Politiikan tarkkailijat kirjoittivat keväällä 1997, että vaikka virallisesti yksikään puolue ei käy vielä presidenttikampanjaa, on peli käytännössä ollut käynnissä pitemmän aikaa. Siitähän minäkin olin joulun aikaan saanut tietoja. Iltalehti avasi oikein oman online-presidenttipelinsä toukokuussa 1997 Internetissä. Ahtisaaren kauden puolivälin krouvi toimi enemmän tai vähemmän pelin lähtötelineenä.
Mutta juuri tällöin tapahtui jotain odottamatonta. Helsingin huippukokous tuli kuin salama kirkaalta taivaalta. Monissa pelipöydissä kortteja ryhdyttiin jakamaan uudestaan. Onko peli turhaa? Suuntaviivoja etsittiin erilaisista mielipidemittauksista. Ahtisaari oli aina joulun aikaan nostanut kannatusta ja tullut alas alkuvuodesta, sitten taas kirinyt loppuvuotta kohti. Nyt äänestäjämarkkinoilla tapahtui ennakoimaton muutos. Meklarit äimistelivät, kun Iltalehti julkaisi viikonvaihteessa 17.5.1997 barometrin luvut, jotka uhkasivat monen äänestäjämarkkinoita hoitavan meklarin bonuksia.
Iltalehden presidenttikyselyssä oli ”teknisistä syistä” vainistuva presidentti ja kolme muuta kärkinimeä. Kyselyyn osallistui 501 15-74-vuotiasta suomalaista. Kysey oli suoritettu 13.-14. toukokuuta puhelimitse. Kolmeen kysymykseen pohjatuvat vastaukset olitga Ahtisaaren kannalta murskaavan ylivoimaiset. Iltalehti ei pääkirjoituksessaan kommentoinut ”huonoa” mittaustulosta. Sen sijaan lehden pikkupääkirjoituksessa piikitellään Ahtisaarta koko Afrikan asiamieheksi. Lehti ei ollut huumorin kannalla, kun kyse oli vakavista kansainvälisistä kysymyksistä.
Iltalehden mittaustulos muutti ainakin joksikin aikaa presidenttipelin asemia. SDP:n taustatietoja mielellään raportoiva Turun Sanomien päätoimittaja Aimo Massinen kirjoittikin huippukokouksen jälkeen ”varmana tietona”, miten SDP:ssä oli päätetty ratkaista vuoden 2000 vaalit.
Ahtisaaren vaalipäälliköksi onkin tavallisesti hyvin luotettavien tahojen mukaan tulossa Veikkaus Oy:n toimitusjohtaja Matti Ahde, jolla on hommaan paitsi poliittista pelisilmää myös arvovaltaa ja kansansuosiota.
Matti Ahde oli presidentti Ahtisaaren vankka tukija, konstailematon oululainen. Hän esiintyi taustalla harkitsevana kommentaattorina. Oli varma, että Massinen halusi vain vahingoittaa sekä presidenttiä että Ahdetta. Aikaisella presdienttispekulaatiolla tähdättiin presidentin työrauhan häirintään. Turun Sanomat oli profiloitunut Ahtasaarta arvostelevista kirjoituksistaan. Kalevi Sorsa oli lehden kolumnisti ja Massinen entisenä Turun Päivälehden päätoimittajana karsasti Koiviston seuraajaa.
Iltalehden politiikantoimittaja Tio J Anttila tiesi mittauksen taustajutusa 17.5.: ”Jos Ahtisaari on ehdolla, ei vastaehdokkaita ole odotettavissa. Arvio on, että kaikki muut kieltäytyvät, puolueessa todetaan”. Anttilan mukaan Lipposella, Halosella ja Liikasella on omat kannattajansa. Liikasen uskotaan olevan ehdolla 2006.
Kevään 1997 aikana suomalaiset äänestäjämarkkinat olivat hetkellisesti palautumassa vuoden 1994 helmikuun tasolle. Markkinoiden muutosta haluavien mielikuvienmuokkaajien työstä oli tulossa odotettua kovempi. Lehden kolumnisti antoi vihjeen merkareille saman päivän Moukkia ja Kuninkaita-palstallaan: - Presidentti Martti Ahtisaari on tyypilinen julksuushahmo, jonka kykyjä arvostavat korkealle kaikki hänen kanssan töitä tekevät, mutta jonka kyvyt asetetaan kyseenalaiseksi sillä perusteella, että hänellä on niin tuskallinen kävelytyyli. Eihän maata jaloilla johdeta.
Meklarit tajusivat viestin: jalathan ne ratkaisevat. Myös me linnassa ymmärsimme viestin, ja YLE:n sosiaalidemokraattiset toimittajatkin ymmärsivät: oli raportoitava Ahtisaaren kävelystä. Ainakin tältä meistä linnan puolella alkoi tuntua. Iltalypsyn kuvamateriaalin toimittajat muuttivat zoomauskulmaa. Sanoman lehdistö julkaisi lentokoneeseen nousevan tai siitä laskeutuvat presidentin kuvia. Kävelystä tuli politiikkaa. Kiirettä tuli pitää, koska presidentti uhkasi muuttua suosituksi, iskun kestäväksi toimijaksi.
Helsingin maaliskuisen huippukokouksen jälkeen tunsin luissa ja ytimissä, että kaikkialla ei pidetty presidentin onnistumisesta; samallahan hänen asemansa vahvistui. Presidentti Koivisto ehdotti suomenruotsalaisten kansankäräjien avajaisissa 18.4. Jyväskylässä, että Suomi solmisi entistä lujemmat suhteet Ruotsin kanssa. Koiviston ehdotuksessa ja kiitoksissa ei ollut sinänsä mitään moitittavaa. Koivistohan ei omana presidenttikautenaan ollut saanut suomalais-ruotsalaisiin suhteisiin erityistä sisältöä. Silti puheenvuoro voitiin tulkita potkuks Ahtisaarta vastaan. Saman päivän illalla Jyväskylän klubilla yleisön joukosta tiedusteltiin, oliko Koivisto tyytyväinen seuraajansa tapaan hoitaa asioita. Koivisto vastasi sarkastisesti: ”Minä kun luulin, että presidentin tointa ei hoideta turuilla ja toreilla”. Lentopalloilija iski seuraajaansa selkään.
Presidentti Koiviston aktiivisuus oli erikoista. Miksi hän puuttui seuraajansa toimintaan, ja vielä sellaisessa tilanteessa, jossa olisi voinut odottaa edeltäjän esittävän kiitoksen sanan seuraajansa toiminnasta? Ahtisaari oli kiistatta hoitanut isännyyden kiitettävällä tavalla. Suomi oli saanut läpi kansallisia tavoitteittaan huippukokouksen ohessa. Mistä kenkä puristi?
Lähdeaineisto Alpo Rusi Mariankadun puolelta ISBN 951-1-16692-1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti