Loppunäytös

Torstaina 10.9.1981 monen puolueen päättävät elimet pitivät kokouksiansa. Keskustapuolueen puoluehallitus esitti uhkavaatimuksen sinä aamuna. Se ei minua hätkähdyttänyt, Mauno Koivisto kirjoittaa. Olimme pitkään neuvotelleet seuraavan vuoden tulo- ja menoarviosta, joka loppusummaksi tuli yli 60 miljardia markkaa. Jo usean päivän ajan oli keskusteluja käyty marginaalissa, joka puolesta yhteen tuhannesosaan kyseessä olevista tuloarvioista. Jokainen ymmärtää, että arviot ovat arvioita ja että virhemarginaalit arvioissa on varteenotettavan suuria. Oli ilmoittanut valmiuteni äänestyspäätöksiin.

Rkp:n taholta tuli tieto, jonka mukaan ”kepu aikoo vetää kovan linjan. Ajavat hallituksen nurin.” Lipposen tekemien muistiinpanojen mukaan: ”Pär Stenbäck vetosi rajusti, että jotakin Väyrysen ja kepun pitää saada. Väyrynen on pelannut uhkapeliä sekä omiaan että muita hallituspuolueita vastaan.” Jo pitkään on ollut kysymys muusta kuin rahasta. Kysymys oli hallituksen olemassaolosta ja sen lisäksi siitä, miltä ratkaisu näyttäisi politiikan ammattilaisten silmissä, kenen voitoksi ja tappioksi loppujen lopuksi syntyvä ratkaisu selitettäisiin. Oli mahdollista, että tämä oli keskustapuolueen tähtäimessä. Mutta mitkä ovat ne olosuhteet, joitten vallitessa jonkin puolueen päättävät elimet ovat valmiina siirtämään puolueen oppositioon, se on eri asia.

Pyysin valtionvarainministeriön virkamiehiä tekemään lehtien uutisissa mainittuja uusia ehdotuksia. Se että Paavo Väyrynen torstaina iltapäivällä heti innokkaasti tarttui esitettyyn uuteen ajatuskokeeseen, oli mielenkiintoista. Se, että hän kiiruusti kertoi sen tiedotusvälineiden edustajille, oli odottamatonta. Kun julkisuudessa sanoin, että tällöin on tapahtunut työtapaturma, pyrin tapahtunutta vähättelemään. Tuskin se oli mikään työtapaturma. Olin aikaisemmin ilmoittanut valmiuteni siihen, että asiat ratkaistaan äänestämällä. Nyt oli osoittanut joustavuutta.

Kun aloitimme Kesärannassa neuvottelut 10.9. klo 17.45, avasin keskustelun muistiinpanojeni mukaan hyvin niukin kommentein: ” Olimme täydellisessä umpikujassa. Piti löytää uusi avaus, joka on ollut harkittavana. Onko uusi tie löytynyt, vai onko sutta paettaessa tullut karju vastaan? Mitä seurasi tel-puuhan peruuttamisesta?” Kivistö sanoi, että oli jo olemassa kompromissi, joka oli ollut myös suhdannepoliittisesti oikea. Esitetty uusi malli on siihen nähden taka-askel, sitä ei voida hyväksyä. Kun uuden tauon jälkeen jatkoimme taas kello 21.10, minä totesin alkuun, että ”hiljaisuus kertoo, että uusi malli ei ota tulta”.

Kun kansliapäällikkö Perttusen soitto presidentti Kekkosen sairaudesta siinä kymmenen tienoissa illalla tuli, niin me olimme, minun käsitykseni mukaan, täydellisesti palanneet vanhoihin asetelmiin. Kysymys oli enää siitä, koska ja missä merkeissä neuvottelu siltä osin lopetetaan, ja mitä minä kerron ulkona odottaville toimittajille. Totesin ministeritovereille, että oli syytä valmistaa vielä uusi paperi ja kokoontua tarkastelemaan sitä seuraavana aamuna. Menin selostamaan toimittajille neuvotteluissa vallitsevaa tilannetta.

Tultuani takaisin sisälle kerroin Kivistölle, mitä Perttunen oli ilmoittanut ja sanoin: ”Huomenna kuviot muuttuvat.” Perjantaiaamuna minun kannaltani katsoen ei ollut kovin suurta merkitystä sillä, sovitaanko lopuista asioista sinä aamuna ja sinä aikana, jolloin minä voin vielä asioiden käsittelyyn osallistua vai eikö. Jos hallitus minun poistuttuani ei sopisi asioista. Eino Uusitalon pitää tulla sitten keskustelemaan minun kanssani tilanteesta. Hallitus kokoontui neuvotteluun perjantaiaamuna klo 9.00. Totesin tasavallan presidentin sairasloman tulevan esittelyyn oikeusministeriöstä. Sairasloman myöntämisen jälkeen en voisi enää osallistua hallituksen työhön.

Kun Väyrynen oli käyttänyt useita puheenvuoroja uutta ehdotusta vastaan, ja kun Stenbäck oli sekä arvostellut ehdotusta, että ilmoittanut valmiutta liikkua sen suuntaan, esitin, että uutta ehdotusta vielä kehiteltäisiin. Tämän jälkeen keskiryhmät poistuivat omaan kokoukseensa. Odotimme Kalevi Kivistön kanssa kokouksen tuloksia, ja lopulta Rekola saapuikin. Kävi selville, että kokous oli ollut varsin värikäs. Rekola sanoi siepanneensa yhden luvun, joka siellä oli esitetty ja jonka hän oletti edustavan kokouksen enemmistön kantaa. Pekkalan kannustamana hän oli tullut esittämään sitä minulle. Kysyin Kivistön mielipidettä, ja hän vastasi jotakin siihen suuntaan, että kipeää tekee, mutta antaa mennä. Sanoin, että kirjoitetaan esitys paperille ja lähdetään istuntoon, niin sittenpähän nähdään, kuinka käy.

Hallitus kokoontui sitten klo 10.00. Rekola selosti neuvottelujen kulkua ja esitti uuden ratkaisulinjan. Sen mukaisesti hallitus sitten päätti ratkaista vielä avoinna olleet kysymykset. Oli arvokasta ja hallitusyhteistyön perusteita vahvistavaa, että esityksestä voitiin sopia.

Lähdeaineisto: Mauno Koivisto: Politiikkaa ja politikointia 1979-1981 ISBN 951-26-3239-x