Heinäkuussa pidetyssä Naton huippukokouksessa presidentti Martti Ahtisaari oli yksi kolmesta pääpuhujasta. Palkkioksi huipputapaamisesta Ahtisaari sai esitellä Suomen näkemyksen arvovaltaisimmalla foorumilla. Nato päätti aloittaa jäsenyysneuvottelut Puolan, Tsekin ja Unkarin kanssa. Tavoitteena oli liittää nämä kolme valtiota Naton jäseniksi järejstön täyttäessä 50 vuotta kesällä 1999. Yhteistyötä edistämään perustettiin Naton euro-atlantinen kumppanuusneuvosto, johon Suomi päätti mennä mukaan.
Elokuussa Suomi sai taas arvovieraan: Naton johtamis- ja valvontalennoissa käytettävä valtava Awacks-lentokone saapui ensikäynnille Suomeen. Tutustumislennolla on mukana Naton Awcaks-joukkojen komentaja, prikaatinkenraali Lee McFann. Kone pörräsi Helsingistä Ranuan ja Tampereen kautta takaisin Helsinkiin. Mukana pääsivät myös suomalaiset sotilaat kenraaliluutnantti Jussi Hautamäen johdolla.
Syksyllä Suomi nimesi ensimmäisen suurlähettiläänsä Natoon. Sen päämajaan on tulossa parinkymmenen hengen suomalaislähetystö. Suomalaiset olivat mukana useissa kymmenissä työryhmissä Naton kanssa. Syksyn aikana myös puolustusvoimien kartat ja ohjeet muutettiin Nato-kelpoisiksi. Pääesikunnassa valmisteltiin myös Nato-Suomi sanakirja helpottamaan yhteisten rauhankumppanuusharjoitusten suorittamista. Seuraava suuri haaste on 1998 Suomen maaperällä järjestettävä Naton rauhankumppanuusharjoitus.
Ei ihme, että vauhti hieman hämmästyttää. Tomas Ries, suomalaissukuinen amerikkalainen puolutuspolitiikan tutkija palasi syksyllä lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen Suomeen. Hänet nimitettiin – ensimmäisenä ulkomaalaisena – maanpuolutuskorkeakoulun tutkijaksi. Tulohaastattelussaan Ries arvioi, että Suomi lähestyy koko ajan Natoa, mutta asiat tehdään päinvastaisessa järjestyksessä kuin Puolassa ja Keski-Europassa. Ns. kovissa kysymyksissä, asejärjestelmien kehittämisessä valmistellaan hiljaisesti yhteensopivuutta Naton kanssa, mutta poliittisella tasolla liput pidetään alhaalla.
Merkittävin valmistelutyö tehtiin presidentin ja pääministerin johdolla puolustusneuvostossa. Sen keskusteluissa pohdittiin hyvin avoimesti myös Nato-jäsenyyden hakemisen mahdollisuutta. Miksi Suomi ei pyrkinyt Natoon ensimmäisessä aallossa? 1. Suomi joutui väärään viiteryhmään. Suomessa ei ole ns. uutta demokkratiaa eikä turvallisuusvajetta. 2. Haitat olisivat hyötyjä suuremmat – suhteet Venäjään vahingoittuisivat. Nato-jäsenyys on Suomelle mahdollista, jos kolme ehtoa täyttyy: 1. Nato muuttuu kriiisienhallintajärjestöksi, 2. Venäjä muuttuu ja tulee mukaan kakistelematta yhteistyöhön 3. Kahden ensimmäisen kohdan seurauksena Venäjän käsitys Natosta muuttuu.
Paavo Lipposen hallituksen toinen suuri hanke Suomen Emu-jäsenyys oli toukokuulle asti vastatuulesa. Euroopassa esiintyneet jatkuvat epäilyt hankkeen järkevyydestä ja lykkääntymisestä heijastuivat Suomeenkin. Poliittista tukea ei tahtonut löytyä ja myös kansalaismielipide oli vastaaan.
Tärkein oli kuitenkin Ruotsin kanta. Se piti saada selville ennen kuin ratkaisevia päätöksiä Suomessa voitiin tehdä. Pomminvarma tieto saatiin 14. toukokuuta kello 10-20 välillä. Ruotsin sosiaalidemokraattinen pääministeri Göran Persson oli yllättäen päättänyt tulla katsomaan MM-kisojen loppuottelua Ruotsi-Kanada. Päivällä Persson oli soittanut Lipposelle ja ilmaissut halunsa tavata. Aikataulusyistä ainoa hetki tapaamiselle löyty jääkiekko-ottelun aikana Areenan katsomossa.
Pari viikkoa aikaisemmin Lipponen oli Radio Suomen pääministerin haastattelutunnilla vannonut ettei jalallaan astu Arenaan. Isänmaan edun nimessä Perssonin kutsusta ei voinut kieltäytyä. Ruotsille tappiollisen ottelun lomassa Persson vahvisti, että Ruotsi tulisi lähiaikoina päättämään, ettei se pyri Emuun ensimmäisten joukossa. Lipponen sai tarpeellisen ennakkotiedon hyvissä ajoin, sillä virallisesti päätös julkistettiin vasta 3. kesäkuuta.
Lipposella oli kolme viikko aikaa toimia. Alkoi ennennäkemätön Emu-vyörytys. Ennen uotsin hallituksen julkista ilmoitusta Suomessa ennatti tapahtua paljon. Lipposen hallitus sai linjalleen tuke tohtori Jukka Pekkarisen vetämältä asiantuntijatyöryhmältä, joka alkuvuonna selvitti Emu-jäsenyyden hyötyjä ja haittoja. Sen pohjalta tehdyssa hallituksen selonteossa arvioitiin Emu-jäsenyyden hyödyt suuremmiksi kuin haitat. Työmarkkinajärjsetöt, työnantajat ja työntekijät, hyväksyivät julkilausuman, jossa korostettiin hyvän yhteistyön merkitystä myäs Emu-jäsenyyden aikana ja annettiin tukea hallituksen talouspolitiikalle. Presidentti Martti Ahtisaari antoi Emu-jäsenyydelle voimakkaan tukensa.
Lähdeaineisto Unto Hämäläinen Lännetymisen lyhyt historia ISBN 951-0-23024-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti