Karjalainen olisi varmaankin tehnyt viisaammin, jos hän ei olisi puuttunut toistuvasti näinä vuosina presidenttikysymykseen Kekkosen kanssa. Ja sitten räjähti. Karjalainen sai 7.1.1977 päivätyn kirjeen presidentti Kekkoselta.
Olen kuin puulla päähän lyöty ….. Eilen olin HYKS:ssä professori Halosen määräämässä vuositarkastuksessa. Sieltä palattuani Tamminiemeen alkoi minulle valua tietoja ja tekstiä joukolle valittuja Pariisin rauhansopimuksen ( 10.2.1977) merkeissä julkisuuteen saatettavaksi suunnitellun adressin allekirjoittajiksi. Lisäksi oli valmiiksi laadittu adressin teksti ynnä luonnos vuonna 1977 vietettävistä juhlallisuuksista sekä Pariisin rauhansopimuksen, Lokakuun suuren vallankumouksen, Yya-sopimuksen ynnä Etykin merkeissä.
Kun en ollut kuullut aikaisemmin mitään tällaisista hankkeista, jotka sentään liittyvät maan harjoittamaan ulkopolitiikkaan, olen joutunut monen kysymyksen eteen. Miksi Pariisin rauhansopimuksesta tulisi muodostaa ikään kuin vuoden 1977 tärkein historiallinen merkkipaalu? Sehän ei ollut vain Suomen ja Neuvostoliiton välinen sopimus, vaan siinä oli myös muita allekirjoittajia. Tämä pitäisi ottaa huomioon. Miksi tällainen suuri järjestely hoidetaan niin, ettei siinä ajoissa ole keskusteltu kenenkään poliittisen johdon edustajan kanssa?
Kuka on valinnut ja miten on valittu ns. juhlatoimikunnan jäsenet? Onko toimikunta pitänyt kokouksia?
Kuka on valinnut Sinut juhlavuoden päätoimikunnan puheenjohtajaksi vai oletko vain omatekoinen puheenjohtaja? On selvää, että vuonna 1977 tulee Suomessa järjestää juhlatilaisuuksia esim. Lokakuun vallankumouksen, Suomen itsenäisyyspäivän, Neuvostoliiton Suomelle itsenäisyyden tunnustamisen jne. merkeissä. Joka tapauksessa kaikilla näillä tilaisuuksilla on voimakkaita sisäisiä ja ulkoisia yhteyksiä, jotka on otettava huomioon.
Kun olen lukenut adressin tekstiä ja Sinun kirjeesi ”arvoisille vastaanottajille” niin minun on todettava, että siinä on asiallisia virheitä ja se on teknisesti niin kömpelö, ettei se voi tulla julkisuuteen. Kehoitan Sinuna polttamaan kaiken tämän asian ympärillä syntyneen kirjallisen materiaalin ja huolehtimaan, ettei asia pääse julkisuuteen. Asia on aloitettava kokonaan alusta. Silloin ei tammikuun puoliväliä ehkä voida asettaa takarajaksi.
Urho Kekkonen
P.S. Olen niin hämmästynyt ja järkyttynyt tämän asian yhteydessä suorittamistasi toimenpiteistä ja niiden aikana osoittamastasi harkintakyvyn puutteesta, että en suosittele Sinua juhlatoimikunnan puheenjohtajaksi. (Paskat!” oli Karjalainen kirjoittanut marginaaliin. JS) Koska kirjeessäsi mainitset Suomen Rauhanpuolustajat ry:n suorittavan asiassa käytännön toimet, kansliapäällikkö Perttunen on ottanut pyynnöstäni pääsihteeri Vire-Tuomiseen yhteyttä ja esittänyt pyynnön toimenpiteiden pysäyttämisestä.
Saatuaan kirjeen Karjalainen järkyttyi ja miksi ei olisi. Allekirjoituksesta päätellen presidentin kunto ainakin juuri tuolloin oli ollut heikko, sillä viivatulle kohdalle kirjoitettu nimikirjoitus oli huomattavasti suurempi ja kömpelömpi kuin Kekkosen allekirjoitukset siihen saakka. Karjalainen vastasi 9.1.1977 päivätyllä kirjeellä Kekkoselle:
Hyvä Veli,
Tultuani sunnuntai-iltana Vihdin Luontolasta, missä olen Päivin kanssa ollut muutaman päivän kuntolomalla, sain luettavakseni yllättävän kirjeesi. Minun kannaltani puheena oleva Rauhanpuolustajien hankkeen tausta on seuraava. Joskus viime vuoden puolella kansliapäällikkö Lindroos, johtamansa valtiollisen 60-vuotisjuhlatoimikunnan puheenjohtajan ominaisuudessa kyseli mielipidettäni eräistä toimikunnan suunnitelmista juhlavuoden viettämisestä valtiollisissa puitteissa. Keskustelimme erilaisista vaihtoehdoista ja samalla suosittelin, että hän keskustelisi niistä ennakolta myös Sinun kanssasi, jotta kaikki menisi korrektisti eikä suunniteltaisi mitään sellaista mikä ei sitten voisi toteutua. Hän on kertonut minulle näin tapahtuneenkin.
Samoin joskus viime vuoden puolella Mirjam Vire-Tuominen Rauhanpuolustajien nimissä tiedusteli minulta, suostuisinko tämän järjestön suunnitteleman juhlavuoden toimikunnan puheenjohtajaksi, kun olen muutaman kerran aiemminkin ollut vastaavanlaisissa Rauhanpuolustajien adressi- ja juhlapuuhissa ”vetäjännimenä”. Pyysin, että ennen kuin vastaan hän ottaisi yhteyden Lindroosiin, jotta tämän yhden järjestön juhla- ym. suunnitelmat eivät olisi ristiriidassa valtiollisten, virallisten suunnitelmien kansaa. Joulujen väliviikolla eduskunnassa hän otti uudelleen minuun yhteyttä ja palasi asiaan.
Saatuani kuulla, että hän oli keskustellut Lindroosin kanssa ja että Lindroos ei nähnyt asiassa mitään ristiriitaisuutta, sanoin, että ehkä voin sitten suostua. Pyysin häntä kuitenkin lähettämään itselleni papereita, joista ilmenisi mitä suunnitelmia heillä on. Hän lähetti joukon luonnospapereita sekä myös kirjeluonnoksen, jossa joukkoa tunnettuja kansalaisia sellaisista piireistä, jotka on mukana rauhanpuolustajissa, pyydetään juhlatoimikunnan jäseniksi, kirjeen allekirjoitin. Muihin papereihin ja suunnitelmiin en ottanut kantaa, koska tietysti oli tarkoitus, että ko. toimikunta aikanaan nämä suunnitelmat käsittelisi, hyväksyisi tai muuttaisi.
Siinä kaikki, mitä minun osaltani on tähän mennessä tapahtunut. Voi olla, että esim. minä en monien muiden parhaillaan meneillä olevien ajankohtaisten asioiden vuoksi ole tullut maininneeksi Sinulle mitään asiasta, mutta aikaisempi kokemukseni on ollut, että Rauhanpuolustajien ja Mirjam Vire-Tuomisen toiminta – mistä tässä nyt lähinnä on kysymys – on ollut korrektia, ja olen pitänyt tätä hanketta vain yhden kansalaisjärjestön toimintana ulkopoliittisten kysymysten alalla, jolla niin monet muutkin järjestöt toimivat. Olen lähtenyt siitä, että se ei tietenkään saa häiritä sitä, mitä Suomen valtiovalta 60-vuotisjuhlavuotenaan virallisesti tekee.
Suunnittelutoimikunta ei ole voinut mitään kokouksia pitää, koska sitä ei ole olemassakaan vielä. En ole puheenjohtajaksi pyrkinyt, mutta en toisaalta nähnyt tarpeelliseksi ryhtyä kontrolloimaan, miten päätös tästä tai aiottujen kansalaisten laajasta nimilistasta on Rauhanpuolustajien sisällä syntynyt, koska siellä mukana ovat varsin laajat piirit ja järjestöt ja aiemmat vastaavat rauhanpuolustajien toimet on hoidettu vastaavalla ja mielestäni korrektilla tavalla.
Minun on siis vaikea käsittää, mikä tässä on mennyt tähän mennessä pieleen ja minkälaista harkintakyvyn puutetta olen tässä osoittanut. Uutista, joka näkyy asiasta olleen HS:ssä, en tiennyt tänne tulevan, en voinut sitä estää ja olin myös lomalla. Uutinen oli sitä paitsi pääasiallisesti oikea.
Mutta jos Sinä katsot, että tämä koko hanke on keskeytettävä tai siitä kokonaan luovuttava ja että minä nyttemmin olen sopimaton nimi tuon hankkeen ”vetäjänä”, toivon siitä menevän ilmoituksen pääsihteeri Vire-Tuomiselle, joka on asiaa hoitanut ja joka ehkä tarvitsisi suoraa tietoa tämän käänteen perusteluista. Minä jään mielelläni sivuun, koska en ole toimikunnan puheenjohtajaksi enkä jäseneksi pyrkinyt enkä itselleni lisää töitä haalimassa.
Myönnän, että olen henkilökohtaisesti pahoittanut mieleni ja myös järkyttynyt, koska olen kuvitellut olevani tässä maan edun mukaisella asialla enkä siis oikein käsitä kirjeesi sävyä. Kaikkien menneiden vuosien jälkeen uskonet kuitenkin, että kuten ennekin olen tässäkin asiassa tarkoittanut olla lojaali kansalainen niin maata kuin Sinuakin kohtaan. Valitan jos jossakin on ollut informaatiokatkoa, annettu yksipuolisia informaatioita tai muuten syntynyt väärinkäsityksiä. Ikävintä on, jos niitä on syntynyt välillemme. Sitähän niin monet ulkopuoliset kauan ovat toivoneet.
Lähdeaineisto: Jukka Seppinen Ahti Karjalainen poliittinen elämäkerta ISBN 951-1-13878-2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti