Kotirintaman lapset

Suomalaisten kestävyyttä koeteltiin sotavuosina ankarasti. Pitkät vuodet olivat työntäyteisiä ja pulaa oli kaikesta. Kansa joutui koville yrittäessään kerätä kaikille ravitsevaa syötävää ja vaatetta sekä samalla pitää yhteiskunnan rakenteet pystyssä. Monesta asiasta jouduttiin tinkimään. Aina oli töitä, jotka oli poikkeusoloissakin hoidettava, ja tekijät piti jostakin löytää. Lapset ja nuoret tekivät kotirntamalla ansiokasta työtä aikuisten rinnalla. Heidän panostaan pidettiin sotavuosina itsestään selvänä - työt teki se joka jaksoi ja ehti.
Sotavuosien ilonhetket tulivat yhdessäolosta. Kaikki olivat toistensa kohtalotovereita ja jokaisella oli yhtä vaikeaa. Elinvoimaa sai arkipäivän pienistä hetkistä. Sotavuosina laulettiin paljon yhdessä virsiä, jotka helpottivat yhteistä surua.

Pommitukset

Talvisota alkoi 30.marraskuuta 1939 Neuvostoliiton pommittaessa Suomen kaupunkeja rajusti. Sota alkoi yllättäen, vaikka siihen oli varauduttu. Neuvostoliiton proganda ilmoitti, että pommituksen kohteena ovat vain sotilaskohteet. Kaupunkien asukkaille järjestettiin ilmahälytysharjoituksia jo ennen talvisotaa. Kaikkia suomalaisia koski pimennysverhojen käyttöpakko. Talvisodan ensimmäisten pommitusten kohteiksi joutuivat Etelä-Suomen isot kaupungit Helsinki, Turku ja Viipuri. Vihollinen pommitti asuinkerrostaloja sekä yksittäisiä omakotitaloja ja kouluja. Eniten pommitettiin Hankoa, jonne tehtiin 72 pommitusta, seuraavina oli Viipuri 64, Turku 61, Riihimäki 40, Kouvola 39, Lappeenranta 36, Lahti 23, Rovaniemi 19, Tampere 12, Mikkeli 10 ja Helsinki 8 kertaa. Viipurin pommituksissa oli yhteismäärällisesti eniten viholliskoneita, yhteensä 1400. Seuraavina olivat Kouvola 850 ja Riihimäki 620 konetta. Koko talvisodan aikana Neuvostoliiton pommitusten kohteeksi joutui 690 paikkakuntaa. Niitä pommitettiin 3000 kertaa. Koneista pudotettiin pääasiassa räjähdy- ja palopommeja. Kaikkiaan talvisodan pommituksissa kuoli 956, vammatui vakavasti 540 ja haavoittui lievästi 1316 ihmistä. Rakennuksia tuhoutui lähes 2000 ja vaurioitui yli 4800.
Pommituksissa vetureita tuhoutui 243, mikä oli kolmannes Suomen vetureista. Rautatievaunuja tuhoutui noin 2000.

Jatkosodan aikana Helsingin suurpommitukset alkoivat helmikuun 6. päivänä 1944. Kolmen yön aikana Helsinkiin lähetettiin 2121 pommikonetta ja pudotettiin noin 16 000 pommia, joista tuhat osui kantakaupungin alueelle. Ihmisiä kuoli 146 ja 356 haavoittui. 109 taloa tuhoutui. Sirpalevaurioita tuli noin 300 taloon.
Eniten kuolonuhreja vaatinut yksittäinen pommitus tapahtui Elisenvaaran asemalla kesäkuun 20. päivänä 1944. Asemalle oli saapunut kolmenkymmen vaunun juna, joka kuljetti Sakkolan ja Räisälän evakkoja: naisia, lapsia ja vanhuksia. Tässä junassa oli 650 matkustajaa. Samaan aikaan ratapihalla oli myös sotilas-, sairas- ja huoltojunat. Näissä oli 350 ihmistä. Neuvostoliitto pommitti asemaa neljännestunnin ajan kolmessa aallossa yli kuudellakymmenneöllä pommikoneella ja hävittäjäkoneella. Junista paenneita ihmisiä ammuttiin hävittäjistä konekivääreillä. Pommituksista sai surmansa 134 ja haavoittui 136 ihmistä.

