Venäjän poliittista kehitystä kesän 1995 ja kesän 1996 välisenä aikana leimasivat kolmet vaalit, joiden kaikkien tuloksella uskottiin olevan merkittävä vaikutus maan kehitykseen seuraavina vuosina. Parlamenttivaaleissa joulukuussa 1995 valittiin alahuone eli duuma. Kesäkuussa 1996 järjestettiin sääntömääräisten presidentinvaalien ensimmäinen ja heinäkuussa toinen kierros. Presidentin virkakausi kestää vuoteen 2000.
Vaikka Venäjän poliittinen järjestelmä on huomattavan presidenttivaltainen, on duumalla ollut oma merkityksensä poliittisia voimasuhteita tasapainottavana valtaelimenä. Vuosina 1993-1995 Venäjän politiikkaa leimasikin sitkeä parlamentin ja presidentin valtataistelu. Tämä johtui ennen muuta siitä, että presidentti Boris Jeltsinin vastustajat olivat menestyneet varsin hyvin edellisissä vaaleissa joulukuussa 1993.
Presidentinvaalien poliittisesta tärkeydestä kaikki tarkkailijat ovat olleet yksimielisiä. Koska presidentti pystyi ja pystyy varsin pitkälle määrittelemään politiikan pääsuuntaviivat, ei ole yhdentekevää, kuka tulee valituksi. Kampanjointi kesäkuun vaaleja silmälläpitäen käynnistyikin jo syksyllä 1995. Joulukuun 1995 parlamenttivaalit voitiin tulkita valmistautumiseksi varsinaiseen voimainkoetukseen kesällä 1996.
Venäjän vaaleissa ei ole ollut kyse vain siitä, kuka saa eniten ääniä. Vaalien onnistumisella on ollut myös huomattava symbolinen merkitys. Vaalien sujuminen laissa määrätyllä tavalla oli omiaan vahvistamaan uudistuspolitiikan jatkuvuutta. Se antoi myös uskoa siihen, että Venäjällä ei ollut sellaisia merkittäviä poliittisia voimia, jotka eivät piittaisi perustuslaissa säädetyistä poliittisia institutioita koskevista määäryksistä. Pelko että joku suunnittelisi vallankaappausta ja laillisten valtiollisten laitosten syrjäyttämista on hälvennyt.
Kaikki vaalit järjestettiin siis alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja laissa määrätyllä tavalla. Lisäksi ne toteutettiin poikkeuksellisen tarkassa kansainvälisessä valvonnassa. Vaalitoimitusta seuranneet ulkomaiset tarkkailijat olivat yksimielisiä siitä, että systemaattista vaalivilppiä ei esiintynyt. Jotkut paikalliset vaikeudet johtuivat lähinnä siitä, että vapaat vaalit ovat uusi ilmiö Venäjän historiassa. Vuosien 1995 ja 1996 vaalit olivat ensimmäiset normaaleissa oloisa ja normaalilla tavalla Venäjällä koskaan järjestetyt vaalit.
Vaalit vahvistivat venäjän poliittisen järjestelmän demokraattista perustaa myös siksi, että äänestysprosentti nousi odotettua korkeammaksi: parlamenttivaaleissa äänesti lähes 65 % ja presidentinvaaleissa 70 % äänioikeutetuista. Tämä jos mikä osoittaa, että venäläisten mielestä äänestäminen on mielekäs ja toimiva tapa pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen. Korkea osallistumisaste hillitsi lisäksi tehokkaasti vaalituloksen laillisuutta ja sitovuutta koskevia spekulaatioita.
Joulukuun 1995 parlamenttivaalit olivat pettymys presidentti Jeltsinille. Hän pyrki arvovallaan vaikuttamaan siihen, että hänen linjaansa johdonmukaisesti kannattaneet puolueet saisivat riittävästi ääniä, jotta presidentin ja parlamentin yhteistyö sujuisi aikaisempaa paremmin. Jeltsin joutui kuitenkin pettymään, sillä kommunistien johtaa ja parlamentissa 1993-95 sangen äänekkäästi esiintynyt oppositio sai duumaan ehdottoman enemmistön. Vaalien suuri voittaja oli Jeltsinin talous- ja sosiaalipolitiikkaa voimakkaasti arvostellut Venäjän federaation kommunistinen puolue, josta tuli duuman selvästi suurn voimatekijä. Se ei kuitenkaan yhdessä liittolaispuolueidensa kanssa pystynyt kuitenkaan saamaan taakseen aivan perustuslain muuttamisen kannsalta tärkeää kahden kolmasosan enemmistöä.
Koska Jeltsin ei parlamenttivaaleissa saanut riittävää tukea toimilleen, hän joutui asennoitumaan presidenttivaalikampanjaan uudenlaisella vakavuudella. Huhtikuuhun menessä oli käynyt selväksi, että kilpailu presidentin paikasta oli jäänyt Jeltsinin ja kommunistien ehdokkaan Gennadi Zjuganovin väliseksi. Jeltsin sai ensimmäisellä kierroksella 35 % äänistä ja Zjuganov 32 %. Vaalien yllättäjä oli kolmanneksi sijoittunut Aleksandr Lebdev 15 %:n kannatuksella. Vaalien toisella kierroksella Jeltsin sai 58 % äänistä ja Zjuganov 40 %.
Lähdeaineisto MMM 1997 Jyrki Iivosen kirjoitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti