Urho Ruhanen syntyi Suomessa Lamposaaressa. Perhe siirtyi Neuvostoliittoon Urhon ollessa seitsemän vuotias. Hän työskenteli vuodet 1932–1937 Rintama-lehden toimituksessa. Uransa aikana Ruhanen kirjoitti kirjallisten teosten lisäksi kirjallisuuskritiikkejä ja kirjallisuusteoreettisia artikkeleita sekä käänsi kirjallisuutta suomeksi. Hän osallistui myös Karjalan kirjailijaliiton perustamiskokoukseen vuonna 1934. Vuodet 1961–1968 Ruhanen työskenteli Progress-kustantamon suomenkielisellä osastolla. Ruhanen oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1934.
Urho Ruhanen leimattiin ensimmäiseksi suomalaiseksi nationalistiksi. "Karjalan oppilaitoksissa kirjallisuuden opetusta annettiin porvarillis-nationalistisessa hengessä.. Opettajana on 'kirjallisuudentutkija', suomalainen nationalisti Urho Ruhanen", kirjoitti Jalmari Virtanen 30. syyskuuta 1937 Literaturnaja gazeta -lehden julkaistussa artikkelissa Porvarillisten nationalistien talutusnuorassa. Vähän aikaisemmin 22. syyskuuta, Punainen Karjala-lehdessä Kirjailijaliiton puheenjohtaja Fjodor Ivatšjov sanoi kirjallisuudenarvostelija Ruhasta "fasistinationalistisen teorian vannoutuneeksi kannattajaksi."
Syytettynä ja tuomittuna suomalaisuudesta
Ruhanen erotettiin työstä. Kommunistisen puolueen jäsenenä hän uskoi vielä oikeudenmukaisuuteen. Urho kääntyi Karjalan aluekomitean ja lehtien puolueen. Tahtoen tai tahtomattaan Ruhanen joutui kajoamaan heihin, jotka leimasivat hänet fasistiksi.
Vainoista huolimatta Urho Ruhasen ja Lea Helon (Huttarin) suhteet pysyivät ystävällisinä. Edellä mainitun Ivatšjovin artikkelin mukaan Lea Helo olisi muka perustanut nationalistien ja kansanvihollisten ryhmän, johon kuuluivat Urho Ruhanen, Väinö Aalto, Kalle Vento ja monet muut. Ruhanen vangittiin vuonna 1938 Hatsinassa, jossa hän oli päässyt työhön opettajaopistoon.
Vainoista huolimatta Urho Ruhasen ja Lea Helon (Huttarin) suhteet pysyivät ystävällisinä. Edellä mainitun Ivatšjovin artikkelin mukaan Lea Helo olisi muka perustanut nationalistien ja kansanvihollisten ryhmän, johon kuuluivat Urho Ruhanen, Väinö Aalto, Kalle Vento ja monet muut. Ruhanen vangittiin vuonna 1938 Hatsinassa, jossa hän oli päässyt työhön opettajaopistoon.
5.joulukuuta 1936 oli hyväkstytty Neuvostoliiton uusi perustuslaki. Lehdissä ilmestyi artikkeleita. Niiden mukaan maa oli täynnä vakoilijoita, tuholaisia, maanpettureita, terroristeja ja muita kansanvihollisia. Minut erotettiin tarpeettomana instituutista, sillä suomen kirjallisuuden ja suomenkileisen neuvostokirjallisuuden opetus, niin kuin yleensä suomenkielinen toiminta lakkautettiin, kirjottaa Urho Ruhanen.
Leningradin valistusneuvosto nimitti minut suomenkielen opettajaksi Hatsinaan. Perhe jäi Petroskoihin. Olin iloinen, että pääsin töihin. Iloni ei ollut pitkäaikainen, sillä 1.1.1938 kaikki suomenkieliset koulut Leningradin alueella lakkautettiin. Minut erotettiin työstä 5. maaliskuuta 1938.
Leningradin valistusneuvosto nimitti minut suomenkielen opettajaksi Hatsinaan. Perhe jäi Petroskoihin. Olin iloinen, että pääsin töihin. Iloni ei ollut pitkäaikainen, sillä 1.1.1938 kaikki suomenkieliset koulut Leningradin alueella lakkautettiin. Minut erotettiin työstä 5. maaliskuuta 1938.
Näin minut pidätettiin
Päätin käydä äänestämässä. Hatsinassa menin äänestyspaikalle. Astelin uurnan luo ja pudotin vaalilipun sinne. Kun laskeuduin portaita toisesta kerroksesta minua läjäytettiin kämmenellä olkapäälle ja kuulin takaa äänen:
- Oletteko Ruhanen?
- Kyllä.
- Tuossa on auto, käykää siihen.
Pääkäytävän edessä seisoi henkilöauto. Siinä minut kyyditettiin Hatsinan miliisilaitokseen. Minut tuupattiin nähtävästi vahingossa varkaiden koppiin. Miliisin pantua oven lukkoon minlle alkoi sataa kysymyksiä. Aamulla saimme leipämurikan ja vangit toivat lähimmästä ruokalasta isolla kattilalla keittoa. Kiväärien ja koirien saattamana kuljimme pitkin Hatsinan katuja Tatjaninon pysäkille. Meidät kiidätettiin eri vankiloihin, kirjoittaa Ruhanen.
- Oletteko Ruhanen?
- Kyllä.
- Tuossa on auto, käykää siihen.
Pääkäytävän edessä seisoi henkilöauto. Siinä minut kyyditettiin Hatsinan miliisilaitokseen. Minut tuupattiin nähtävästi vahingossa varkaiden koppiin. Miliisin pantua oven lukkoon minlle alkoi sataa kysymyksiä. Aamulla saimme leipämurikan ja vangit toivat lähimmästä ruokalasta isolla kattilalla keittoa. Kiväärien ja koirien saattamana kuljimme pitkin Hatsinan katuja Tatjaninon pysäkille. Meidät kiidätettiin eri vankiloihin, kirjoittaa Ruhanen.
Kirjassaan Ruhanen kertoo järkyttävistä kuulusteluista ja vankilavuosistaan. Urho Ruhasen kirja on muistelmateos lapsuudesta nykypäivään. Sen sivuilla näkyvät tekijän perheen kohtalot Siperian vankileireiltä Leningradin piiritykseen. Vankileiristä vapauduttuaan Ruhanen teki hyvin paljon Vieljärven koulun opettajana ja johtajana. Työskennellessään pedagogisessa korkeakoulussa Ruhanen julkaisi noin kymmenen oppikirjaa, jotka oli tarkoitettu yläasteen oppilaille ja humanistisen tiedekuntien opiskelijoille.
Karjalan Kirjailijaliiton johto, Carelia- ja Karjalan Sanomat -lehtien toimitukset hakivat monesti Urholle Petroskoin kunniakansalaisen arvonimeä. Vähän ennen Ruhasen kuolemaa hänelle myönnettiin Petroskoin kunniakansalaisen arvonimi.
Ylen arkistosta löytyy Urho Ruhasen radiohaastattelut
Stalinin vankina osa 1
http://www.yle.fi/player/player.jsp?id=8149&locale=
http://www.yle.fi/player/player.jsp?id=8149&locale=
Stalinin vankina osa 2
http://www.yle.fi/player/player.jsp?id=8151&locale=
http://www.yle.fi/player/player.jsp?id=8151&locale=
Lähdeaineisto: Urho Ruhanen: Syytettynä suomalainen ISBN 951-749-109-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti