Suomi lähti lännen tielle

Tammikuun 1. päivänä Suomesta tuli Eftan, Eurekan ja Cernin jäsen. Suurimmat muutokset tapahtuivat talouspolitiikassa. Vielä 1980-luvun alussa Suomi oli ollut korko- ja valuuttasåånnöstelyn alla. Suomen Pankki valvoi pankkien, yritysten ja yksityisten ihmisten rahaliikennettä ulkomaille. Läntiset yhteistyöjärjestöt ryhtyivät kuitenkin painostamaan Suomea, oli avauduttava.

Sen jälkeen kun Koivisto oli antanut Ahti Karjalaiselle potkut, keskuspankin johtoon oli noussut Rolf Kullberg. Hänen johdollaan Suomen Pankki ehdotti pääomaliikkeiden vapauttamista, mikä lähti liikkeelle Sorsan hallituksen aikana. Vapauttaminen avasi Suomen rajoja länteen, ja heikensi poliittisen valvonnan mahdollisuuksia.

Keväällä 1986 valmisteltiin teollisuuden ja hallituksen piirissä ydinvoimalapäätöstä. Piti rakentaa viiden ydinvoimala, kansan mielialatkin oliva kypsyneet suopeimmiksi. Ydinvoimala olisi tilattu Neuvostoliitosta. Kaikki muuttui huhtikuun lopulla. Parin päivän viiveellä julkisuuteen tuli tieto Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Se oli suuronnettomuus, jota neuvostoviranomaiset eivät pystyneet salaamaan.

Ydinvoimalaonnettomuudella oli kauaskantoiset vaikutukset myös Suomessa. Se kaatoi ydinvoimahankkeen, mikä aiheutti myöhemmin suuria pulmia idänkaupassa. Kokoomus jätti välikysymyksen Sorsan hallitukselle huonosta tiedottamisesta onnettomuuden aikana. Eduskunnassa käyty keskustelu on hyvä osoitus tuolloisesta keskustelukulttuurista: kun ei vielä rohjettu suoraan arvostella Neuvostoliittoa, arvosteltiin Suomen hallitusta.

Kansalaismielipiteeseen Tshernobyl vaikutti ratkaisevasti. Ydinvoiman lisäksi luottamus Neuvostoliittoon romahti. Suurille käänteille oli vaikeaa sanoa alkamispäivää. Elo-syyskuun taite 1986 vei manan majoille ensin Urho Kekkosen ja pian myös hänen tärkeimmän perintönsä, yhteisymmärryksen idänsuhteiden hoidossa.

Suomessa oli vuosikymmenet totuttu siihen, että jos länsikaupassa ilmenee hankaluuksia, idänkauppa on vakaalla pohjalla. Idänkaupan hyvyydestä oltiin laajasti yhtä mieltä. Sitä ei saanut asettaa kyseenalaiseksi. Kaikki muuttui 10. syyskuuta 1986, jolloin Paavo Väyrynen antoi keskustalehdille haastattelun idänkaupasta. Haastattelussa Väyrynen selvin sanoin antoi ymmärtää idänkaupan tilanteen olevan huono. Tuonti Neuvostoliitosta oli paljon suurempi kuin vienti sinne, naapuri velkaantui koko ajan, eikä vuosikymmeneniä menestyksellisesti vetnyt clearing-kauppa enää toiminut. Öljyn hinnan putoaminen oli romahduttanut kaupan tasapainon. Jotain pitäisi tehdä.

Idänkauppariidan selvittämisessä sosiaalidemokraatit olivat heti alusta alkaen vahvemmilla. NKP:n kakkosmies Jegor Ligatshov oli tulossa vierailulle SDP:n vieraaksi Helsinkiin. Ligatshov sai valtiovieraan kohtelun. Sorsa ja puoluesihteeri Erkki Liikanen paistattelivat arvovieraan kyljessä.

Toimettomiksi ei jäänyt Väyrynenkään. Yhdessä puoluesihteeri Seppo Kääriäisen kanssa keskustajohtaja toimitti Moskovaan monta kirjettä. Kääriäinen ja Väyrynen lhettivät 19. marraskuuta 1986 NKP:lle muistion, jossa ruodittiin keskustan ja sosiaalidemokraattien suhteita. Avuhuutoon vastattiin. Väyrynen ja keskustajohto kutsuttiin puoluevierailulle Moskovaan. NKP oli tasapuolinen. Väyrynen sai tavata Ligatshovin.

Lähdeaineisto: Unto Hämäläinen Lännettymisen lyhyt historia ISBN 951-0-23024-3