Sankarina sotaoikeuteen

Kurt Erik Bäckman

Karjalan kannaksella alkoi tulimyrsky 9.6.1944 klo 5.55. Varsinainen yhteishyökkäys alkoi seuraavana päivänä klo 4.58. Päähyökkäyssuunta neuvostojoukoilla oli Valkeasaaren alueella, missä ne lähtivät etenemään kolmen divisioonan ja sadan panssarivaunun voimalla. Sitä edelsi valtava tykistö- ja kranaattikeskitys sekä lentopommitus. Voimasuhteet olivat neuvostojoukkojen hyväksi jalkaväen osalta 1:6 ja tykistön 1:20. Taisteluhaudat menivät umpeen, korsut sortuivat, aseet jumiutuivat hiekkapölystä ja viestiyhteydet katkesivat.

Alkupaniikin jälkeen suomalaisjoukot vetäytyivät ankarasti taistellen vaiheittain pohjoiseen. Viipuri menetettiin 20.6.1944. Hajalle lyötyjen suomalaisjoukkojen perääntyessä niistä karkasi noin 12 000 sotilasta, joista teloitettiin 46. Kesäkuun lopussa ja heinäkuun alkupuolella käytiin maamme historian kannalta kovimmat ja voitolliset torjuntataistelut rintamalinjalla Viipurinlahti-Tali-Ihantala-Vuosalmi-Äyräpää-Vuoksi. Ratkaisevasti suomalaisten sotilaiden taistelutahtoon ja menestykseen vaikuttivat Syväriltä ja Maaselän kannakselta tuodut täydennysjoukot, panssaritorjunnan ja tukistön tulivoiman tuntuva kasvu sekä saksalaisen lento-osaston Kuhlmeyn saapuminen,mikä lakkautti vihollisen ilmaherruuden. Suomen Saksalta saaman sotilaallisen avun jatkumisen turvasi Rytin Hitlerille antama henkilökohtainen sitoumus, ettei hän nimittämänsä hallitus solmisi rauhaa muutoin kuin yhteisymmärryksessä Saksan kanssa. Viipurin menetyksen jälkeen näytti Suomen kannalta toivottomalta. Tali-Ihantalan taistelut olivat suomalaisen sisun ja peränantamattomuuden mestarinäyte. Vihollinen pysäytettiin ja Suomen itsenäisyys turvattiin. Ratkaiseva ja historiallinen torjuntavoitto vaati 8.800 suomalaisen ja 22.000 venäläisen hengen.

Viipurin menetys

Kurt Erik Bäckmanin kohtaloksi tuli Viipurin murtuminen 20. kesäkuuta 1944, jolloin hän komensi eversti Armas Kempin 20. Prikaatissa II Pataljoonaa. Prikaati saapui Karjalan pääkaupunkiin 19. kesäkuuta suoraan Syväriltä. Nuoret sotilaat laskeutuivat täyteen ahdetusta sotialsjunasta ja hetken ympäri katseltuaan tunsivat raskasta pettymystä: vielä viikko sitten vilkkaana elänyt Viipuri muistutti nyt pikemminkin hylättyä rauniokaupunkia kuin mielissä kangastellutta lomakeskusta. Vain käki kukkui Torkkelin puistopuussa, mutta sen antama idylli oli pelkkää harhaa - kaiken aikaa tuntui Kannakselta päin kantautuva kulojen haju psitävänä sieraimissa.

Bäckmanin pataljoona ryhmittyi kaupungin kaakkois- ja itälaitaan linjalle Roisko-Kiesilä-Ravirata-Ristimäki-Maaskolan ratapiha. Pataljoonan vastuualueen kautta kulkivat Kannaksen rautatie ja Viipurin valtatie. Eversti Kemppi perusti komentopaikkansa Yhdyspankin konttorin kellariholviin Punaisenlähteentorin ja Torkkelinkadun kulmassa. Viipuri oli kaaoksessa, sotilaskarkureita oli paljon.
Kaupunkia lähestyi kenraalieversti Dmitri N. Gusevin 21 Armeija aamuvarhain 20. kesäkuuta 1944. Sitä tuki kaksi panssariprikaatia, kolme panssarirykmenttiä, 5. Kaartin läpimurtodivisioona ja vahvat ilmavoimat. Heikosta ammustilanteesta huolimatta kaupunki oli suomalaisten hallussa vielä puolen päivän aikaan.

Patruunoita tarvittiin nopeasti lisää. Viipurissa oli valtava, kallioon louhittu ammusvarasto, ja sieltä prikaatin taisteluvälinetoimiston päällikölle, luutnantti Heikelille oli luvattu 200 000 kiväärinpatruunaa ja saman verran konepistoolin ammustarvikkeita. Elettiin jo iltapäivää, Heikel oli suurella vaivalla koonnut kuusi hevosta ja ajomiestä, joiden kanssa lähti noutamaan kaivattua täydennystä.

Ammuksia ei kuitenkaan luovutettu. Ammusvaraston päällikkö, kapteeni Rautamaa vetosi ohjesääntöön ja kieltäytyi luovuttamasta patruunoita, koska ei ollut saanut vastaavaa jakomääräystä kirjallisena. Virastokankeus kukki, vaikka kaupungissa taisteltiin epätoivon vimmalla elämästä ja kuolemasta. Viimein tehtiin päätös, että varastosta otettaan mitä tarvitaan - vaikka väkisin. Sisälle painuttiin konepistooli kourassa, joka oli kaikkia ohjesääntöjä voimakkaampi. Kärryille lastattiin kaikki mitä tarvittiin, mutta jälleen turhaa kaikki. Kun kolonna oli palaamassa takaisin, se törmäsi laumoittain pakeneviin suomalaisiin.

Puolen päivän jälkeen venäläiset oliv at lisänneet hyökkäystensä voimakkuutta. Tykistötuli oli yltynyt ja useita tulipaloja oli syttynyt. Vihollinen oli voimansa tunnossa. Kun neuvostotankit lopulta alkoivat lähestyä, syntyi miesten keskuudessa huhu, joka avasi suuren murhenäytelmän esiripun. Yli taistelun melskeen kantautui kovaääninen huuto: -Irtaantumiskäsky annettu, ensimmäinen joukkue vetäytyy jo. Sillä oli sama vaikutus kuin sytyttäisi tulitikun ruutitynnyrissä. Todellisuudessa tällaista käskyä ei oltu annettu. Pakokauhu tarttui toisiin, ja ensimmäiseksi linjat murtuivat Bäckmanin pataljoonan kohdalla, vaikka peruutus panttiin heti liikkeelle. Miehiä ei kuittenkaan enää mikään voinut pysäyttää. Bäckman yritti pysäyttää pakenevia miehiä - turhaan! Viipuri oli menetetty kymmenessä tunnissa.

Oman käden kautta

Suomen marsalkka mannerheim piti Viipurin menetystä sotahistoriallisena skandaalina. Syntipukki oli löydettävä. Kemppi siirrettiin Kotijoukkojen esikuntaan ja Päämaja asetti tutkijaryhmän kenraalimajuri Väinö Palojärven johdolla selvittämään Viipurin menetystä. Kuulustelujen jälkeen pidätettiin Kemppi ja Bäckman. Heidät passitettiin tutkintavankeuteen Hämeen lääninvankilaan ja sen jälkeen Sotaylioikeuden eteen.
Kemppi laskettiin vastaamaan vapaalta jalalta kahdeksan pidätysvuorokauden jälkeen. Bäckman siirrettiin Helsingin päävartioon, josta hän vapautui 8. syyskuuta 1944. Sotaylioikeus tuomitsi hänet 19. tammikuuta 1945 "osittain varomattomuudesta, osittan laiminlyönnistä tapahtuneesta sotatoimia vahingoittaneesta virkavelvollisuuden rikkomisesta" kahdeksaksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen.
Korkein Oikeus käsitteli asiaa maaliskuussa 1945. Kemppi sai 25 vuorokauden arestirangaistuksen "varomattomuudesta tehdystä virkavelvollisuuden rikkomisesta", mutta Bäckmanin tuomio nousi yhdeksi vuodeksi kuritushuonetta. Bäckmanin kohdalla asialla ei ollut enää mitään merkitystä, sillä hän oli ampunut itsensä vajaa viiko Sotaylioikeuden langettaman tuomion jälkeen. Talvisodan majuri lähti tästä maailmasta sotilaan tavoin.

Lähdeaineisto:
Suomen puolesta: Taistelu Suomen itsneäisyyden puolesta 1939-1945
Seppo Porvali Talvisodan sankarit ISBN 951-585-630-7