Kansanäänestys

Kansanäänestys päätöksenteossa oli ollut esillä jo hallituksen teidonannossa ennen jäsenyyshakemuksen jättämistä. Kansanäänestys oli yleisesti järjestetty uusien jäsenten liittyessä. Suomen olisi ollut vaikeata, ellei mahdotonta muuttaa tätä käytäntöä syksyllä 1994 Itävallan, Ruotsin ja Norjan kansanäänestysten rinnalla. Ajankohta sen sijaan puhutti. Presidentti Ahtisaari ilmoitti huhtikuun alussa, että hänen mielestään Suomen tulisi järjestää kansanäänestys jo syyskuussa, toisin kuin pääministeri Aho, joka oli ilmoittanut kannattavansa sitä vasta marraskuussa. Itävalta järjestäisi omansa jo syyskuussa, Ruotsi marraskuussa. Hallitus päätti järjestää sen 16.10.1994.

Hallituspuolueiden välit kiristyivät kevään 1994 kuluessa. Saavutetun tuloksen jälkihoito nostatti tunteita: poliittisen komission kanssa sopimuskielelle maalis-huhtikuun taitteessa oli vaikea prosessi. Jotkut neuvottelijoista kokivat tilanteen siten, että Suomi olisi menettänyt jo saavutettuja etuja. Komissio päätti Ahon mukaan lopullisesti tekstistä vasta huhtikuussa, jolloin pääministeri Aho oli yhteydessä komission puheenjohtajaan Jacques Delorsiin. Vasta tuolloin lopullisesti selvisi, että 85 % Suomen peltoalasta kuuluisi tuettavaan LFA-kategoriaan.

Puoluesuhteet olivat tiukoilla. Kokoomuksen eduskuntaryhmä antoi 26.5.1994 kannanoton, jossa se arvosteli jyrkästi Keskustan eduskuntaryhmän taktikointia EU-jäsenkysymyksessä. Ryhmä valtuutti oman ministerinsä hyväksymään kansallisen tukipaketin, mutta varasi itselleen samalla oikeuden harkita suhtautumistaan tukipakettiin sen mukaan, miten muut hallituspuolueet EU-jäsenkysymyksessä toimivat., j
Kuitenkaan Keskusta ei hylännyt puheenjohtajaansa. Keskustan järjestökentän perinteinen johtajakeskeisyys toimi puolueessa Ahon ja samalla Suomen jäsenyyden puolesta. Keskustan puoluekokous Jyväskylässä kesällä 1994 raivasti tietä. Siellä EU-jäsenyyttä kannattava pääministeri sai puoluekokoukselta siunauksen edetä kansanäänestykseen. Mikäli näin ei olisi tapahtunut, edessä olisi ollut pääministerin ero, jolloin kansanäänestystä ei tuolloin oltaisi todennäköisesti voitu pitää.

Puoluekokous äänesti 18.6.1994 suuresta kysymyksestä. Aho saivarsin vahvan tuen äänin 1607-834. Keskustan eri piirit käyttäytyivät hyvin erilailla. Ahon oma piiri Etel-Pohjanmaa, joka on Keskustan vahvoja alueita, tyrmäsi poikansa äänin 70-145. Tämän lisäksi vain Itä-Savon ja Satakunnan piirit äänestivät vastaan. Samanaikaisesti julkaistu tutkimus Keskustan äänestäjäkunnan mielialoista oli tasaisempi ja ennakoi kovaa loppurutista: kyllä- ja ei-kannat olivat lähes tasoissa 39-37. Epäteitoisten osuus oli suuri, peräti 24 %.

Syksyn kuluessa kuitenkin kansalaisten EU_kannat alkoivat kiteytyä. Salolainen arvioi 16.8.1994, että todennäköinen suhde oli 60/40 kannattajien hyväksi. Keskustalainen maatalousministeri Mikko Pesälä julisti kannatavansa EU:ta. Maatalouskampanjointi olikin tärkeätä, sillä Keskustan kannattajakunnasta ei-mielipiteet saivat syksyn edistyessä uutta kantavuutta. Viimeinen julkistettu tutkimus koko äänestäjääkunnasta ennen kansanäänestystä oli kuitenkin rauhoittava, sillä pitkin syksyä 40 %:n pinnassa olleet kyllä-äänet piristyivät lokakuussa ja 50 % meni rikki. Ilmapiiri tiivisti. Presidentti Martti Ahtisaari totesi, että mikäli EU-äänestyksestä tulee kielteinen, Suomen talous ajautuu katastrofiin.

Ilman Keskustan panosta Suomen EU-jäsenyys olisi saattanut jäädä toteutumatta. Kun Keskusta oli puolueena asettunut kesäkuussa 1994 puheenjohtajansa Esko Ahon taakse tämn uhattua erota ellei saisi myönteistä EU-kantaa kokoukselta, sen kannattajakunnan enemmistä silti äänesti kansanäänestyksessä vastaan. Asiallisesti ottaen Keskustan äänestäjäkunnan vähemmistö siten ratkaisi kyllä-äänten voiton ja Suomen liittymisen Euroopan Unioniin. Kansanäänestyksen tulos oli 56,9 % -43,1 % Suomen EU-jäsenyyden puolesta.

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa toteutui 1.1.1995 lukien. Pitkä tie länsimaiden joukkoon täysivaltaisena jäsenenä oli johtanut myönteiseen lopputulokseen. Se oli vaikea ja kivikkoinen tie, ja välillä mahdottomaksi luultu todellisuus tuli mahdolliseksi. Päivämäärn voi lukea suurten suomalaisten hetkien joukkoon. Se voidaan hyvin perustein rinnastaa päivämääriin, jotka määrittelevät uudelleen kansakunnan suunnan, kuten esimerkiksi autonomian alkamisen tai itsenäisyysjuistuksen.

Lähdeaineisto Jukka Seppinen Mahdottomasta mahdollinen ISBN 951-566-063-7