Paasikiven päiväkirjat paljastavat monta asiaa toisin kuin yleisesti on luultu. Siksi päiväkirjan ilmestyminen herätti paljon keskustelua. Ote Paasikiven päiväkirjasta 21.9.1944: Tänään lehdissä välirauahsopimuksen teksti. Hirmuinen! Hirmuinen! Moskovan rauha oli monta kertaa parempi kuin tämä. Kysymys on, voiko Suomen kansa tämän jälkeen kansana elää. Ja tähän on jouduttu oman tyhmän seikkailupolitiikkamme kautta ja sotapolitiikkamme kautta, johon sotilaat ovat pääasiassa syypäät.
Moskovan välirauhan sopimus
Teheranin huippukokouksessa sovitun periaatteen mukaisesti Neuvostoliitto esitti Suomelle kaavailemansa aselepoehdot liittolaisilleen. USA ei ottanut niihin kantaa, mutta Lontoon ja Moskovan välillä niistä puhuttiin pitkään.
Neuvostoliitto olisi halunnut tehdä varsinaisen rauhansopimuksen, Englanti vain aseleposopimuksen. Kompromissiksi tuli se, että laadittiin välirauhansopimus ja sovittiin, että sen ehdot tarkennettaisiin lopullisessa rauhansopimuksessa. Välirauhan allekirjoituksesta syntynyt protokollaongelma ratkaistiin siten, että Englanti vakuutti neuvostoliittolaisen kenraalieversti N.A.Zdanovin allekirjoittamaan sen koko brittiläisen kansanyhteisän puolesta.
Englannin ja Neuvostoliiton ratkoessa keskinäisiä ongelmiaan Suomen rauhanvaltuuskunta joutui odottamaan toimettomana Moskovassa. Paine ylitti pääministeri Hackzellin kestokyvyn. Hän sai aivohalvauksen, josta ei enää toipunut.
Kremlin pääneuvottelija oli ulkoministeri Molotov, ja hän otti äärimmäisen tiukan linjan. Suomalaiset olivat kuin pahanteosta kiinni saatuja koulupoikia kuikkuisen rehtorin edessä. Ennen varsinaisten ehtojen sanelua käytiin hermoja raastava kina saksalaisten joukkojen asemasta Suomessa.
Molotov ahdisteli suomalaisia säälimättä yksityiskohtaisilla tiedoilla, jotka hänen mielestään osoittivat, että välirikkoa Saksan kanssa koskeva lupaus oli täyttämättä. Huonojen tietoyhteyksien takia suomalaiset eivät pystyneet kunnolla vastaamaan Molotovin hyvin johdonmukaisiin syytöksiin.
Asetelma oli suomalaisille sietämätön, mutta saksalaiset pelastivat tahattomasti tilanteen. He yrittivät vallata keskellä Suomenlahtea olevan Suursaaren. Suomalaiset torjuivat maihinnousun kiivaassa taistelussa. Tämä oli suomalaisten ainoa valtti Moskovan rauhanneuvottelussa.
Suursaaren taistelu osoitti, että suomalaiset todella aikoivat muuttaa suuntaa ja vastustaa Saksaa myös sotilaallisesti. Suursaaren puolutuksesta vastannut everstiluutnantti Martti Miettinen pelasti todellisuudessa paljon muutakin kuin vain Suursaaren ryhtyessään taisteluun entistä aseveljeä vastaan.
Varsinaiset neuvottelut olivat hyvin yksioikoiset. Suomalaisten vastaväitteet ja täsmennysyritykset eivät yleensä johtaneet tulokseen. Suomalaiset pysytivät vain pidentämään sotakorvausten maksuaikaa viidestä kuuteen vuoteen ja hankkimaan armeijan kotiuttamiselle kaksi viikkoa lisäaikaa.
Neuvottelut päättyivät tuttuun uhkavvatimukseen. Pöytään lyödyn sopimuksen allekirjoittamiseen oli niin vähän aikaa, että neuvottelijoiden nimet olivat paperissa ennenkuin eduskunnan myöntämät allekirjoitusvaltuudet ehtivät perille.
Sopimus oli ankarampi kuin keväällä hylätty ehdotus. Se palautti itärajan talvisodan jälkeiselle linjalle, mutta lisäksi Suomi menetti Petsamon, ja Neuvostoliiton laivastotukikohta siirtyi Hangosta Porkkalaan, entistäkin lähemmäksi Helsinkiä. Keväällä suomalaisia kauhistuttanut sotakorvaussumma oli pudonnut puoleen, tai ainakin paperissa niin luki.
Vihollisuuksien lopettamista, uusia rajoja ja sotarkovausta koskevien määräysten lisäksi välirauhassa säädettiin monia sellaisia asioita, jotka tavallisesti kuuluvat lopulliseen rauhansopimukseen, eikä aina edes sellaisenkaan. Sen mukaan Suomi suostui mm.
- luovuttamaan lentokenttiä ja satamia Neuvostoliitolle
- kotiuttamaan kenttäarmeijan kahdessa ja puolessa kuukaudessa
- rankaisemaan sotarikolliset
- vapauttamaan poliittiset vangit
- lakkauttamaan "fasistiluonteiset" järjestöt
- kuomoamaan poliittiista toimintaa rajoittavat määräykset
- korvaamaan luovutetulta alueelta olevan saksalaisen omaisuuden ja
- maksamaan valvontakomission kulut.
Jos paperi oli kovenpi kuin kevään neuvottelukosketuksessa syntyt, se oli määrättömästi lievempi kuin kesäkuussa esitetty antautumisvaatimus, Siinä oli välirauhansopimuksen keskeisin sisältö. Se ei ollut antautumisasiakirja vaan sopimus.
Lähdeaineisto:
Itsenäinen Suomi ISBN 951-9097-77-7
Paasivien päiväkirjat 1944-1956 ISBN 951-0-13350-7
Tässä sopimuksen tarkka teksti:
Tässä kuvaukset ajan hengestä ja olosuhteista:
Muita asiaa valottavia linkkejä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti