Maatalousneuvotteluiden pitkittymisestä tuli varsinkin Aholle ja keskustajohdolle painajainen. Vähän väliä rysselistä singahti tietoja aukiolevista tukipykälien tulkinnoista. Maatalousministeri Mikko Pesälä sai selittää asioita jatkuvasti parhain päin, maatalousministeriöstä ja valtioneuvoston linnasta oli lähes jatkuva puhelinyhteys suurlähettiläs Erkki Liikaseen. Suurlähettilään numeroon jonotti parhaillaan yhtä aikaa presidentti, pääministeri ja pari muuta ministeriä. Valtiovalta tiedotti kansalaisille kolmea reittiä. Jäsenyyden puolustajat ja vastustajat saivat tukea toimintaansa, hallitus lähetti jokaiselle äänioikeutetulle tiedotuskirjeen ja ulkoministeriön EU-tiedotus jakoi omaa materiaaliaan.
Hallituksen oma tiedotuskirje oli hyvin niukkasanainen tiivistelmä sopimuksen sisällöstä. Sen teksti hyväksyttiin hallituksessa. Päättämääsä olivat ministerit Mauri Pekkarinen, Sirpa Pietikäinen, Pirjo Rusanen, Heikki Haavisto, Seppo Kääriäinen ja Mikko Pesälä. Ulkoministeriön alaisen Eurooppa-tiedotuksen toiminta herätti riitoja. Jäsenyyden vastustajat arvostelivat sen toimintaa puolueelliseksi, jäsenyyden puoltajat olivat tyytyväisempiä tiedotukseen.
Ulkoministeriön Eurooppa-tiedotuksen jakamien tietoiskujen otsikot syys-lokakuulta 1994 kertovat linjan: Venäjä ja EU lähentyvät, Suomi saisi EU:n budjetista enemmän kuin maksaisi sinne, EU-jäsenyys pienentäisi ruokalaskua kymmeneksen, EU:n jäsenyys ei muuttaisi sosiaali- ja terveysturvaa, EU:n perustuslaki olisi jäsenmaiden välinen asia, EU muuttaa välillistä verotusta, ei tulliveroja. Euroopan unionista voi erota, Suomi ja EU tavoittelevat tasa-arvoa ja Suomi voi kieltää ydinjätteen maahantuonnin.
Jäsenyyden puolustajat valittivat kuinka pienistä liittymissopimuksen tulkinnoista oli kehitelty aivan liian suuria otsikoita. Jäsenyyden puolustajien oli jäsenyyskeskustelun loppuvaiheissa vaikea hyväksyä, jos lehdessä oli painettu jäsenyyden vastustajien väite Suomen itsenäisyyden menettämisestä. Ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen kimmastui Ilta-Sanomissa olleeseen yleisönosastokirjoitukseen niin paljon, että vastasi siihen. ”Joko me muiden samalla tavalla ajattelevien valtioiden rinnalla vaikutamme omaan tulevaisuuteemme tai me tyydymme siihen, mitä toiset puolestamme päättävät. Siinä se on, KYLLÄ tai EI Euroopan unionin jäsenyydelle”, Salolainen hehkutti.
Äänestyspäivän lähetessä molemmat osapuolet lisäsivät painostustaan. Teollisuuden ja elinkeinoelämän järejstöissä kasvatettiin tiedotusbudejttia muutamilla miljoonilla markoilla. MTK heitti neljä miljoonaa ei-puolelle. Helsingin Sanomien, Aamulehden ja Turun Sanomien julkaisijayhtiöt lähtivät mukaan taistoon. Kolmen lehden etusivut tapetoitiin jäsenyyttä puoltavilla ilmoituksilla. Ilmoitusaamuina toimituksen puhelimet olivat kuumina, eikä hyvää sanaa kuulunut.
Vastustajilla ei ollut samanalaisia voimavaroja käytössään, mutta kiveäkään ei jätetty kääntämättä. Puolueettomuus, itsenäisyys, kansallinen kulttuuri, maatalouden edut kelpasivat aseiksi. 123 kulttuuri-ihmistä vetosi jäsenyyttä vastaan. Aivan tasitelun loppumetreillä vastakkain asettuivat vielä kerran tuttu kaksikkoa. Jäsenyyden vastustajat saivat Paavo Väyrysen kasvot. Hän kävi tapana mukaan työhön tosissaan, näkyi ja kuului. Väyrynen ehdotti, että Suomen eduskunta lykkäsi loppullisen päätöksenteon jäsenyydestä yli naapurimaiden kansanäänestyksen.
Monet vaikuttajat kääntyivät turhaan presidentti Mauno Koiviston puoleen. Ja kansa ääensti. Koko maan tulos oli 56,9 prosenttia kyllä ja 43,1 prosenttia ei. Ratkaisun tekivät kaupunkilaiset. Kyllä-puoli sai kaupunkien äänistä 63 prosenttia. Kuopion, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan, Lapin, Vaasan ja Oulun vaalipiirien enemmistöt olivat jäsenyyttä vastaan. Jyrkimmin sitä oli Oulun vaalipiiri, jossa runsaat 56 prosenttia ääensti ei EU-jäsenyydelle. Koivinta vastustus oli Keijo Korhosen kotiseudulla Kainuussa.
Heti kansanäänestyksen jälkeen hallitus ja presidentti joutuvat tekemään tärkeän valinnan. Kuka edustaisi Suomea seuraavat viisi vuotta EU:n komissiossa. Keskustan ehdokkaita olivat maatalousministeri Heikki Haavisto ja pankinjohtaja Esko Ollila, kokoomuksen ulkomaankaupppaministeri Pertti Salolainen ja Alkon pääjohtajaksi siirtynyt Ilkkka Suominen, sosiaalidemokraattien pankinjohtaja Kalevi Sorsa ja suurlähettiläs Erkki Liikanen. Myöes Evan timitusjohtaja Jaakko Iloniemi oli vakavassa harkinnassa. Hän oli presidentin lähiystävä. Kaikki puolueet pelasivat monilla korteilla. Loullisen nimityksent teki presidentti Ahtisaari. Koska hallitus ei ollut ehdokkaasta yksimielinen, niin Ahtisaaren oli helppo nimittää Erkki Liikainen komissaariksi. Komissaarivalinnalla oli vaikutuksia seuraavaan hallitusratkaisuun. Viimeisetkin rippeet porvarihallituksen yhteistyömahdollisuuksista haihtuivat.
Väyrynen aloitti jarrutuksen. Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen antoi miehen puhua. Aluksi suuri yleisö ei kiinnittänyt puheenpärinään huomiota, mutta kun puhetta oli jatkunut viikon verran, lehterit alkoivat täyttyä. Kävijöitä oli tuhansia. Lehtereillä oli huomattavasti täydempää kuin suuressa salissa. Toimettomattomaksi ei jäänyt Uosukainenkaan. Kesken keskustelu – ehkä pisimmän puheenvuoron aikana – hän käväisi Topin kanssa ulkomaillakin – Viipurissa avaamassa ensimmäiset kulutustavaramarkkinat sitten 1930-luvun. Eduskunnan lopullinen EU-päätös lykkääntyi Ruotsin kansanäänestyksen yli.
Pari viikkoa myöhemmin keskustan ryhmä valitsi Paavo Väyrysen edustajakseen EU-parlamenttiin. Mukaan lähtivät Timo Järvilahti, Mirja Ryynänen, Seppo Pelttari ja Olli Rehn. SDP:n edustajiksi nimettiin Ulpu Iivari, Riitta Myller, Saara-Maria Paakkinen ja Mikko Rönnholm. Kokoomuksesta Brysseliin ja Strasbourgiin lähtivät Riitta Jouppila, Ritva Laurila Pirjo Rusanen ja Kyösti Toivonen. Vihreiden edustajaksi tuli Heidi hautal, vasemmistoliiton Marjatta Stenius-Kaukonen ja Rkp:n Elisabeth Tehn. Itsenäisyyspäivän presidentti palkitsi EU-neuvottelijat ansiomerkeillä, vain Esa Härmälä jäi ilman. Haavisto ja Salolainen saivat Suomen leijonan suurristin.
Totuuden edessä
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2012/01/totuuden-edessa.html
Suomi liittyi EU:hun salaten ja valehdellen
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/12/suomi-liittyi-euhun-salaten-ja.html
Lähdeaineisto: Unto Hämäläinen Lännettymisen lyhyt historia ISBN 951-0-23024-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti