Suomen taloudellinen kehitys on viimeisen kymmenen vuoden ajalta kuin vuoristorataa: ensin huima nousu, sitten romahdus ja lopulta pitkä ja vakaa elpyminen. Jos haluaa ymmärtää mitä tapahtui ja miksi, täytyy pelkistää asioita ja katsoa viime vuosikymmenen puoivälin jälkeen tapahtunutta yhtenä kokonaisuutena. Laman syntipukkien etsinnässä katseet kääntyvät yleensä kahtaalle: rahamarkkinoiden vapauttamiseen ja vahvan markan politiikkaan. Suomen vie kriisiin myytti Euroopan Japanista. Rahmarkkinoiden vapauttaminen tai valuuttakurssipoltiikan epäonnistuminen olivat enemmänkin seurausta siitä, että tämä harhakuvitelma kasvatti Suomen taloutta vinoon.
Puheelle Suomesta Euroopan Japanina ei todellisuudessa löytynyt mitään perusteita. Japani rakensi hyvinvointinsa luomala vahvan ja kilpailukykyisen vientiteollisuuden ja ylläpitämällä sen avulla suurta vaihtotaseylijäämää. Japanilaiset tekivät töitä, säästivät ja investoivat uuteen tuotantoon. Suomi menetteli 1980-luvulla ja varsinkin sen loppuvuosina täsmällen päinvastoin. Vähensimme työntekoa, säästämisen sijasta kulutimme ja velkaannuimme. Suomikin kyllä investoi, mutta ei vientiin ja teollisuuteen vaan hotelleihin, kylpylöihin, marketteihin ja pankkien konttoreihin.
Miten on mahdollista, että Suomi sai silti nauttia koko 1980-luvun huimasta nousukaudesta: kansantalous kasvoi ennätysvauhdilla, kansan elintaso kohosi ja valtio pysyi lähes velattomana jatkuvasta etuuksien ja palvelujen parantamisesta huolimatta? Kuka rahoitti kulutusjuhlan?
Vastauksia löytyy kaksi: edullinen vaihtosuhde ja hurja velkaantuminen. Viennin vaihtosuhde parani radikaalisti erityisesti 1980-luvun jälkipuoliskolla. Se tarkoitti, että vientiteollisuutemme hinnat nousivat huomattavasti nopeammin kuin tuontitavaroiden. Siitä huolimatta vienti ei riittänyt tuonnin maksamiseen, vaan kansantalous ja kulutusjuhla syntyivät velan varassa.
Velkaveto korvasti sen, että Suomen kansantalouden moottorin, viennin ja teollisuustuotannon, tehot laskivat tasaisesti. Viennin osuus kansantuotteesta aleni vuosikymmenessä 33 prosentista runsaaseen 20 prosenttiin. Teollisuuden kansantuoteosuuden lasku noudatti samaa linjaa, se putosi vuosikymmenen alun hieman yli 30 prosentista noin 20 prosenttiin. Viimeksi suhdeluvut vajosivat yhtä alas 1960-luvun puolivälissä. Silloin uuden nousun pohjat luotiin devalvoimalla markka nin 23 prosentlla. Valtionvarainministerinä sattui juuri siihen aikaan olemaan Mauno Koivisto.
Ensimmäiset merkit kulutusjuhlan surkeasta lopusta olivat luettavissa jo ennen vuosikymmenen vaihdetta. Hallitusken keskeisistä ministereistä ja etujärjestöjen johtajista koottu talousneuvosto sai maaliskuussa 1989 asiantuntijoiden laatiman vaihtotaseraportin, joka sisälsi vakavan varoituksen: jos ulkomaiseen velkaantumiseen ei välittömästi puututa, Suomi ajautuu 90-luvulla pysyvän hitaan kasvun loukkoon. Vaihtotaseraportti piirsi uhkaavan tulevaisuudenkuvan. Sen mukaan inflaatio kiihtyy ja vaihtotaseen alijäämä syvenee muutamassa vuodessa viiteen prosenttiin kansantuotteesta. Korot nousevat ja niin ritysten kuin kotitalouksienkin konkurssit lisääntyvät. Viennin kasvu pysähtyy ja kokonaistuotankin laskee jonkin verran. Aluksi työttömyys voi pysyä alhaisena, mutta korkojen nousun myötä se nousee jyrkästi.
Varoituksista huolimatta suruton meno jatkui. Kustannukset nousivat, varallisuusarvot kiipesivät pilviin ja velkaantuminen jatkui. Vaihtotaseraportin synkät ennustuset alkoivat yksi toisensa jälkeen toteutua. Lamaan ei ajauduttu yllättäen ja kertarysäyksellä, vaan laman merkit olivat luettavissa vähintään pari vuotta ennen talouskavun painumista pakkasen puolelle. Alakierre syntyi omista erehdyksistä, idänkaupan romahtaminen tai läntisen Euroopan talousvaikeudet vain syvensivät sitä. Lama oli itse tehty ja omin neuvoin siitä täytyi myös tulla ulos.
Holkerin hallitus ei edes yrittänytkään kääntää kurssia. Sinipunan arkkitehdit uskoivat, että ulkokuori kestää vaalien yi. Koko kuplatalouden konkurssi kaatui uuden hallituksen syliin. Hyvinvointivaltion rakentamisen aikana kaikki hallitukset saattoivat hakea hyväksyttävyyttä lupaamalla uusia etuuksia ja lisää palvleuja. Nyt täytyi yrittää hetkessä luoda uusi järjestys ja lisää palveluja. Nyt täyty hetkessä yrittää luoda uusi järjestys ja luottaa siihen, että kansa ymmärtäisi säästöjä ja leikkauksia vähemmän tärkesätä, jotta elintärkeä voitaisiin säilyttää. Talouden syöksykierre täytyi nopeasti saada pysäytetyksi ja samaan aikaan kansalaiset piti saada ymmärtämään tilanteen vakavuus ja hyväksymään sen mukaiset kovat toimet. Oma pulmansa tuli rasitteesta, jonka saimme edelliseltä vaalikaudelta. Kokoomukselle tuotti suuria vaikeuksia irtaatnua siitä politiikasta, johon se Holkerin hallituksen kaudella sitoutui.
Lähdeaineisto Esko Aho Pääministeri ISBN 951-1-14065-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti