Kyösti Kallion viimeiset askeleet
Kyöstio Kallio oli Suomen tasavallan neljäs presidentti 1937-1940. Hän syntyi Ylivieskassa 10.4.1873. Hän aloitti poliittisen uransa talonpoikaissäädyn edustajana vuosien 1904-05 valtiopäivillä, ja vuonna 1907 hänet valittiin maalaisliiton ehdokkaana ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan. Näin alkanut parlamentaarikon ura jatkui vuoteen 1937. Kallio toimi 1920- ja 1930-luvulla myös useaan otteeseen eduskunnan puhemiehenä. Maalaisliiton piirissä hän kohosi puolueen johtohahmoksi, puolueen keskushallituksen puheenjohtajana hän oli 1908-1917. Senaattoriksi ja maanviljelystoimikunnan päälliköksi Kallio nimitettiin 1917, ja seuraavien vuosien aikana hän toimi useissa hallituksissa maatalousminnisterinä. Pääministerinä Kallio oli 1922-24, 1925-26, 1929-30 ja 1936-37. Hänen ensimmäisellä pääministerikaudellaan 1922 säädetty Lex Kallio antoi valtiovallalle oikeuden pakkolunastaa maata jaettavaksi asutustarkoituksiin.
Vuoden 1937 presidentinvaalien toisessa äänestyksessä Kallio tuli valituksi maalaisliiton, sosiaalidemokraattien ja edistyspuolueen enemmistän 177 äänellä. Maalaisliiton ja sosiaalidemokraattien yhteistyö toteutui myös hallituksessa. Kallion nimittämä A.K Cajanderin punamultahallitus oli parlamentaariselta pohjaltaan vahvempi kuin mitkään aiemmat hallitukset. Kallion presidenttikautta leimasi lähestyvä maailmanpalo, joka tavoitti Suomen, kun talvisota alkoi marraskuussa 1939. Raskas vastuu mursi Kallion terveyden ja hän luopui presidentin virasta marraskuussa 1940. Lähtiessään kotiin Nivalaan Kallio menehtyi Helsingin rautatieasemalla sydänkohtaukseen 19.12.1940.
Talvisodan korkea-arvoisin sankari
Kallion oikea käsi halvaantui seuraavana kesänä. Hän joutui vaihtamaan kirjoituskätensä. Suomen ulkopolitiikka hakeutui Saksan vanaveteen. Sotilaspolitiikka oli virallisestikin pois presidentin käsistä. Kallio oli talvisodan alkaessa luovuttanut ylipäällikön tehtävät sotamarsalkka Mannerheimille, joka ei ollut Moskovan rauhan sopimisen jälkeen yhä jatkuvan sotatilan vuoksi palauttanut niitä valtionpäämiehelle.
Kallion kuolema 19.12.1940 Helsingin rautatieasemalla oli vertauskuvallinen, Silloin kaatui Raamatun vertauksilla kuvatun taistelun Daavid. Hänen sädekehänsä olivat valmiita jakamaan asioiden hoidossa jatkavat toiset johtajat Risto Ryti ja Mannerheim. Vuosiluvun vaihtuminen ennen hautajaisia oli myös symbolinen. 1941 merkitsi Suomelle uutta asemaa ja asennoitumista alkaneessa maailmansodassa.
Kallion hautajaiset olivat hyvästijättö myös vanhan valtiomiehen edustamalla parlamentaariselle, pohjoismaiselle suuntaukselle. Enteenä tulevasta Kallion haudalle Nivalaan toimitti seppeleen myös Saksan johtaja Adolf Hitler.
Lähdeaineisto:
Jari Leskinen- Antti Juutilainen Talvisodan pikkujättiläinen ISBN 951-0-23536-9
Suomen historian pikkujättiläinen ISBN 951-0-14253-0
Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917-1966
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti