torstai 1. heinäkuuta 2010
Eduskunta syksystä 1972 kevääseen 1973
Poliittisten asetelmien ainakin osittaista selkiintymistä merkitsi Kalevi Sorsan neljän puolueen enemmistöhallituksen aikaansaaminen pitkällisten neuvottelujen jälkeen 4.9.1972. Rafael Paasion vähemmistöhallitus joutui antamaan sille tietä sen vuoksi, etteivät sen hartiat riittäneet ns. eläkepaketin kantamiseen.
Syyskaudella eduskunnan aikaansaannokset jäivät melko vähäisiksi, kun lokakuun kunnallisvaalit verottivat osansa kansanedustajien mielenkiinnosta. SMP:n eduskuntaryhmän repeytyminen ja presidentti Kekkosen toimikauden jatkolaki johtivat eduskunnan arvovaltaa alentaneisiin ilmiöihin.
Kansanedustajien näkyvimpiä tuloksia olivat eläkepaketin palauttaminen kannettavissa oleviin mittoihin, huoneenvuokra-asioissa valtalain yhteydessä päätetyt helpotukset, elinkeinohallituksen ja työsuojeluhallituksen perustaminen, uusi maataloustulolaki ja laki lasten päivähoidosta.
Hallituksen esitys valtion tulo- ja menoarvioksi vuodelle 1973 tuotiin lokakuun kunnallisvaalien takia eduskuntaan vasta vaalien mentyä. Valtionvarainministeri Johannes Virolainen ilmoitti hallituksen pyrkivän siihen, että uusi tuloverojärjestelmä olisi sovellettavissa vuoden 1974 alusta, mutta kevääseen päästyäänkään eivät hallituksen verolinjat olleet selkiintyneet. Budjetin menopuolen rahoittamiseksi päätettiin hallituksen ehdotuksesta korottaa bensiinin hintaa, puhelin- ja lennätinmaksuja sekä rautatietariffeja.
Eläkepaketti hyväksyttiin eduskunnassa hallitusneuvotteluissa sovitussa muodossa. Ainoastaan SKDL, SMP ja siitä irtautunut 12 edustajan ryhmä halusivat paluuta 650 milj. mk:n pakettiin. Äänestysnumerot olivat selvät 121-52.
Eläkepaketti puolitettunakin merkitsi huomattavan laajoja rahoitusjärjestelyjä, sillä sekä vakuutettujen että työantajain maksuja valtiolle oli nostettava. Uuden eläkepaketin pääpaino oli tukilisäsäännöksiin tulleissa muutoksissa.
Harvinaisen kiihkeissä tunnelmissa käsiteltiin eduskunnassa tammikuulla ehdotusta tasavallan presidentin Urho Kekkosen toimikauden jatkamisesta 1.3.1978 asti. Riittävä määrä puolueita oli ryhmittynyt lain taakse, mutta poikkeuslakia vastustaneet toivat kantansa esiin pitkin puhein ja väkevin sanoin. Osa tällaista järjestelyä vastustaneista järjesti nimittäin jarrutuksen, jonka kestäessä eduskunnassa käytettiin hurjempaa kieltä kuin moniin vuosiin. Presidentin toimikauden jatkoaikalaki käsiteltiin eduskunnassa kaikkiaan yli 50 tuntia, mistä ajasta 22 tuntia käytti perustuslakivaliokunta. Sen yksi yöllinen jarrutuskokous kesti 15 tuntia.
Kun ratkaiseva äänestys poikkeuslain kiireelliseksi julistamisesta 18.1.1973 käytiin, olivat kaikki kansanedustajat läsnä ja lehterit täpötäynnä yleisöä, vaikka oli keskiyö. Laki julistettiin kiireelliseksi äänin 170-28, 1 tyhjä, joten vaatimus 5/6:n enemmistöstä oli täytetty. Sen jälkeen laki hyväksyttiin aivan samoin luvuin.
Taloudellista suojalaeista, jotka lähinnä sos.dem puolue oli asettanut EEC-kysymyksen myönteisen ratkaisun ehdoksi, saatiin eduskunnassa kevätkauden aikana hyväksytyksi ainoastaan rakennustoiminnan investointivero Etelä-Suomea varten.
Suomen ja keskinäisen taloudellisen neuvoston SEV:in välillä Moskovassa 16.5.1973 allekirjoitettu sopimus taloudellisen, teknisen ja tieteellisen yhteistyön kehittämisestä hyväksyttiin eduskunnassa 29.5.1973 yksimielisesti. Ulkomaankauppaministeri Jermu Laine toivoi sopimukselle pikaista käsittelyä todeten, ettei sillä ole mitään vaikutuksia Suomen sosialistisia maita kohtaan soveltamien määrällisten tuontirajoitusten tullien suhteen.
Perin juurin vanhentuneen kirjanpitolain sijaan säädettiin uusi, joka tulee voimaan vuoden 1974 alusta. Uuden lain mukaan kirjanpitovelvollisia ovat osakeyhtiöt, osuuskunnat, kommandiittiyhtiöt, avoimet yhtiöt, yhdistykset ja muut vastaavat yhteisöt sekä säätiöt. Lain piiriin eivät kuulu julkisyhteisöt eivätkä maatalouden harjoittajat.
Hintavalvonnasta, taloudellisen kilpailun edistämisestä ja kuluttajakysymysten hoitamisesta huolehtimaan päätettiin perustaa elinkeinohallitus, jonka tehtäviin kuuluu mm. elintarvikelain mukainen elintarvikevalvonta.
Ns. palkkaturvalain tarkoituksena on turvata työntekijän palkkasaatavien maksaminen työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa.
Uudessa kolmevuotisessa maataloustulolaissa on jälleen tärkeintä, missä järjestyksessä ja millä tavalla maataloustulo määrätään. Laki velvoittaa kolmen seuraavan vuoden aikana valtioneuvoston neuvottelemaan entiseen tapaan maataloustuottajain keskusjärjestöjen kanssa tavoitehintojen tarkistamisesta ja muissa laissa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamisesta.
Kehitysalueilla toimiville yrityksille päätettiin ryhtyä maksamaan erityistä työvoimatukea työvoiman tottumattomuudesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi.
Työsuojeluhallintoa varten päätettiin perustaa uusi keskusvirasto, työsuojeluhallitus. Työsuojeluhallituksen tehtävänä on käsitellä mm. työsuojelua, työsuhdetta, tuotantokomiteaa, metsäpalkkatarkkailua ja meripalvelutoimintaa koskevia asioita.
Lasten päivähoitolaki oli syyskauden puhutuimpia eduskunta-asioita. Kauna aikaa valmisteilla ollut laki saatettiin voimaan 1.4.1973, ja sen aiheutti melko pitkälle meneviä muutoksia tämän alan toiminnoissa.
Vuosilomalain kokonaisuudistus saatettiin voimaan 1.4.1973. Jo aikaisemmin oli vuosiloman pituus yleisesti kasvanut niin, että kesällä 1973 tuli lomaa 3 viikon sijasta 4.
Lähdeaineisto:
Mitä, missä, milloin 1974
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti