Ahon suhteet Ahtisaareen eivät ole yhtä hyvät kuin Koivistoon; Aho ei oikeastaan tunne Ahtisaarta lainkaan. Tämä on luounut uransa ulkomailla eikä tunne Suomen sisäpolitiikkaa; hän on rakentanut vaalikampanjansa talouspoliittisen osan hallituksen haukuskeluun, syyttänyt Ahon hallitusta niistä taloudellisista vaikeuksista, joissa maa ui. Aho toteaa jo vaaliyönä toimittajille, jotka siteeraavat Ahtisaaren pääministerille antamia viisastelevia ohjeita: ”Siperia opettaa.” Hallitus ja presidentti ovat pian eri mieltä presdientin oikeuksista; Ahtisaari haluaa pitää niistä kiinni ja Aho kaventaa oikeuksia. Erimielisyydet huipentuvat kiistaaan siitä, edustaako Suomea Euroopan unionin kokouksissa presdientti vai pääministeri, vaikka Suomi ei ole edes vielä unionin jäsen. Ahon ja Ahtisaaren riidassa on noloja vaiheita, kun sekä pääministeri että presidentti matkustavat Suomen edustajina Euroopan unionin kokouksiin.
Juhannuksena 1994 allekirjoitetaan Korfun saarella Suomen liittyminen Euroopan unioniin. Sen allekirjoittavat ministerit Aho, Haavisto ja Salolainen sekä ulkoministeriön valtiosihteeri Veli Sundbäck. Aho kertoo lehdistölle, että tunsi allekirjoitushetkell vahvasti Suomen olevan oikeassa seurassa. Presidentti Ahtisaari näpissi taskukamerallaan kuvia allekirjoitustilaisuudessa, se huvittaa monia. Huippukokouksen illalliselle menee presidentti Ahtisaari; hän haluaa ottaa Euroopan pääministerien silmissä paikan Suomen päämiehenä. Suomen liittyminen Euroopan unioniin ei ole kuitenkaan vielä allekirjoituksella selvä eikä illallisilla; Aho on luvannut suomalaisille neuvoa-antavan kansanääenstyksen ennen kuin eduskunta hyväksyy sopimuksen, ja sen lupauksen hän aikoo pitää.
Ahtisaaren ja Ahon välejä ei parannan kesän mittaan se, että Ahtisaari kokoaa presidentin oman työllisyysryhmän kesäkuussa 1994. Sen puheenjohtajaksi hän kutsuu entisen valtakunnansovittelijan Matti Pekkasen; Ahtisaari haluaa näyttää että hän ei ole antanut valikampanjassaan turhia lupauksia. Työttömyyden vähentäminen on niistä yksi. Pekkanen suostuu puheenjohtajaksi vastahakoisesti, myös muut ryhmän jäsenet joudutaan kokoamaan pyytemällä.
Ammattiliitot uhkaavat ahon hallitusta vielä syyskuussa 1994 suurlakolla; Viinanen ja Aho haluavat puuttua ammattiyhdistysten jäsenmaksujen verovähennysoikeuteen ja saavat silmilleen kaikki ammattiliitot yhdessä rintamassa. He perääntyvät kiireesti huonossa järjestyksessä. Syksyllä Ahtisaaren asettama Pekkasen työryhmä ilmoittaa, ettei taikatemppuja työllisyyden parantamiseksi ole olemassa. Työryhmän muistio päätyy edelleen ehdottamaan kovia leikkauksia valtiontaloudessa. Ahtisaari, joka vaalipuheissaan on vaatinut hallitukselta kymmenen miljardin markan elvytystä talouselämälle, kannattaa nyt Pekkasen raportin leikkauksia. Aho suhtautuu Pekkasen raporttiin nihkeästi.
Syyskuussa Aho tekee virallisen vierailun Varsovaan. Puolalaiset panevat kädet ristiin ja toivovat, että suomalaiset päättävät mennä mukaan Euroopan unioniin ja Suomi auttaa sitten Puolaa pääsemään jäseneksi. Aho ehtii käydä vielä Islannissa ja Portugalissa, jossa keskustelee pääministeriden kanssa Euroopan unionin asioista, ja käy Berliinissä vihkimässä uuden Suomi-instituutin. Syyskuun alussa uppoaa autolautta Estonia Uton edustalla. Suomen, Ruotsin ja Viron pelastuspalveluista otetaan kaikki irti; silti uhreja on yli yhdeksänsataa.
Kansanääenstys Euroopan unioniin liittymisestä on 16.lokakuuta 1994. Liittyminen saa selvästi enemmän kannatusta kuin ulkopuolelle jättäytyminen, kannatusprosentit ovat 57 vastaan 43, mutta Keskustan kannatajien enemmistö tiedetään ääenstännen vastaan. Väyrynen ilmoittaa julkisesti katuvansa, että luopui Keskustan puheenjohtajuudesta Ahon hyväksi vuonna 1990; se avasi Aholle tien nousuun. Ahon hallitus ja presdientti Ahtisaari käyvät kovaa kamppailua Suomen Euroopan unionin komissaarista. Kun hallituksessa ei päästy yksimielisyyteen ehdokkaasta, Ahtisaari nimittää Brysselin suurlähettilään Erkki Liikasen ehdolle virkaan.
Väyrynen ryhtyy eduskunnassa jarruttamaan eduskunnan työskentelyä saadakseen päätöksen eduskuntaan vasta sen jälkeen, kun Ruotsissa on ollut kansanääenstys unioniin liittymisestä. Väyrynen toivoo ruotsalaisten torjuvan jäsenyyden. Se muuttaisi tilanteen myös Suomessa, jossa lopullista päätöstä ei oltu tehty; Keskustan kansanedustajat äänestäisivät eduskunnassa silloin todennäköisesti liittymistä vastaan, ja eduskunnan päätös olisi kielteinen, Ahon hallitus eroaisi ja maassa pidettäisiin ennenaikaiset vaalit. Väyrynen ja eräät muut kansanedustajat onnistuivat jarrutuksessaan. He saavat lykätyksi eduskunnan äänestystä Ruotsin kansanääenstykseen saakka, mutta heidän pettymyksekseen ruotsalaiset ääenstävätkin Euroopan unioniin liittyisen puolesta. Jarrutuskeskustelun ollessa eduskunnassa alkamassa pääministeri Aho joutuu umpisuolen leikkaukseen. Pääministeri leikataan viime hetkellä ennen umpisuolen puhkeamista illalla 2. marraskuuta. Leikkaus ja siitä toipuminen vievät niin pitkän ajan, ettei hänen tarvitse lainkaan istua kuuntelemassa Väyrysen ja tämän hengenheimolaisten jarrutuspuheita eduskunnassa. Suomen eduskunta pääsee ääneestämään Euroopan unioniin liittymisestä 18. marraskuuta 1994. Jäsenyydestä päätetään äänin 152 puolesta, 45 vastaan.
Lähdeaineisto: Antti Tuuri Elosta ja maailmasta ISBN 951-1-16599-2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti