Saksan demokraattisen tasavallan luhistumisen jälkeen on käynyt ilmi, miten suuren mittaluokan tekijä kansainvälisessä vakoilussa oli DDR:n valtionturvallisuuden ministeriön tiedustelun päähallinto (HV A), josta usein käytetään ministeriön nimestä johdettua lempinimeä ”Stasi”. Sen toiminnasta eri maissa on kirjoitettu hyvin paljon. Suojelupoliisissa oltiin selvillä siitä, että Neuvostoliiton jälkeen toiseksi tärkein Itäblokin maa tiedustelualalla oli DDR, jonka koko henkilökunnan määrä oi suhteellisen suuri muiden maiden välisten suhteiden ja kaupan kokoon nähden. Varsinaisten tiedustelu-upseerien määrän kuitenkin uskottiin rajoittuvan pariin-kolmeen, joiden pääkohteeksi tiedettiin Länsi-Saksa ja politiikka. Toisaalta tiedettiin itäsaksalaisten järjestelmällisyys; he eivät jättäisi eteen tullutta tietoa poimimatta.
17-vuotias Kaisa Kajo tutustui Polilla keväällä 1960 itäsaksalaiseen merimieheen nimeltä Helmut Leopold. Seurasi kirjeenvaihtoa, etärakkaus, muutama tapaaminen, ja kun avioliitto tuli ajankohtaiseksi, esiin ilmestyi toveri nimeltä Walter, joka pani ehdoksi suostumuksen ulkomaantiedustelun palvelukseen. Sopimus allekirjoitettiin Rostockissa 1964 peitenimellä ”Sibylle”. Kaisa Lepold hankki tietoja DDR:ssä vierailleiden suomalaisten valtuuskuntien tulkkina, erityiskohteena keskusta ja oikeisto. Jokaisesta piti tehdä henkilöraportti, jossa tärkein kysymys kuului: Onko DDR:n tunnustamisen kannalla? Sitten haluttiin mielipide Vietnamin sodasta, amerikkalaisista ja venäläisistä sekä Berliinin muurista. Kaisan mieleen jäivät eteenkin toimittaja Esko Lumikero ja poliitikko Ulf Sundqvist. Kaisa Kajo sai aikanaan 7 kuukauden kuritushuonetuomion.
Esa Erävalo tilitti Hyvä sanoma-lehdessä alkuvuodesta 1981. Hän oli 17-vuotiaana vuonna 1970 tempautunut Tapiolassa liikkeeseen, josta oli syntymässä nuortaistolaisuus. Parin vuoden päästä seurasi jäsenyys ja opinnot Otaniemessä. Ne kuitenkin keskeytyivät, kun Sosialistinen opiskelijaliitto 1973 tarjosi vuotta DDR:n nuorisojärjestön FDJ:n opistossa Bernaussa 40 kilometriä Berliinistä. Erävalosta tuli sujuvan saksan puhuja ja DDR:n ystävä, ja 1977 hän hankkiutui maahan uudelleen, työprikaatille Karl-Marx-Stadtiin. Siellä tuli puheeksi, pääsisikö opiskelemaan metallurgiaa. Sitä varten Erävalo kävi kahdesti DDR:ssä, he kutsuivat ja maksoivat, ja neuvottelut piti käydä Heinzin ja hänen esimiehensä Guntherin kanssa. Heidän kehotuksestaan Esa hankki työpaikan Länsi-Berliinistä ja kävi joka viikonloppu Itäpuolella tapaamassa Heinzin. Lokakuun lopussa 1978 saksalaiskaksikko paljasti olevansa turvallisuusministeriöstä ja kysyi, lähtisikö Erävalo diplomi-insinöörin paperit saatuaan heidän asioilleen Länsi-Saksaan. Esa suostui. Sopimus allekirjoitetitin 26. lokakuuta 1978 nimellä ”Juha”. Kolmesti tuli Länsi-Saksan passilla käymään yhteyshenkilö Karin, noin 35-vuotias nainen, jonka ensitapaaminen oli sovittu Stockmanin kellon alle. Sieltä mentiin Kellarikrouviin ja toisella kertaa Korkeasaareen. Esa Erävalo tuli myöhemmin uskoon.
Myös isompia kaloja liikkui Suomessa. Suojelupoliisin saavutuksiin kuului osallisuus HV A:n päällikön Markus Wolfin valokuvaamiseen. Siihen saakka tämä vakoilumaailman legenda tunnettiin lännessä nimellä ”Kasvoton mies”. Kesäkuussa 1978 passintarkastaja kuvasi Seutulassa kolme salaista diplomaattipassia, joiden haltijoista etenkin ”Kurt Werner” herätti suojelupoliisin epäilyksiä. Tieto hänen lähtölennoistaan välitettiin Tukholmaan ja Supo sai miehen kuvatuksi Kungsträdgårdenilla. Kun kuvaa näytettiin Länsi-Saksaan loikanneelle tiedustelu-upseerille Werner Stillerille, hän tunnisti varmuudella entisen päällikkönsä. Pian kuva komeili Der Spiegelin kannessa.
Suhteellisesti Suomi oli DDR:n tiedustelulle kaikista Pohjoismaista vähiten merkittävä, joskaan ei mitätön. Suomesta saatiin vuosina 1969-89 Normmannenstrasselle hankituksi kaikkiaan 1405 tiedustelutietoa, hieman vajaat puolet siitä määrästä tuli Ruotsista. Myös Tanskasta ja Norjasta saatiin selvästi enemmän.
DDR:n kukistumisen jälkeen suojelupoliisiin alkoi eri teitä tulla tietoa maan tiedusteluoperaatiosta Suomessa. Ensimmäinen vähän varteenotettavampi oli Saksan liittotasavallan BND:n alkukesästä antama 18 nimen lista, jota koskeva keskustelu käytiin Koiviston ja Tiitisen välillä. Tuo ns. Tiitisen lista on myöhemmin tullut erittäin kuuluisaksi.
Alpo Rusin mukaan listalla voi olla seuraavat nimet:
Ulf Sundqvist, entinen pankinjohtaja ja demaripoliitikko
Matti Ahde, SDP:n kansanedustaja, Veikkauksen entinen pääjohtaja
Kalevi Sorsa, entinen SDP:n puheenjohtaja ja entinen pääministeri
Paavo Lipponen, entinen SDP:n puheenjohtaja ja entinen pääministeri
Unto Niemi, SDP:n puoluetoimistossa työskennellyt järjestöpäällikkö
Jukka Rusi, tunnustanut Stasi-yhteydet, Alpo Rusin veli
Lars Lindeman, suurlähettiläs , entinen SDP:n kansanedustaja
Pekka Kuusi, entinen Alkon pääjohtaja, entinen SDP:n kansanedustaja
Seppo Halminen, Uutispäivä Demarin toimittaja
Matti Kekkonen, hallitusneuvos, presidentti Urho Kekkosen poika
Pentti Poukka, entinen Uuden Suomen päätoimittaja
Jouko Loikkanen, tielaitoksen entinen pääjohtaja, keskustan entinen puoluesihteeri
Espanjan Sanomien päätoimittaja Arto Ryynänen kertoi nähneensä Tiitisen listan. Listalla oli Suomen Etelä-Afrikan suurlähettiläs Kirsti Lintonen, joka on myös ollut 1980-luvulla Kalevi Sorsan ulkopoliittinen avustaja. Lintonen aloitti uransa diplomaattina Itä-Berliinissä DDR:ssä 1973-76. Listalla oli alivaltiosihteeri Arto Mansala, joka on toiminut Suomen Saksan ja Venäjän suurlähettiläänä. Hänet tunnetaan ulkoasiainhallinnossa sosialidemokraattina, joka on presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelan luottomies. Listalla oli poliittinen alivaltiosihteeri Jaakko Laajava, joka 1990-luvulla oli Suomen Washingtonin suurlähettiläs. Laajava oli aikanaan 1970-luvun alussa DDR:n tunnustamiskomitean hallituksessa. Kalevi Sorsa oli listalla huomattavin nimi.
Johtopäätökset: Tiitisen listan julkistaminen on Suomelle erittäin vaikea asia sen takia, että jos presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela on mukana listalla, niin silloin vieraan vallan tiedustelupalvelun todistetaan marssineen sisään Suomen kaikkein pyhimpään paikkaan eli presidentin linnaan. Toinen vaikea nimi listalla on presidentti Urho Kekkosen poika Matti Kekkonen, koska sillä osoitetaan myös Suomen politiikan ja turvallisuuden haavoittuneisuus. SDP:n kannalta Tiitisen listan julkistaminen olisi hankalaa, koska listan julkistamisella ikään kuin lyötäisiin leimakirveellä leima SDP:n johtaviin poliitikkoihin. Sillä olisi SDP:n kannalta erittäin kielteiset seuraukset.
Alpo Rusin lista täydennettynä Espanjan Sanomien nimillä on lähes täydellinen Tiitisen lista, näin uskon. Vain kaksi nimeä puuttuu. Espanjan Sanomat ei olisi voinut kirjoittaa juttuaan ilman varmaa tietoa asioista.
Suomi ja Stasi
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/09/suomi-ja-stasi.html
Derkut ja mä
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/07/derkut-ja-ma.html
Itätiedustelu tunkeutuu syvemmälle Suomeen
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/08/itatiedustelu-tunkeutuu-syvemmalle.html
Tehtaankatu 1
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/08/tehtaankatu-1.html
Suomi työnnetään suomettumisen polulle
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/07/suomea-tyonnetaan-suomettumisen-polulle.html
Suomettuminen ja KGB:n toiminta
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2008/11/suomettuminen-ja-kgbn-toiminta.html
Felix Karasev – Suomi elämässäni
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2008/11/felix-karasev-suomi-elmssni.html
Stasitiedot eivät ole salaisia
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2008/11/stasitiedot-eivt-ole-salaisia.html
Stasilista on julkistettava
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2008/11/stasi-lista-on-julkistettava.html
Rusin lista ja Tiitisen lista
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2008/11/rusin-lista-ja-tiitisen-lista.html
Antoiko Supo väärän lausuman Rusi oikeudenkäynnissä?
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2008/11/antoiko-supo-vrn-lausuman-rusi.html
Lähdeainesto:
Matti Simola Ratakatu 12 Suojelupoliisi 1949-2009 ISBN 978-951-0-35243-4
Alpo Rusi Vasemmalta ohi ISBN 976-20-7484-6
Seppo Hentilä Harppisaksan haarukassa ISBN 971-746-650-1
Espanjan Sanomat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti