela-jutun takia pääministeriyden ulkopuolella. Virolaista painoi vielä yöpakkashallituksen ministeriys. Karjalaisen hallituksen ulkoministerinä oli Veli Merikoski, puolustusministerinä Arvo Pentti, valtionvarainministerinä Osmo P. Karttunen, opetusministerinä Armi Hosia, maatalousministerinä Johannes Virolainen ja Verner Korsbäck, työvoimaministereinä Veikko Savela, kauppa- ja teollisuusministerinä T.A. Viherheimo, sosiaaliministerinä Olavi Saarinen ja toisena sosiaaliministerinä Kyllikki Pohjola. Matkan varrella hallitukseen tehtiin joitakin muutoksia, muun muassa Olavi J. Mattila tuli ministeriksi runsas kuukausi ennen hallituksen hajoamista.
Pääministerinä Ahti Karjalainen teki virallisen vierailun Neuvostoliittoon 20.2.-2.3.1962, ja toisella pääministerikaudellaan lähes kymmenen vuotta myöhemmin. Neuvostoliiton pääministerinä oli vuonna 1962 Nikita Hrustshev, jonka Karjalainen tapasi pääministerivierailun aikana viisi kertaa, kerran kahden kesken. Silloin oli esillä maakaasun saaminen Neuvostoliitosta Suomeen. Karjalaisen ensimmäinen hallitus toi viisipäiväisen työviikon, sairausvakuutusjärjestelmän, liikevaihtoverouudistuksen, Saimaan kanavan sekä pani alulle kehitysaluelainsäädännön.
Lyndon B. Johnson vieraili Yhdysvaltain varapresidenttinä Suomessa syyskuun alussa 1963. Johnsonin vierailuun kuului muun muassa käynti Rovaniemellä. Kyllikki Pohjola oli elänyt kauan Amerikassa ja puhui hyvää englantia, joten hän oli Johnsonin mukana Rovaniemellä, koska Karjalainen ei itse päässyt mukaan. Koko hallitus oli saattamassa Johnssonia lentokentällä kotimatkalle. Siinä hallitusrivistön edessä Johnson halasi kovasti Kyllikki Pohjolaa ja kiitteli seurasta.
Karjalaisen toinen hallitus (14.7.1970- 29.10.1971) oli ensimmäinen, jossa oli mukana kolme naisministeriä, nimittäin toinen opetusministeri Meeri Kuuluvainen, ensimmäinen opetusministeri Anna-Liisa Tiekso ja toinen sosiaaliministeri Katri-Helena Eskelinen. Tasa-arvolain neuvottelukunta perustettiin Karjalaisen toisen hallituksen aikana, vuonna 1971. Karjalaisen toisen hallituskensa aikana Neuvostoliittoon tekemällään pääministerivierialulla 19-23.4.1971 loppukommunikeaan muotoiltiin sanonta: ”aktiivinen rauhantahtoinen puolueettomuuspolitiikka”. Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Risto Hyvärinen kävi pitkiä neuvotteluja, koska neuvostoliittolaiset aluksi epäröivät hyväksyä tätä sanontaa.
Karjalaisen toinen hallitus hajosi sen takia, että Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKDL jakaantui noihin aikoihin enemmistöön ja vähemmistöön. Molempien siipien mukanaolo hallituksessa tuli lopulta niin työlääksi, että ne päättivät lähteä niin sanotun ”korppusodan” merkeissä 17.3.1971, vaikka perimmäinen syy oli keskinäinen taistelu. Kysymys oli hintasäännöstelyn laajuudesta, itse asia oli mitätön, mutta koska kommunistien sisäinen kiista huipentui siihen, asiaa ruvettiin leikillisesti kutsumaan ”korppusodaksi”.
Tankerovitsit
Ahti Karjalainen kertoo kirjassaan kuin Helsingin Sanomien nimimerkki Origo kertoi pakinassaan hiljaisesta miehestä, joka diplomaattikutsuilla istui yksinään nurkassa viskilasi kädessään. Eräs vieraista meni juttelemaan hänen kanssaan, niin kuin kutsuilla on tapana. Jotakin sanoakseen hän kysyi hiljaiselta mieheltä, oliko tämä kuullut viimeisimmän tankerovitsin. Hiljainen mies sanoi olevansa tohtori Karjalainen, ”Ei se mitään, minä voin kertoa sen hyvin hitaasti”, vieras sanoi.
Aluksi tankerovitsiä kerrottiin vuorineuvos Armas Puolimatkasta. Kun Karjalainen teki ministerivierailun Itä-Afrikkaan, se yhdistettiin Karjalaiseen. Karjalainen kertoo etteivät vitsit ole hänen yöuniaan häirinneet. Jotkut niistä ovat olleet vähän pahantahtoisia, mutta suurin osa on ollut harmittomia.
Ahti Karjalainen kertoo tietävänsä miksi tankerovitsit yhdistettiin häneen. Karjalainen kertoo, että hän joutui kerran pitämään heti pitkän lentomatkan jälkeen YK:ssa pitkän puheen englanniksi. Olin väsynyt eikä vieraan kielen puhuminen mennyt hyvin, kertoo Karjalainen. Muuan sosiaalidemokraattinen toimittaja oli ottanut television uutisiin Karjalaisen puheesta sen kaikkein heikoimman pätkän. Ja tällainen se ensimmäinen tankerovitsi oli: Ulkoministeri Ahti Karjalainen on virallisella vierailulla Afrikassa. Seurue on käymässä kansallispuistossa. Tien vieressä tallustelee suuri harmaa elän, jolla on isot korvat ja pitkä kärsä. Isännät osoittavat eläintä vierailleen, joka vastaa: - Jees, tankero. Kohta pensaikossa vilistää keltainen kissaeläin, jolla on tumma harja kaulan ympärillä. Isännät osoittavat eläintä. – Jees, tankro, sanoo AK. Sama toistuu vielä muutaman kerran. Isäntäväki on ihmeissään. Kun poistutaan alueelta, huomataan sen rajalla olevan kyltti. Kyltissä on teksti: -All animals are dangerous (kaikki eläimet ovat vaarallisia).
Lähdeaineisto:
Ahti Karjalainen: Kotimaani ompi Suomi ISBN 951-35-2539-4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti