tiistai 17. toukokuuta 2011

Valtiovierailu Sveitsiin 24.-26.3.1986



Valtiovierailut Sveitsiin ovat harvinaisia, he ottavat vastaan vuosittain vain yhden tämän tasoisen vierailun. Sveitsin perustuslakien mukaan heidän presidenttinsä ei saa vuoden pitusen toimikautensa aikana matkustaa maan rajojen ulkopuolelle, joten heille ei myöskään synny vastakutsuilla korvattavaa vierailuvelkaa. Näin molemmilla osapuolilla on mahdollisuus ja hyvä syy paneutua erityisell huolella tällaiseen ainutkertaiseen tapahtumaan. Edellisenä vuonna sveitsiläiset olivat pitäneet vierainaan Ruotsin kuningasparia, johon valmistelumatkamme isäntä mielellään usein viittasi. Jo valmistelumatkalla huomasimme sveitsiläisille tyypillisen perusteellisuuden ja pyrkimyksen toteuttaa vieraili mahdollisimman hyvin.

Räntäsateisesta Suomesta lensimme kolme tuntia ja laskeuduimme Zurich-Klotenin lentoasemalle, jolta oli matkaa Berniin noin 100 kilometriä. Sää oli kolea ja pilvinen, vettäkin tiputteli aika ajoin, mutta komeat ja printeisen tarkat seremoniat toteutettiin suunnitelmien mukaan heti lentoasemalla, jossa liittopresidentti Alfons Egli puolisonsa Heidin kanssa otti vieraat vastaan. Lentoasemalta siirryttiin suoraan erikoisjunaan, joka neline vaunuineen odotti viereisellä asemalla. Juna saapui suoraan Bernin läheisyydessä olevalle Kehrsatzin asemalle, jossa paikallisen koulun oppilaat lauloivat suomeksi niin puhtaasti ääntäen, että aluksi epäiltiin mukana olevan myös suomalaisia lapsia. Asemalta käveltiin Sveitsin valtion Lohnin vierastalolle, yli 200 vuotta vanhaan kartanoon.

Lahjojen vaihdon ja majoittumisen jälkeen olikin lähto parlamenttitalolle Berniin. Koivisto sai lahjaksi lavakronometrin ja Tellervo käsin valmistettuja pöytä- ja lautasliinoja. Koivistot antoivat isännille Pekka Pietikäisen hopevadin ja Heidi Eglille Wirkkalan kultaisen rintakorun. Parlamenttitalon edessä pidettiin uudestaan jo Zurichistä tutut seremoniat soittokuntineen ja kunniakomppanioineen.
Illan juhlapäivälliset pidettiin Bernin raatihuoneella soihtujen ja historiallisiin pukuihin sonnustautuneiden kaartilaisten komistaessa sisäänmenoa oivallisella tavalla.

Aamulla Koivistot suorittivat pikavisiitin suurlähettiläs Töttermanin isännöimään suurlähetystöön, jonka henkilokunta kokonaisuudessaan oli tapaamassa valtion päämiestä ja hänen puolisoaan. Lähetystä jatkettiin autoilla Lausannen teknilliseen korkeakouluun, jossa Koivistot seurasivat yleisesittelyn lisäksi lasertekniinkan sovellusesitystä koulun laboratoriossa.

Liittopresidentti ja rouva Eglin Lausannen kaupungin edustustiloissa Villa Mon Repossa tarjoaman lounaan jälkeen jatkettiin matkaa Genevenjärven pohjoisrantaa noudattelevaa tietä runsaan 25 kilometrin päässä olevaan Montreaux`hon, jossa Koivisto ja Egli laskivat seppeleet Mannerheimin muistomerkille lyhyessä mutta erittäin kauniissa tilaisuudessa. Mannerheim oli muuttanut Montreauchon vuonna 1949, ja hän kuoli Lausannen sairaalassa 1951. Soittokunta soitti aluksi Finlandian ja ”Ich hatte einen Kameraden”-marssin alkutahdit. Koiviston sinivalkoinen ja Eglin punavalkoinen seppele laskettiin muistomerkille samanaikaisesti, ja sen jälkeen kuunneltiin molempien maiden kansallislaulut.

Illaksi palattiin Berniin, jossa Koivistot tarjosivat päivällisen hotelli Bellevue-Palacen juhlatiloissa. Aterialla tarjoittiin kiskasta muikkulientä ja muikunmätitartalettia, tammukka-rapukääryeitä valkoviinihyytelöss vihreällä kastikkeella, riekonrintaa kasarissa katajamarjakastikkeella ja lämpimiä vihanneksia sekä lämmintä leipäjuustoa ja lakkoja. Illan musiikista vastasivat Lausannen konservatoriossa opettava pianisti Helena Maffli-Nissinen, Baselin sinfoniaorkesterissa soittava sellisti Jarmo Vainio ja Saksassa opiskeleva violisti Maarit Kirvessalo. He soittivat Palmgrenia, Merikantoa ja Sibeliusta taidokkaasti ja tilaisuuteen sopivasti.

Viimeinen vierailupäivä aloitettiin Wilagin konetehtaalta Bernistä. Painokoneen esittelyn jälkeen siirryttiin autoilla noin 50 kilometrin päähän Luzernin kanttonin vieraiksi nauttimaan Luzernin laulajien konsertista hotelli Schweizerhofissa. Suomen ystävät ja Suomi-Sveitsi-kauppakamari vastasivat herttaisen tilaisuuden järjestelyistä. Hotellista Koivistot ohjattiin laivalaiturille, josta kunnon vanha höyrylaiva Unterwalden kuljetti vieraat Meggeniin tyynen mutta viileän järven yli. Meggenissä kantonin edustajat isännöivät leppoisan lounaan.

Tällä vierailulla oli juhlallisuutta, tehokkuutta, valkoviiniä, välittömyyttä ja ystävällisyyttä sekoitettu mielyttäväksi koostomukseksi.

Lähdeaineisto Veikko Vesterinen Presidentti Koiviston adjutanttina ISBN-20-4963-5

Ei kommentteja: