Suomi ja öljykriisi

- Siinä menee turvepohatta Kutiainen. Kari Suomalainen Helsingin Sanomat 30.11.1973

Lähi-idän sodan puhjettua lokakuun ensimmäisellä viikolla 1973 useat arabimaat päättivät poliittisena painostuskeinona vähentää öljyntuotantoaan 25 % alle syyskuun tason. Öljyntuotannon supistamisen lisäksi arabimaat yllättivät maailman lokakuun puolivälissä korottamalla jyrkästi raakaöljyn hintaa. Arabimaiden öljy-yhtiöiltä kantamien verojen perustana olevaa raaka-öljyn ns. posted-hintaa nostettiin 70 %. Arabimaiden tavoin myös muut kansainvälisen öljyntuottajajärjestön OPEC:in jäsenmaat korottivat syksyllä öljyn hintoja. Uusia raakaöljyn hintoja sovellettiin vain vuoden loppuun. Vuoden 1974 alusta öljyntuottajamaat päättivät uudelleen korottaa raakaöljyn hintoja. Tällöin hintoja nostettiin 128 % ja uusien hintojen tuli olla voimassa huhtikuun alusta.

Tuotantosupistukset ja pitkään vakaana pysyneen hinnan moninkertaistuminen aiheuttivat maailmanlaajuisen öljykriisin. Suomen, kuten muidenkin teollisuusmaiden ensi reaktiona oli pelko öljyn saannin riittämättömyydestä. Maamme energiatalouden riippuvaisuus öljystä oli nopeasti kohonnut 1960-luvulla. Kun öljyn osuus energian kokonaistuotannossa oli v. 1960 23 %, oli osuus vuonna 1973 jo 56 %. Teollistumisen myötä hyvinvoinnin lisääminen oli yhä enemmän tullut öljystä riippuvaiseksi.

Öljykriisin puhjetessa Suomen öljytalouden arvioitiin olevan suhteellisen hyvin turvattu, sillä 2/3 raakaöljystämme tuodaan Neuvostoliitosta pitkäaikaisten sopimusten puitteissa. Kun vain vähäinen osa raakaöljyn tuonnistamme oli arabiöljyä, katsottiin öljyntuonnin Suomessa voivan jatkua lähes ennallaan. Tuonti pysyikin v. 1973 likimain normaalina ja öljytuotteiden kulutus kohosi 12,6 miljoonaa tonniin eli lähes 11 % edellisvuotta suuremmaksi.

Suomen öljynjalostamokapasiteetti arvioitiin lähes riittäväksi tyydyttämään useimpien öljynjalosteiden kotimaisen kysynnän. Maamme katsottiinkin olevan suhteellisesi edullisemmassa asemassa kuin monien pienten teollisuusmaiden, joilla on vähäinen jalostamokapasiteetti. Näiden maiden riippuvuus ulkomaisesta jalostuksesta ja kansainvälisistä öljy-yhtiöistä osoittautui öljykriisin aikana suureksi.

Vaikka useimpien öljytuotteiden riittävyys arvioitiin verrattain hyvin turvatuksi, katsottiin maassamme aiheelliseksi pyrkiä välttämään energian kulutusta. Energiahintojen moninkertaistumisen vuoksi energian säästäminen oli maksutasesyistä erityisen perusteltua. Joulukuun 20. päivänä 1973 astui voimaan energiansäästöohjelma. Sen määräyksiin kuuluivat mm. kiinteistöjen lämmityksen vähentäminen, liikenteen nopeusrajoitukset ja mainosvalojen käytön rajoittaminen. Ohjelma oli voimassa seuraavan vuoden toukokuun loppuun.

Öljykriisin jatkuessa kävi Suomessa, kuten muissakin markkinatalousmaissa vähitellen yhä ilmeisemmäksi, että kriisin merkittävimmät haittavaikutukset tulevat ilmenemään öljynhintojen noususta aiheutuvan inflaation kiihtymisenä ja ulkomaankaupan tasapainon heikkenemisenä. Öljytuotteiden kotimaisia kuluttajahintoja nostettiin kahdesti lokakuussa ja vielä kertaalleen roimasti marraskuussa 1973. Tammikuussa 1974 hintoja korotettiin jälleen jyrkästi. Kun öljyntuottajamaiden markkinahinnat alkoivat vuoden alkupuolella laskea, ja kun kävi ilmeiseksi, että maamme öljytuotteiden hintataso oli korkeampi kuin kilpailijamaissamme, polttonesteiden hintoja alennettiin helmikuussa ja toukokuussa. Öljytuotteiden kuluttajahintojen korotustarpeen vähentämiseksi polttonesteiden verotuksessa siirryttiin toukokuun alusta valmisteverojärjestelmään.

Polttonesteiden kuluttajahintojen kohoaminen vaikutti mm. asumiskustannuksiin, liikenteen kustannuksiin ja useiden teollisuustuotteiden hintoihin. Valtionvarainministeriön asettama energiatilannetta selvittänyt työryhmä arvioi mietinnössään pelkästään energiahintojen kohoamisen nostavan välillisine vaikutuksineen yleistä hintatasoa v. 1974 kaikkiaan 5,5 %.
Inflaatiovaikutuksen ohella öljynhintojen jyrkkä kohoaminen lisäsi myös maamme jo ennestään tuntuvaa ulkomaankaupan tasapainottomuutta. Polttonesteiden tuonnin arvon kohottua v. 1973 2 mrd. markkaan, arvioitiin tuonnin vuonna 1974 nousevan 6 mrd. markkaan eli kolminkertaiseksi edellisvuoteen nähden. Öljyn lisälaskun seurauksena maamme alijäämäisen vaihtotaseen arvioitiin v. 1974 heikkenevän ennätysmäiseksi.
Autojen kysyntä väheni. Suomessa käynnistettiin laajoja ohjelmia kotimaisten energialähteiden käytön lisäämiseksi.

Lähdeaineisto:
Mitä, missä, milloin 1975