Muuttunut arki

Talvisota alkoi ryminällä. Kylmät talvikuukaudet kuluivat miesten taistellessa Karjalan metsissä ja naisten ja lasten ylläpitäessä kotirintamaa. Sota oli ohi kolmessa ja puolessa kuukaudessa. Välirauha tehtiin 13.3.1940 raskain alueluovutuksin. Suomen tärkein tavoite, itsenäisyyden säilyttäminen, kuitenkin saavutettiin.
Uusi liikekannalle panomääräys annettiin 17. kesäkuuta 1941. Neuvostoliitto pommitti useita Suomen kaupunkeja jo 22. kesäkuuta. Suomi hyökkäsi rajusti valloittaen Karjalaa. Sotilaat jatkoivat matkaansa Neuvostoliiton alueelle Itä-Karjalaan. Alkoi pitkä asemasotavaihe, jota kesti kesäkuuhun 1944 asti.
Neuvostoliiton suurhyökkäys ajoi suomalaiset nopeasti takaisin lähtökuoppiin. Rauha saatiin lopulta aikaiseksi 2. syyskuuta 1944 ja sotatoimet loppuivat 4.9. Rauhanehdot edellyttiv ät, ettäsuomalaiset ajavat pois maassa olevat saksalaiset joukot. Sota jatkuikin Lapissa vielä talven ja kevään 1945, lopullinen rauha tehtiin 25.4.1945.

Jo ennen talvisodan alkua lokakuussa monissa kaupungeissa koulunkäynti keskeytettiin ja ihmiset lähtivät kaupungeista. Sodan syttyessä koulut siltä lukuvuodelta loppuivat. Miesopettajat kutsuttiin rintamalle ja suurin osa nuoremmista naisopettajista lähti lotiksi.

Kortilla

Osaa elintarvikkeista alettiin säännöstellä jo ennen talvisodan alkua. Kansalaisille jaettiin ostokortteja, joilla elintarvikkeita hankittiin. Ostokortteja oli jokaisella suomalaisella, runsaimmillaan 51 erilaista. Ensimmäisiä säännösteltyjä elintarvikkeita olivat sokeri ja kahvi, jotka joutuivat kortille jo ennen talvisotaa. Välirauhan aikana kortile laitettiin leiä, voi juusto ja maito lopulta myös liha. Saippua, puhdistusaineet, vaatetustarvikkeet ja jalkineet, tee, kuivatut hedelmät, perunajauhot ja kananmunat joutuivat syksyn 1940 aikan kortille. Syksyllä 1942 perunasta tuli korttiruokaa. Koivn pula ruoasta oli marraskuun 1941 ja kevään 1942 aikana. Pula oli kengistä ja vaatteista. Kenkiä tehtiin lopulta puusta, Sodan loppuun mennessä kaikki käyttökelpoinen vaatetavara ja kankaat oli moneen kertaan käännetty ja ommeltu uudelleen. Moni nuori tyttö pääsi ripille paperisesa hameessa.
Juna, linja-auto ja polkupyörä olivat yleisimmät kulkuneuvot. Aikataulut olivat satunnaisia, bussit kulkivat jos kulkivat. Pyöränkumeista oli kova pula. Lasten lelut olivat sota-aikana käytännöllisiä, lähinnä puusta tehtyjä.

Arjen iloja

Talvisodan päätyttyä Suomeen julistettiin tanssikielto. Kielto loppui virallisesti 8. toukokuuta 1945. Lotta Svärd-yhdistys ja lottatyöt järjestivät lapsille juhlia, joissa vierailivat akrobaatit ja taikurit, Ohjelmassa oli aina myös yhteis- ja kuorolaulua. Iloa lasten elämään toivat myös urheilu ja liikunta. Talvella hiihdettiin paljon.

Lasten hoito

Naisten oli lähes pakko osallistua työelämää ja lapset piti saada johnkin hoitoon elleivät he sitten jääneet kotiin keskenään. Syntyi uusia lastentarhoja. Äideillä oli erilaisia keksintöjä, joilla lapset pidettiin navetassa turvassa eläimiltä. Lapsi laitettiin tyhjään vasikankarsinaan tai saaviin istumaan.

Kotiseudulta evakkoon

Talvisodan alkaessa Karjalan alueella oli asukkaita noin 400 000. Heista osa joutui lähtemään ev akkon heti taistelujen alkaessa 30.11.1939. Evakkojen matka jatkui Suomen eri kolkkiin, Matkalla he majoittuivat miten milloinkin, tien varrella asuvien luokse, kouluille jopa kirkkohin. Evakot olivat suurimmaksi osaksi naisia, lapsia ja vanhuksia. Talvisodan päättyessä Karjalan alueella oli vielä 100 000 - 200 000 evakuoitavaa. Aikaa lähtöön oli kaksi päivää. Asukkaat menettivät kaiken omaisuutensa. Myös Hangon ja Hankoniemen alueen asukkaat joutuivat lähtemään kodeistaan. Kotinsa menetti Hangon alueella noin 8000 ihmistä.

Lapin läänistä ja Pohjois-Suomen itäisistä kunnista evakuoitiin syksyllä 1944 sotatoimien tieltä 168 000 asukasta. Heistä siirrettiin Ruotsiin 56 500 ja Keski-Pohjanmaalle 47 500. Ruotsin puolelle siirtyvät joutuivat ensin täitarkastukseen. Jatkosadan jälkeen Suomessa oli noin 450 000 siiirtoväkeen kuuluvaa uudellen asutettavaa. Viljelystiloja muodostettiin noin 30 000 kappaletta, asuntoviljelystiloja pinta-alaltaan noin 2-5 hehtaaria yhteensä 15 000, kalastustiloja 700, 0,2 hehtaarin asuntotontteja noin 56 000, lisäalueita 33 000 kappaletta,

Itä-Karjalan lapset

Itä-Karjalan lapset olivat huonokuntoisi oltuaan monta vuotta sodan jaloissa. Lapset olivat aliravittuja, monet kolme-viisvuotiaat eivät pystyneet edes kävelemään. Toiset olivat syöneet nälkäänsä sahajauhoja, mikä tukki suoliston. Suomen valloitettua alueen sinne perustettiin lastensairaaloita ja lähetettiin lääkäreitä ja sairaanhoitajia.

Sotalapset

Ruotsiin siirrettin talvisodan aikana lasten äitejä ja vanhuksia lähes 3000 ja lapsia 9000. Eniten lapsia lähetettiin Viipurin ja Uudenmaan lääneistä. Syksyn 1941 ja kesän 1942 välisenä aikana Ruotsiin lähetettiin 21 000 lasta. Kaikkiaan Suomesta lähetettiin talvi- ja jatkosodan aikana 70 000 lasta Ruotsiin ja 10 000 Tanskaan ja Norjaan.

Orvon osa

Talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan vuosina 1939-45 kuoli tai katosi noin 87 000 suomalaista. Yli satatuhatta menetti lapsensa. Kaatuneista naimisissa oli noin 30 000, leskiä tuli saman verran. Kaatuneilta jäi orvoksi 55 000 lasta. isän kuolema vaikutti perheen elämään monella tavoin. Varsinkin suurperheiden äidit joutuivat ponnistelemaan voimansa äärimmilleen. Naiset purkivat suruaan ja ahdistustaan kovaan työntekoon. Aviomiehen kuolema oli naisille hyvin arka asia. Orvon elämä saattoi muuttua perusteellisesti, jos äiti avioitui uudelleen. Isäpuoli saattoi kohdella lapsia huonosti. Lapsia jäi myös täysorvoiksi molempien vanhempien menehdyttyä. Murheellisissa tapauksissa koko sisarusparvi saatettiin jakaa sukulaisille ja vieraille niin, että lapset joutuivat eroamaan toisistaan.

Sotainvalidit

Talvisodaa vammatui pysyvästi 23 000 suomalaista. Jatkosodassa ja Lapin sodassa vammatui 77 000. Siviilejä haavoitui 3200. Sodissa vammautui lähes 200 000 ihmistä. Pysyvän vamman sai 94 000 suomalaista.

Lottatytöt

Lotta Svärd-yhdistys aloitti 1930-luvulla tyttötyän, jolla houkuteltiin pikkutyttöjä mukaan lottatyöhön. Vuonna 1940 heitä oli 30000 ja ja vuonna 1944 52 000. Pikkulotat olivat iältään 8-16-vuotiaita. Sodan aikana nämä nuoret tytöt olivat korvaamattomia. Lapset ja nuoret olivat innokkaita, luotettavia ja kestäviä apulaisia. Pikkulotat toimivat kanttininhoitajina, keittiöapulaisina, tarjoilijoina, lähetteinä ja puhelinkeskuksissa sekä auttoivat ompelemisessa, silityksessä ja sidetarpeiden valmistamisessa. Pikkulotat avustivat sotilaskeittiöissä, sotilaskanttiineissa, kahviloissa ja kioskeissa, He kuorivat perunoita, auttoivat ruualaitossa, tarjoilivat ja pesivät astioita sekä siivosivat.
Pikkulota paikkasivat ja parsivat sekä lajittelivat varusteita varikoilla. He neuloivat käsineitä, sukkia, polvensuojuksia, päähuppuja, kypäränsuojuksia ja patruunavöitä.

Sotilaspojat

Suojeluskuntapoikia oli vuonna 1942 kaikkiaan 70 175. He toimviat muun muassa kerääjinä. He keräsivät linnoittamis- ja kenttämajoitusvälineistöä: 29 000 kirvestä, 12 000 piilua, 15 000 halkosahaa, 15 000 rautakankea, 10 000 lumilapiota, 7 630 000 kiloa piikkilankaa, 280 000 kiloa nauloja, 100 000 vitsaskimppua, 8 000 myrskylyhtyä, 1200 Petromax-valaisinta ja 180 petrolikaminaa. Rintamalle toimitettiin 50 000 Molotovin-coctail- polttopulloa.
Lapset keräsivät sotavuosina tonneittain pajunkuorta, jota nahkateollisuus osti parkitsemieen.