Kolme ja puoli vuotta kestänyt sota Bosnia ja Hertsegoviniassa päättyi virallisesti 14.12.1995, jolloin sodan osapuolet allekirjoittivat rauhansopimuksen Pariisissa. Suoranaiset sotatoimet ovatkin loppuneet mutta rauhansopimuksessa luonnosteltu yhtenäinen, monikansallinen Bosnia ja Hertsegovinan valtio on osoittautunut etäiseksi utopiaksi; maa on vahvasti jakautunut serbien, muslimien ja kroaattien hallitsemiin alueisiin, ja syyskuussa 1996 pidettyjen vaalinen pelättiin vain vahvistavan jakoa.
Kesän 1995 aikana länsivallat kypsyivät ajatukseen määrätietoisemman voimankäytöstä Bosnian sodan ratkaisemiseksi. Ratkaisevana tekijänä päätöksessä pidetään Srebrenican tapahtumia: serbit valtasivat heinkuussa YK:n suoja-alueeksi julistetun Srebrenican ja surmasivat ainakin 5000 muslimia YK-joukkojen katsellessa voimattomina vierestä.
Nato aloitti YK:n pyynnöstä ilmaiskut Bosnian serbikohteisiin, kun serbien 28.8. Sarajevon keskustaan ampuma kranaatti oli surmannut 38 ihmistä. 30.8. aloitettuja iskuja ilmoitettiin jatkettavan, kunnes serbit olisivat purkaneet Sarajevon piirityksen ja vetäneet raskaat aseet sekä Sarajevon että viiden muun YK:n suoja-alueen läheisyydestä. Venäjä ja Jugoslavia arvostelivat voimakkaasti länsimaiden Bosnia-politiikkaa ja vaativat ilmaiskujen lopettamista.
Voimapolitiikan tulokset alkoivat näkyä Gebevessä 8.9.1995 pidetyssä kokouksessa, johon osallistuivat Ranskan, Saksan, Venäjän, Yhdysvaltojen ja YK:n edustajat sekä Bosnian, Jugoslavian ja Kroatian ulkoministerit. Jugoslavia edusti myös Bosnian serbejä. Sodan osapuolet kohtasivat ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen. Kokouksessa hyväksyttiin sovittelijana toimineen Yhdysvaltain ulkoministerin Richard Holbrooken esitys sodan lopettamiseksi.
Serbian presidentti Slobodan Milosevicin, Rchard Holbrooken sekä serbijohtajien Radovan Karadzicin ja Ratko Mladicin ne.uvoteltua Belgradissa serbit suostuivat poistamaan aseensa, ja sovitun määräajan kuluessa näin tapahtuikin. Kroaattien tukemat muslimihallituksen joukot olivat aloittaneet hyökkäyksen serbejä vastaan Länsi- ja Keski-Bosniassa, ja ne etenivät nopeasti vallaten tärkeitä serbikaupunkeja. Arviolta 130 000 serbiä pakeni kohti Banja Lukaa, joka oli jo ennestään täynnä pakolaisia. Muslimi- ja kroaattijoukkojen lähestyessä kaupunkia länsimaissa heräsi pelko rauhansopimuksen kaatumisesta ja Serbien armeijan liittymisestä sotaan, ja Kroatia veti armeijansa pois.
5.10.1995 sodan osapuolet pääsivät sopimukseen tulitaon aloittamisesta, ja se alkoikin viivästysten jälkeen 12.10.. Pohjois-Bosniassa taistelut kuitenkin jatkuivat joukkojen yrittäessä vallata mahdollisimman paljon alueita vahvistaakseen neuvotteluasemaansa. Serbit olivat käyneet vastahyökkäykseen lokakuun alussa, ja kroatien tukemat muslimihallituksen joukot vahvistivat asemiaan valtaamillaan alueilla. Serbeiltä valtaltuilla alueilla alkoi paljastua joukkohautoja ja muita ns. etnisten puhdistusten jälkiä.
Bosnia ja Hertsegovinan presidentti Alija Izetbekovic, Kroatian presidentti Franjo Tudjman sekä Serbian presidentti Slobodan Milocevic, joka edusti myös Bosnian serbejä, aloittivat lopulliset rauhanneuvottelut Daytonissa Yhdysvalloissa 1.11.. Tiiviiden neuvottelujen ja Yhdysvaltain tiukan painostuksen tuloksena presidentit hyväksyivät rauhansopimuksen alustavasti 21.11. ja 23.11. Bosnian serbijohtajien ilmoitettiin hyväksyneen sen. YK:n turvallisuusneuvosto päätti 23.11. kumota Jugoslavian vastaisen talouspakotteet heti ja Bosnian aseidenvientikiellon rauhansopimuksen virallisen allekirjoittamisen jälkeen.
8-9.12. pidettiin Lontoossa yli 50 maan ulkoministerien kokous. Kokous nimitti Ruotsin entisen pääministerin Carl Bldtin Bosnian rauhansopimuksen siviiliosien valvojaksi ja päätti mittavimmasta toisen maailmansodan jälkeisestä avustusoperaatiosta. Bosnian sodan virallisesti päättänyt rauhansopimus allekirjoitettiin Pariisissa 14.12.1995.
Lähdeaineisto MMM 1997
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti